Ekat kisat ikinä - ER | Video

Viime sunnuntaina koitti vihdoin se päivä, kun lähdin oman ponihevoseni kanssa ekoihin kisoihin. Jee ja hui! Olemme aloittaneet hyppytreenit kavalettien korkuisilla joskus marras-joulukuun vaihteessa ehkä. Hyppäri on ollut kerran viikossa, mutta useampi hyppäri on myös missattu välissä.

Homma on kuitenkin edennyt kivasti, ja valkku sanoi jo ennen vuodenvaihdetta homman sujuvan niin hyvin, että keväällä aikoo viedä meidät Hästbackaan ER:n kisoihin. Puhun siis meistä, koska aloitin treenit samaan aikaan ystäväni kanssa, joka hankki oman ponin marraskuussa pitkän ratsastuskoulussa harrastamisen jälkeen. Kummallakaan ei ollut juuri mitään hyppytaustaa, ja olemme aika lailla samanlaisessa elämäntilanteessa ikää ja perhettä ajatellen, ja molemmilla ensimmäinen oma hevonen. Me kaksi olimme nyt kypsyneet siihen vaiheeseen, että oli aika debytoida oman tallin ulkopuolella. On hienoa, kun on kaveri, joka on valmennuksessa samassa kehitysvaiheessa.

Osallistuimme ristikkoluokkaan ja 60-70 cm:n, molemmissa Clear round -arvostelu. Tarkoitus oli vain saada kokemusta kisoista, nähdä miten oma poni toimii, ja niin edelleen. Kaikki puhtaan radan suorittaneet sijoittuvat samalle tilalle, eli käytännössä puhtaasta suorituksesta lätkäistiin ruusuke suorituksen päätteeksi - erillistä palkintojenjakoa ei ollut.

Ristikkoluokka, ekana lähtijänä. Eka este ei ehtinyt videoon.

Ehdottomasti suosittelen tällaista Clear round -luokkaa kaikille, jotka miettivät kilpailuihin osallistumista ensimmäisiä kertoja. On hyvä hankkia kokemusta ja itseluottamusta helpolla tasolla ilman paineita, ennenkuin ruvetaan ratsastamaan aikaa. Emme tällä hetkellä hyppäreilläkään vielä ratsasta uusintoja aikaa vastaan, vaan koitamme saada paremman perusradan toisella kerralla ja korjata ensimmäisessä radassa havaittuja vaikeita paikkoja. Turha lisätä kaasua kun perusradassakin on vielä tekemistä. Valmentaja oli meillä mukana kävelemässä radan ja seuraamassa suoritusta, niinkuin aina kaikkien valmennettaviensa kanssa.

Molemmille ratsastajille kisatilanne oli uusi, hevosille tuttua. Kaverin poni on kokenut kisakonkari, ja Ani nuorempana hevosena on kyllä kisannut, mutta ei se konkari ole. Tietää kyllä mistä kyse ja menee mielellään. Ani jotenkin tajusi että ollaan menossa kisoihin, ja paineli vauhdilla hevosautoon. Heti aluksi olisimme tehneet virheen ottamalla hepat ulos riimussa - eli kisapaikalla suitset päähän jo autossa.

Oma säpäkkä Anskuni käyttäytyi hienosti koko reissun. Sen kasvattaja sanoi sen keskittyvän kisoissa hyvin, käyttäytyy siellä paremmin kuin kotona. Todentotta, eipä juuri kyttäilty, ja "iik, näin tiikerin"-loikat poissa. Kotona on myös rymistelty aika kovaa, nyt oli ponilla malttia.

60-70 cm

Itse muistin radan ja koko homma meni kivasti. Hyppäämme pienemmässä maneesissa kotona, ja täällä tilaa riitti. Ristikkoluokasta Ani sai ruusukkeen... se varmaan ajatteli että jees, mä voitin, ja sitten rentoutui luokkien välissä niin, että melko laiskanletkeä oli toka rata, ja verkassa yksi puomi tuli alas. Rata kuitenkin Clear round. Ani vähän vierasti katsomoa, mutta ei kiikuttanut. Tosi hyvä fiilis, eikä ees jännittänyt. Mulla on ihan paras poni.