Munkinpippuri ja muut yrtit kiimaoireiden hoidossa

Nuorella ja viriilillä tammallani on meneillään taas aivan järkky kiima taas. Kävin antamassa lisärehut sen vapaapäivänä, ja sen vajaan kymmenen minuutin aikana, jonka karsinassa touhusin, se pissasi kaksi kertaa näyttävästi ja pamautti takapäänsä karsinan seinään kiinni (kalterien toisella puolella kolmevuotias tamma).

Ensimmäisen kiiman tullessa laukka oli kuin kamelilla toisessa suunnassa, en oikein pystynyt istumaan siellä. Kasvattajan kanssa juteltuani selvisi että kysymyksessä oli tyypillinen kiimaoire, Ani pyöristää selän outoon asentoon ja pukittelee. Nyt keskiviikkona laukka oli taas oudon tuntuinen, mutta ei niin paha, torstaina ratsastaessa hevonen heittäytyi kohti kentällä ratsastavaa ruunaa, ja sitten perjantaina täysi kiima päällä pissaamisineen. Ani ei onneksi ole erityisen pahantuulinen tai mitenkään vaikeasti käsiteltävä kiimojensa aikana, mutta oireiden voimakkuus on sitä luokkaa, että ratsastettavuus kärsii ja selkeästi on kipuja, aristuksia ja epämukavuutta. Ja on se vähän "kuutamolla" henkisesti.

Munkinpippuria (lat. Vitex agnus-castus, engl. monk's pepper, chaste berry tree)

Munkinpippuri

Näin ollen olen päättänyt aloittaa nyt munkinpippurin (Vitex Agnus-Castus) syöttämisen. Munkinpippurin pitäisi loiventaa kiimakierron oireita. Ihmisellä sen on todettu tehoavan PMS-oireisiin liittyvään rintojen kipeytymiseen, joka osalla ihmisistä on hyvin voimakasta. Näin ollen siitä voisi hyvin olla apua noihin aristuksiin takaosassa, jotka ovat pahimmillaan juuri ennen kiiman alkua, niinkuin rintojen arkuus ihmiselläkin. Munkinpippuria on jonkin verran tutkittu ihmisellä, vähemmän hevosella. Sitä kuitenkin käytetään hevosilla paljon, ja sen pitäisi olla melko turvallista, kun annostus on sopiva. Koitan jossain vaiheessa kaivaa ja referoida näitä tutkimuksia omaan kirjoitukseensa tänne blogiin.

Munkinpippuria käytetään myös Cushing-oireisten hevosten hoidossa, ja sillä saadaan cushinghevonen pudottamaan talviturkkinsa. Sitä on myös käytetty oreille, jotka ovat muuttuneet keväällä vaikeiksi käsitellä. Ken tätä jalostuksessa käytettävälle hevoselleen syöttää, perehtyköön itse asiaan huolella. Tämä postaus on kirjoitettu harrastehevosen näkökulmasta, tammani ei ole jalostuskäytössä.

Munkinpippuri on myös luontainen hyönteiskarkoite. Ötökät eivät häiritse eläimiä, jotka saavat munkinpippuria. Luokki ja satula -blogista löytyy aiheesta postaus, jossa mielenkiintoiset kuvat.

Fortinutin munkinpippuri on edullista ja
yhdellä hevosella pussi kestää vaikka kuinka kauan.

Selvittelin netistä munkinpippurin annostusta. Informaatio on aika vaihtelevaa. Cushing-hevosille syötettiin jauhettua munkinpippuria monen ohjeen mukaan 1-2 teelusikkaa, esim. keskikokoiselle 1 tl aamuin illoin. Nämä ohjeet olivat ulkomaisilla sosiaalisen median sivuilla ja koskivat jauhettua munkinpippuria. Suomalaisissa keskusteluissa ja ohjeissa puhutaan ruokalusikallisista, ja ohjeistetaan syöttämään 1-3 rkl päivässä. Yksikään löytämäni keskustelu ei yksilöinyt, tarkoitettiinko jauhettua, rouhittua vai kokonaista munkinpippuria, joka on siis kuivattu pippurilta näyttävä marja. Kävin myös kotimaisten verkkokauppojen sivuilla, ja yksikään tuoteseloste ei maininnut, onko kysymyksessä jauhettu vai kokonainen yrtti. Tämän perusteella on siis mahdollista että 1) amerikkalainen teelusikan käsite ei mittatilavuudeltaan vastaa eurooppalaista, metrisen järjestelmän teelusikkaa; 2) kotimaisissa ohjeissa puhuttaisiin kokonaisesta ja ulkomaisissa jauhetusta munkinpippurista, mikä selittäisi määrällieen eron; 3) cushingiin ja kiimaoireisiin tulee syöttää eri määrä yrttiä; 4) suomalaiset syöttävät liian/tarpeettoman suuria annoksia. Koska löytämissäni nettisivuissa ei juuri esiintynyt lähteitä,  vaatii annostuksen määrittäminen lisää selvittelyä.

Laatuvastaava Pirkko Parkkonen toteaa Fortinutin munkinpippurit priimakuntoisiksi.

Hankin itse Tallitukun Fortinut Monk's Pepper -pussin. (Linkki kaupan etusivulle ja tuotteen sivulle.) Pussista löytyi kokonaista munkinpippuria. Yksi marja on kooltaan noin 3 mm.

Kenwoodin yleiskoneen yrttimylly kannellisine lasipurkkeineen on kätevä.

Jauhoin pippurit Kenwood Major -yleiskoneeni yrttimyllyllä, joka on kätevä tällaisissa hommissa. Minulla olisi myös espressoa jauhava kahvimylly, mutta en halua siihen sivumakua... ehkä nykyään löytyy edullisia kahvimyllyjä jo markkinoilta, jolloin voisi hommata yrttikäyttöön oman?

Yrtit karusellissa.

Jauheen sekaan jäi vähän isompia sattumia. Ravistamalla hieman purkkia ylös alas nämä erottuivat jauheesta ja heitin ne uudelleen myllyyn. Jauhoin kerralla pari desiä valmiiksi, yrtit kun säilyvät paremmin kokonaisina.

Vasemmalla kertaalleen jauhettu tavara, oikealla näkyy kuinka isommat sattumat erottuvat purkkia helistelemällä helposti hienomman jauheen pinnalle, ja ne voi jauhaa vielä uudelleen.

Annostelun kanssa päätin koittaa jotain edellämainittujen annosten välimaastosta. Eli aloitin kaksi ensimmäistä päivää täydellä ruokalusikalla jauhettua yrttiä ja pudotin sitten kahteen kolmasosaan. Hevoseni painaa n. 420 kg.

Annostelin kahdelle ensimmäiselle päivälle tasan ruokalusikallisen jauhettua munkinpippuria, sillä kiima on nyt tosi vasvasti päällä.

Seuraaville kuudelle päivälle annostelin 2/3 rkl.
Arvioin sitten olisiko tämä sopiva annos myös jatkossa.
Purkin muusta sisällöstä juttua joskus toiste.

Kanerva

Lisäksi olen jo aiemmin aloittanut kanervan. Minulla oli sitä kaapissa, ja ensimmäisen kiiman aikaan aloitin kanervan syöttämisen. Hevonen oli muuten aika pöhkö eli kevättä ja energiaa rinnassa, peikkoja kaikkialla. Hevonen rauhoittui mielestäni juuri sopivasti kanervan lisäämisen jälkeen. Kanervaa annostelen kourallisen eli reipas puoli desiä. Myös kanerva on Fortinutin.

Kanerva, Calluna vulgaris.
(This file is licensed under the Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license.)

Kamomilla

Fortinutilta neuvottiin kokeilemaan myös kamomillaa kiimojen aikaan. Kamomilla lievittää kramppeja ja helpottaa tulehduksia. Täytin tietenkin oman teepurkkini samasta pussista - kamomilla hellii reumaa. Kamomillaa ei pidä syöttää pitkiä aikoja, vaan pidetään välissä taukoa. Se siis sopii käytettäväksi niinä päivinä kun kiima on päällä, kun taas munkinpippuri voi olla jatkuvassa käytössä.

Kamomillaa.

Pirunkoura

Ani saa pirunkouraa muutenkin, mutta sitä suositellaan syötettäväksi munkinpippurin kanssa. Pirunkoura on tulehduskipulääkkeen kaltainen yrtti, joten se voi auttaa rentouttamaan lihaksia kipeillä alueilla.

Ani saa hienoksi jauhettua pirunkouraa 2 rkl päivässä. Jos käyttäisin sitä vain kiimaoireiden takia, antaisin ehkä vähemmän.

Kiimaa voimistavat yrtit

Etsiessäni tietoa kiimaoireita hillitsevistä yrteistä, törmäsin moneen yrttiin jota on perinteisesti käytetty lisäämään tai voimistamaan kiimaa. Näitä yrttejä siis ei kannata syöttää kevätkesällä voimakkaista kiimoista kärsivälle tammalle. Kasveissa saattaa olla voimakkaita fytoestrogeeneja.

Valitettavasti löytämäni lähteet eivät yksilöineet kovin tarkkaan, perustuuko tieto uudempaan tutkimukseen vai pelkästään kansanperinteeseen - arvaukseni on, että osa listan yrteistä todella tehostaa kiimoja, ja osa saattaisi liittyä enemmän yleiskunnon kohentamiseen? Eli onko vaikutus ensisijaisesti kevään ravinneköyhää ruokavaliota parantava ja siten kiiman kannalta välillinen?  Osasta yrttejä ja kasveja on tutkimustietoa, esimerkiksi puna-apila sisältää fytoestrogeeneja. Itse olen ainakin syöttänyt reippaasti nokkosta koko talven, myös nyt keväällä.

Kiiman tehostamiseen käytettyjä yrttejä:

• Liperi eli lipstikka
• Minttu
• Männynhavut
• Salvia
• Tilli
• Valkosipuli
• Väinönputki
• Ginseng
• Kynteli
• Jauhosavikka
• Lutukka
• Nokkonen
• Pihatähtimö
• Pohjanruusujuuri
• Puna-apila

Listaus on poimittu Anne Tuomivaaran kirjasta Eläintenhoitajan yrttiopas.