Ajatuksia satulan ostamisesta

Säkätilan tarkistusta Prestigen estesatulaa sovittaessa

Tällä ja viime viikolla on aikaa hurahtanut satula-asioiden parissa. Satulan etsimiseen on monta eri mahdollista lähestymistapaa, ja kirjoittelen tässä nyt ajatuksiani niistä. (Useampi jatko-osa luvassa... Olen kallistumassa mittatilaussatulaan, mutta jokin penkki on löydettävä alle nyt heti.)

Satulamyyjän kannalta se "oikea tapa" olisi pakata poni traikkuun ja tuoda se satulakauppaan. Sitten sille kokeillaan erilaisia satuloita niin kauan että jotain löytyy ja sitten asiakas testaa satulaa paikanpäällä. Jos satula näyttäisi toimivalta, sen saa joko testattavaksi kotona tai jos satulaa muokataan hevoselle, niin tehdään kaupat heti. Miten tuosta sovituksesta edetään, riippuu myyjästä.

Käytännön haasteena on, etten ole vielä suorittanut pikkueetä (kevään kuluessa ohjelmassa), joten roudatakseni ponin satulansovitukseen vaatii kuskin ja traikun vuokrauksen. Oma mies voi toki toimia kuskina, mutta hän ei voi pitää töistä vapaata, jotta päästäisiin satuloita kokeilemaan. Ehkä hiihtolomalla? Toki jos minulla se kortti olisi, olisin varmaan epätoivossani jo ajanut läpi kaikki satulakaupat 100 km säteellä.

Mutta ostajan näkökulmasta ajattelen, että tässä on muutama kolikon kääntöpuoli myös.

Ensinnäkin luotto satulamyyjän ammattitaitoon täytyy olla ehdottoman varma. Satulasepän ammattitaidon voi karkeasti jakaa kahteen: tekninen substanssiosaaminen ja asiakasosaaminen (näin asiakkaan näkökulmasta ajateltuna). Lopputuloksen kannalta tekninen osaaminen on se tärkein. Kannattaa pitää tuntosarvet herkkinä kummasta milloinkin on kyse. Asiakaslähtöisyyteen luen sen, haluaako myyjä "vain"  myydä minulle satulan, vai että hevoselleni löytyy sopivin satula. Joten tämä puoli ei ole mitenkään yhdentekevä. Eri satulakauppiaiden/satulansovittajien/seppien kanssa asioidessa olen huomannut, että saan erilaista kohtelua ja luottamukseni vaihtelee eri tahojen välillä. Yleisesti ottaen pyrin perehtymään tähänkin asiaan kunnolla (prosessoiden...), enkä pidä siitä, jos keskustelu käydään niin, että minun ei oleteta ymmärtävän asiasta mitään. Olen kuitenkin koulutettu ihminen ja oman hevoseni tunnen parhaiten, vaikka harrastelija olenkin. Kommunikaation pitää olla vuoropuhelua, jossa asiantuntemus tulee ammattilaiselta, mutta myös asiakkaan näkemyksiä sovitellaan osaksi kokonaiskuvaa. Ainakin minun hevoseni selkä on sen verran epätavallinen, että siinä kyllä rakennetaan palapelistä kokonaiskuvaa. Kommentit kuten "80% asiakkaista valitsee tämän satulan" eivät oikein auta, kun tietää edustavansa sitä loppua 20%... muutenhan meillä olisi jo se sopiva satula.

Sitten koen että tällainen tilanne on hieman paineistettu. Siinä tulee vähän semmoinen etukäteishirvitys, että koska kenenkään myyjän varasto ei ole rajaton, niin sitten joutuu mahdollisesti tekemään kompromissin joko hinnassa tai satulan soveltuvuudessa itselle tai siihen visioon, joka satulasta oli. Ja toki täytyy olla valmis muokkaamaan omaa visiotaan kun oppimiskäyrä prosessin aikana nousee.  (Ja se kuulkaas nousee!) Toki on mahdollista, että näin löydät laakista unelmiesi satulan, mutta yhtä mahdollista on, että et. Ymmärtääkseni joillain kauppiailla käytäntö on, että jos sovitus ei johda satulan ostoon, niin siitä joutuu maksamaan, toisinsanoen sovituksen hinta hyvitetään satulaa ostohinnassa. Tässä on eroja yritysten välillä, ota selvää. Tosin maksulliseen sovitukseen voit maalaisjärjellä ajatellen  tuoda myös omia satuloita, ilmainen sovitus tietenkin koskee myyjän varastoa.

No niin, tämän pohdinnan tarkoituksena oli perustella, miksi mielestäni on ihan järkevää sovittaa ja testata satuloita omatoimisesti kotona, kunhan toimii - järkevästi. Ensinnäkin, ei kannata koeratsastaa sellaista, joka ei paikallaan sovitettessa vaikuta potentiaaliselta. Silloin rikkoo vain hevosensa, ja ehkä jopa sen satulan. Jos satula ei ratsastaessa tunnu hyvältä, en ratsasta päivän treeniä sillä läpi. Toisekseen, kun jotain sopivaa tuntuu löytyvän, kannattaa se lopuksi sovituttaa satulasepällä. Kolmanneksi, sovitukseen lainatuista satuloista täytyy pitää hyvää huolta, jotta niihin ei tule vaurioita ja uusiin satuloihin käytön jälkiä.

Olen etsinyt markkinoilta sellaisia eri merkkien satuloita, jotka voisivat olla koon ja muiden speksien perusteella mahdollisia ja sovittanut niitä kotona. Jos satula näyttää mahdolliselta tarkemman tutkailun jälkeen, olen koeratsastanut sen. Sopimattomat palautetaan viipymättä myyjälle, jotta ne ovat seuraavan asiakkaan käytettävissä. Jos ensimmäinen koeratsastus on lupaava, sitten kannattaa mennä sillä uudelleen, ja jos satula on edelleen passelin tuntuinen, neuvotella myyjän kanssa minkä verran satulaa saa kokeilla. Myyjältä tulee myös satulaa lainatessa tiedustella, saako jalustimet kiinnittää uuteen satulaan. Usein on mahdollista kiinnittää jalustin siiven alapuolelta, jolloin siipeen ei synny naarmuja.

Satulaseppä on tulossa tallille ensi viikolla, ja siihen mennessä olen toivottavasti löytänyt potentiaalisia satuloita hänelle katsottavaksi. Se on sanottava, että satuloiden sovittaminen on ihan raakaa duunia, aikaa satulointiin saa uppoamaan. Ponikin alkoi jo hermostumaan sovitteluun, ja siitäpä keksinkin laittaa hänelle eväspöydän. Heti olikin mukavampaa, molemmilla.

Hyvä ruoka, parempi mieli... myös sovitellessa.
Hevosen pää pysyy näin myös sopivalla korkeudella.