Estevalmennus vk35/2017 | Video

Kuvamuisto Hangosta 2016, kun hyppäreiltä pelkkää videota.

Tänään oli taas hyppäri. Menimme ensin jumppaa ja verryttelyä kavaleteilla. Seuraavaksi jatkoimme rarsastamalla muutamia paloja radasta, jolloin testaamme esteiden välisiä etäisyyksiä. Lopuksi ratsastimme kaksi perusrataa.

Olemme menosssa pitkästä aikaa kisoihin sunnuntaina. Valmentaja teetti meillä kaksi eri rataa, niin saimme myös harjoitusta radan opettelusta.

Molemmat radat sujuivat ihan hyvin. Ensimmäisen radan menin hieman kaasu pohjassa, koska Ani oli vähän nahkea alussa verkatessa, niin pistin vauhtia. Rata meni hyvin, mutta moitteita tuli siitä, että ratsastin liikaa eteen ja vauhdilla. Se toimii matalilla esteillä, ja sillä on tietenkin helppo kompensoida omia puutteita ratsastuksessa. Kehittyäkseen paremmaksi tarvitsisi myös osata mennä rauhallisemmin, mutta sujuvalla tempolla. Jos vain menee täysillä, niin ei jää säätövaraa, minkä merkitys korostuu estekorkeuden noustessa.

Lisäksi valkku yritti sparrata minua suoristamaan selän (valkku siis karjuu rydfistä koko videopätkän ajan :D). Minulla on ollut selkä jumissa tällä viikolla kylmetettyäni sen kisoissa viime viikonloppuna. Kävin jo hierojalla, mutta en vain oikein saa sitä suoraan vielä. Minulla on muutenkin ratsastaessa toimistotyöläisen ryhti, joka näkyy suoraan istunnassa käpertymisenä eteenpäin, ja leuka työntyy eteen.

Toisella radalla vaihtui rata, eli treenasimme myös kykyä omaksua nopeasti uusi rata. Pyrin ratsastamaan tämän radan hallitummin, no - välillä tempo vähän vaihteli ja ehkä oli jotain ongelmaa väärän laukan kanssa jossain, mutta oikeaan suuntaan kuitenkin.

Hyvä fiilis jäi tästä treenistä!

Read More

Hyppäri 29.6.2016 | Video

[Postauksen still-kuvat ovat kaappauksia videolta.]

Olen ollut kiireinen ja blogi ei ole ehtinyt raportoimaan havaintoja ja arkea siinä tahdissa, kuin asiat etenee ja mitä mielenkiintoisia havaintoja tulee tehtyä. Olisi paljon kirjoitettavaa, mutta mistä edes aloitan. Tai kun pitkään valmisteltuani postausta huomaan, että tilanne on jo muuttunut... Usein jos joku säännöllisesti päivittyvä blogi hiljenee, niin somepalstoilla alkaa höpötys, että hevonen on risa. No, meillä yksinkertaisesti on treenattu ja touhuttu, minulla oli työmatkaa ja niin edelleen. Lisäksi sain uuden järjestelmäkameran vanhan hajonneen tilalle, ja olen nyt alkanut uppoutumaan siihen. Ja pikku kuvailutreenin jälkeen I'm in laav!

Ennen kuin alan ruotimaan hyppäriä, haluaisin kiittää blogin lukijoita mielenkiinnosta ja positiivisesta palautteesta. Blogin lukijamäärät ovat nousseet kovasti. :) Lisäksi blogi huomioitiin Aikuisratsastajan muistin virkistykseksi -blogin suosikkiblogeja käsittelevässä postauksessa, mistä lämmin kiitos ja nöyrä kumarrus!

Tykkään näistä videolta löytyneistä silueteista kovasti. Tallirakennus heittää varjon kentälle.

Asiaan palatakseni, tällä kertaa nopsa analyysi päivän hyppäristä, silläkin uhalla, että blogi alkaa jo tuntua itseään toistavalta... Päässä muhii vaikka kuinka monta postausideaa, ja koneella kokoelma aihioita ja kuvia, mutta ennen lomaa pitäisi tehdä rästityöt pois ja samalla katsoa tenavan perään. Kuvausasioista varmasti postaan useammankin kerran myöhemmin, kun saan muuta sumaa purettua.

Ensin video:

Meillä hyppäri on yleensä keskiviikkoisin. Nyt olemme menossa kisoihin lauantaina, joten tänään mentiin säästeliäästi. Radassa oli ykkösvaiheessa puunvärinen pysty, viininpunainen pysty, sarja, peikonkuvilla koristeltu pysty ja oranssi okseri. Kaksi viimeistä ovat linjalla kentän pituussuuntaan. Meillä on jokaisella hyppärillä tällainen pitkä linja. Olen päätellyt, että sen tarkoitus on mm. opettaa meille askelten laskemista ja säätämistä.

Oranssilta okserilta alkoi uusinta, jossa vesimatto, peikot väärin päin ja puinen pysty. Kentällä oli myös muuri, mutta sitä en hypännyt, koska se oli 95 cm, ja me treenataan 80cm korkeutta tällä hetkellä. Meillä treenataan johdonmukaisesti, ja kyllä ne esteet meilläkin varmasti aikana nousevat. Mieleni olisi kyllä kovasti tehnyt koittaa muuria...

Huonon laukan takia ponnistus ihan liian läheltä.

Hyppäsimme 23°C lämpötilassa ja Ani oli aika lötkön oloinen, vaikka Ani tietysti juotettiin ennen tuntia. Meillä on harvemmin tätä ongelmaa, että Ani ei liikkuisi eteen esteillä, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ajauduin siksi ponnistamaan hieman liian läheltä toisella esteellä. Alun jälkeen menin topakammin, ja sain ponin liikkumaan. Meillä oli tosi vähän aikaa painaa mieleen rata, joten dementia iski kakkosesteen jälkeen. Sen jälkeen sain poniin tehoa ja ratakin muistui mieleen.

Muistinmenetyksen jälkeen laukka rullaa ja loppu radasta sujui tasaisen hyvin sarjalta eteenpäin.

Nyt harjoittelimme myös ekaa kertaa uusintaa. Olin miettiyt yhden esteen tien hieman hassusti, koska olin jotenkin alkuun hahmottanut, että vesiesteen jälkeen mentäisiin tiukasti sarjalle, jolloin olisi ollut hyvä hypätä este voltilta. Tietenkään vedeltä ei käännytä sarjalle, koska silloin olisi menty sarjaan väärästä suunnasta.

Peikkoeste takaa.

Meillä on kaverini Merjan kanssa leikkimielinen vertailu ja tsemppaus treeneissä toisiamme kohtaan, kun aloitimme hyppäämisen samaan aikaan ja etenemme samalla tasolla. Selvitin videoista piruuttani, kumpi oli nopeampi uusinnassa. Kaverini Merja voitti kolmella sekunnilla. Damn!

Laitoin kuitenkin itseäni likoon tuossa osuudessa enemmän, kun kisoissa olen valinnut sen turvallisimman vaihtoehdon. Huomasin että pitää vaan heittäytyä ja luottaa poniinkin vähän. Oikeasti sen reaktiokyky on nopeampi kuin minun, joten rohkeasti vaan yrityämään tiukempaa mutkaa ja kaasua lisää. Nyt selkeästi hyytyy tiukoissa käänteissä laukassa, mistä saamme hyvän inspiraation takaosan voimailutreeneihin. Puolen tunnin kävelyn päässä on noin 500m pitkä ylämäki hiekkatietä, saisiko sitä lähdettyä sinne laukkaamaan kerran viikossa? Kentällä taas pitäisi ottaa lisättyä laukkaa osana jokaista treeniä.

Read More

Estevalmennus vk20-21/2016 | Video

Eilen oli hyppäri, ja edellisen viikon hyppäriltäkin on vielä video postaamatta. Tässä siis molemmat!

Viime viikon hyppärillä menin vain yhden radan, koska halusimme pitää treenin sopivan kevyenä hoitojen jälkeen. Lisäksi himmailen vähän myös senkin takia, että ratsastamme lainasatulalla. Joten "less is more".

Edellisellä viikollahan eka rata oli hieman villi ja unohdinkin sen, joten nyt olin miettinyt etukäteen että keskityn rauhalliseen menoon. Tosi hyvin se sujuikin, ei senkään puolesta jäänyt tarvetta uusia mitään. Poni oli oma itsensä ja liikkui mukavasti.

Hyppäri: viikko 20

Tällä viikolla Ani on ollut hieman löysä, kun kelit ovat olleet hellelukemissa. Vaikka hyppärillä radalla lähti pikku hiljaa moottori käyntiin, sai tässä ratsastaa jonkin verran eteen, kun normaalisti olen joutunut ottamaan pidätteitä. Eipä kyllä jaksanut poni reagoida mihinkään ympärillä tapahtuvaankaan, eli kun kroppa on lunki, niin myös pää on lunki. Edelleenkin vain yksi rata, koska viikonloppuna on pienet kilpailut.

Hyppäri: viikko 21

Lähinnä näistä jäi mieleen päällimmäiseksi, että istuntaa hypyn aikana voisi parantaa, niin että antaisin enemmän ohjaa hypyn aikana. En jää vetämään tai nyppää kädellä, vaan minulla on kevyt tuntuma, mutta varmaan voisi enemmän antaa ohjaa poiskin. Lainasatula on hieman pieni minulle, ja varmasti saan paremman kontrollin tasapainoon ja ohjasotteeseen, kun saan oman satulan. Tätä kirjoittaessa odotankin satulaseppää uuden satulan kanssa!

Read More

Estevalmennus vk19/2016 | Video

Kuva wapun kisoista, by Ramona

Tämän viikon hyppäri alkoi huonolla fiiliksellä, kun tilaussatulan odottaminen ja lainasatulalla ratsastaminen jurppi niin älyttömästi. Minulla on ihanat ystävät, joilta saan lainata satulaa ja sumplimiset sujuvat. Satulanseppä on tarkistanut lainaamieni satuloiden sopivuuden, mutta lihasta on nyt tullut lisää. Ottaa tietysti päähän laittaa hevoselle varuste, jonka sopivuudesta on epävarma, mutta lihasten tulo on iloinen asia. Alunperin piti käyttää geeliromaania fyllinä satuloiden kanssa! Hevoseni onneksi näyttää tosi voimakkaasti, jos satula sattuu (ei liiku eteen, vaan jäkittää paikallaan), ja nyt ei niitä reaktioita ole tullut, joten kai tämä välttää nyt vielä hetken. Uusi estepenkki voi tulla jopa ihan lähipäivinä, jos tehdas on aikataulussa pysynyt.

Mutta yhtäkaikki, olin huonolla "ei tästä varmaan tule yhtään mitään" -fiiliksellä kiivetessäni hammasta purren selkään.

Hevonen oli kuitenkin ihan hyvällä fiiliksellä (niinkuin hyppäreillä yleensäkin) ja oma ajatus alkoi siitä sulaa. Menimme alkuun pystyestettä, joka oli myös radan ensimmäinen este. Valmentajani Lilo usein aloittaa verryttelyhypyt sillä esteellä, jonka hyppäämme radalla ensin. Sen jälkeen harjoittelemme vielä toista, se voi olla esim. okseri tai sarjan jälkimmäinen osa. Tämä este tulee toisessa kierroksessa kuin ensimmäinen verkkahyppy. Kun menimme ensimmäisiä ratojamme haparoiden syystalvella, harjoiteltiin rataa vielä enemmän osina alkutunnin aikana.

Yleensä teen radan oppimiseksi mielikuvaharjoituksia, tai siis keskityn ja käytän useaa eri muistiinpainamis- ja hahmottelutekniikkaa. Näin rata on helpompaa muistaa. Tällä hyppärillä vain unohdin tehdä tämän, ja kuinkas kävikään??? Unohdin, minne olin menossa. Noloa, mutta totta. Mietin kauan kehtaanko laittaa tällaista sähläysvideota nettiin, mutta blogin tarkoitus on seurata kehitystä.

Hevoseni on myös hieman säpäkkä, ja reagoi ympäristössä tavallisesta poikkeaviin tapahtumiin. Se on kyllä kiltti, ei yritä lingota ratsastajaa selästä tai mitään sellaista, mutta videoissa näkyy, että se hermoilee ja pomppii kävelykoneen luona ja kentän kulmassa. Eräs oli laittanut hevosensa kävelykoneesen kun verkkasimme, ja poni ei meinannut päästä yli pusikossa olleesta ihmisestä ja pyörivästä käppäristä, joka sitten pysähtyi. Lisäksi samaan aikaan hevosia haettiin tarhasta ja tuolla suunnalla oli muutakin hälinää. Videosta näkee kuinka Ani päädyssä keekoilee ja katsoo käppärille. En ratsasta sitä ihan uralle asti päädyssä, mutta silti se jännittyy ja poukkoilee.

Paras keino näissä tilanteissa on vain määrätietoisesti mennä kohti estettä. Ihan turha jäädä sinne rauhottelemaan, pysäyttelemään, volttailemaan, tms. tekemään numeroa asiasta. Poni on rehellinen hyppäämään, ja näillä korkeuksilla tehtävä on sille edelleen helppo, vaikka lähestyminen menisi mönkään. Eli ratsastan esteelle vaikka takaperin. Keekoilu loppuu heti kun lähestytään estettä, ja poni keskittyy korjaamaan askeleen.

Melko pitkä seli-seli-pohdinta yllä, mutta halusin avata sitä, miksi emme aina tule esteelle nätisti keskelle ja niin edelleen. Toki sitten kun kehityn pidemmälle, saan sen varmaan paremmin haltuun näissä tilanteissa. Nyt painelen esteelle ja huolehdin, että olen itse tasapainossa ja mukana, jos se ponnistaa kauempaa. Poni osaa tehdä pikkuaskeleen ja sovittaa ponnistuspaikat kuitenkin.

"Tiedän, että pusikossa on tiikeri, mutta meidän täytyy mennä."

Ja jos nyt joku on sitä mieltä että kauheaa kuinka revin ohjasta tms. niin totta hemmetissä otan ohjalla kiinni silloin, kun poni pomppii edes sentin! Napakampi pidäte on viesti sille, että pomppiminen on tyhmää ja se lopettaakin heti. Annan ohjan välittömästi pois kun poukkoilu lakkaa. Ja sitten jatketaan välittömästi as if nothing happened. Jos se kyttäilee tai lähtee sivuttain väistämään niin pidän istunnalla vastaan ja ratsastan vaan eteen, eli huomio heti takaisin siihen tehtävään eikä ympäristöön.

Rata 1
Eli poni on hieman liian villi, ja unohdan radan. Vaikka flunssainen valkku huutaa mihin pitäisi mennä, ei se kuulu minulle asti ollenkaan, kun tuulee ja hevonen korskuu. Mutta kohtuullisen idiootilta vaikutan tuossa, heh, kun huudot kuuluvat videolle niin hyvin. Tuulen puolella ei kuule mitään...

Rata 2
Totesin ensimmäisen radan olleen niin huono, että nyt ei mitään uusintoja vaan sama rata uudelleen hyvää perusrataa hakien. Valkku ohjeisti ottamaan hevosen aina esteen jälkeen kiinni, ja teen työtä käskettyä. Toimii! Muutenkin olin tässä vaiheessa jo unohtanut huonon fiilikseni ja halusin tehdä oikein siistin radan, jossa mennään rauhallisesti ja mokailematta. Tosin hyvin menee tämä rata, tästä jäi hyvä fiilis ja valkku kehui.

Nyt on puoli vuotta suunnilleen hypätty aloittamisesta, ja edetty tilanteesta, jossa yksittäinen kavalettikin oli jännä, tähän tilanteeseen. Eli hyppääminen tuntuu kivalta, ja luotan hevoseeni. Olen myös oppinut istumaan hypyssä mukana. Reagoin hevoseni poukkoiluihin nopeasti ja saan ongelmat ratkottua. Ani on mukava ratsastaa esteillä, vaikka joidenkin mielestä häntä töttöröllä porhaltava hevoseni on kreisi, ja miten uskallan. No, ajattelen että se on mukamas pelkkä poni.

Videoilla häiritsee vähän tuo etunoja-asento. En tiedä miksi istun noin, mutta aion tarkkailla tilannetta. En kuitenkaan sileän treenissä ole tuollaisessa asennossa. Onko se normaalia, vai ratsastanko huonosti? Seuraava homma on hakea ensimmäiseen rataan tuo rauhallinen ja varma moodi, mikä toisessa radassa näkyy. Ani ei ryysää esteelle, mutta esteen jälkeen kyllä. Nyt valmentaja neuvoi ottamaan kiinni, ja sehän toimi. Ratsastin kyllä lähestymisetkin rauhallisemmin.

Hiljaa hyvä tulee. :)

Read More

Hyppäri ensimmäistä kertaa ulkokentällä | Video

Meillä on nyt koko talven keskiviikkoisin ollut Lilo Kainulaisen estevalmennus eli toisin sanoen hyppäri. Lilo on muutenkin yleisvalkkuni kaikessa Aniin liittyvässä ja yleensä ratsastaa (=ratsuttaa) Anin kerran viikossa.

Olen aloittanut Anin kanssa hyppäämisen aivan nollasta marraskuussa, viimeksi olen hypännyt sitä ennen lapsena kesäleirillä. Ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa! Hyvin voi tälläinen keski-iän saavuttanutkin aloittaa.

Lilo selittää tehtävää

Tämä oli meidän eka ulkona pidetty hyppäri, joten vähän jännitti kuinka käy. Ani reagoi kuitenkin aika helposti kaikkeen epäilyttävään ympäristössä. Olen kyllä jo niin tottunut siihen, etten jaksa korviani lotkauttaa siitä. Mutta mietin, tuleeko hommasta mitään. Ulkona hyppääminen oli kyllä maneesia helpompaa, koska maneesissa tilaa on vähemmän.

Meidän tunnit alkaa aina jollain iisillä pienellä hypyllä. Tässä alta 50 cm ristikko ekana. Aloitetaan mahdollisimman helpolla - siinä rentoutuu ja innostuu. Menemme tulevaa rataa muutamassa palassa, ratsastamme esteelle sen tien, miten se hypätään radassa.

Reippaasti menossa, ensimmäinen verryttelyhyppy.

Alunperin stressasin radan muistamista, mutta kun oli aina mennyt siitä paloja, ei muistaminen ollutkaan niin vaikeaa. Lisäksi olen huomannut, että radan mieleen painaminen helpottuu, kun jäsentelee sitä mielessään. Ensin lasken esteet pari kertaa numeroiden ne mielessäni. Katse hakee reittiä niin, että hahmotan mistä suunnasta esteet tullaan. Sen jälkeen käyn läpi este esteeltä keskittyen, mihin olen siitä hypystä menossa. Koska hypyn aikana on jo oltava seuraava este mielessä. Samoin luettelen esteet mielessäni väreittäin.

Tässä pari lyhyttä klippiä harjoitushypyistä okserilla, n. 75 cm.

Ennen rataa raippa pois, se on ihan turha kun poni on muutenkin menossa ja vähän kuuma. Ani on hyppäreillä tosi innostunut.

Menemme joka hyppärillä aina pari rataa, jotta tulee rutiini. Ensin mennään perusrata. Itse saa valita, meneekö uusinnan vai saman perusradan uudelleen, ja/tai nostetaanko  korkeutta.

Tässä alla videolla meidän kakkosrata. Hevonen sätkyili, mutta se on rehellinen ja menee aina ja korjaa mun virheet, kun vaan näytän esteen ja pysyn kyydissä. Esimerkiksi jos hevonen ei vaihda laukkaa esteellä, se on täysin mun vika, koska se kyllä tekee sen jos vain kerron mihin suuntaan ollaan menossa. Se osaa ottaa pikkuaskeleen ja sovittaa, jos askel ei sovi - näin voi käydä jos laukka ei ole tarpeeksi rullaava. Jos se olisi possu, se olisi voinut painaa ohi kakkosesteellä, koska ajauduin vähän reunaan eikä ulkoavut olleet ihan kunnossa - mutta se hyppää kun vain kääntää turvan kohti estettä. Tämän kokoiset esteet on Anille tosi helppoja, niin oma kokemattomuuteni ei haittaa.

Pientä possuilua sen sijaan on tuo päädyssä tapahtunut keekoilu, koska siellä on paljon peikkoja, mutta ohjasin vaan esteelle ja taas jatkuu, vaikka laukka hyppyyn oli huono. Tai no en tiedä onko se nyt possuilua jos se oikeasti pelkää jotain, nuori hevonenhan se on, ja kiltisti kuitenkin menee ja suht nopeasti tottuu. Samanlaisia tilanteita varmasti tulee kisoissa, joten pitää vaan osata keskittyä jatkamaan. Mistään hötkyämisestä ei kannata tehdä numeroa, mun homma on viestiä että "no big deal".

Oon tosi tyytyväinen! Valmentajakin kehui kovasti.

Eka rata ulkona, 75 cm. Olen tyytyväinen! 

PS. Minulla on päälläni turvaliivi. Käytä sinäkin!

Read More

Eilisen hyppärin tunnelmia lyhyesti

Kuva lainattu Googlesta

Kovaa kyytiä hyppärillä

Päästiin eilen hyppärille useamman viikon tauon jälkeen. Alkuverkassa laukka vasemmassa kierroksessa tuntui tosi oudolta, enkä pystynyt istumaan nätisti siellä. Kuitenkaan askeleessa ei näkynyt mitään erityistä. Toiseen suuntaan todella hyvä. Perjantaina on osteopaatti tulossa, saa nähdä löytääkö hän jotsin selitystä asialle. (Toivottavasti!)

Poni on ollut viime aikoina tavallista kuumempi ja säpäkämpi. Se on ollut sellainen ennenkin, joten ei ole syytä huolestua. Itse asiassa se on tämän puoli vuotta minun kanssani ollut hyvin lunki verrattuna sen historiaan. Taitaa olla nyt kevättä rinnassa, ja varmaan vähän kunto parantunut, kun jaksaa pöllöillä enemmän.

Naapuriboksiinkin tuli uusi hevonen, ja sitä myöten kiima. Laukan toispuoleisuus voi hyvin liittyä kiimaan, ties mitä siellä tamman kropassa on meneillään kun hormoonit heittää kuperkeikkaa. Minusta tuntui ratsastaessa enemmän, että johtuu kropasta eikä mistään jalkaongelmasta, mutta en tullut ollenkaan ajatelleeksi kiimaa, ennen kuin näin, miten hevonen käyttäytyi karsinassa.

Eilinen hyppäri mentiin todella tuli hännän alla, ja voin sanoa, että nyt oli ensimmäinen kerta niin, että tätiä kiikutettiin oikein kunnolla. Meillähän tuo estekorkeus on hyvin matala vielä (max 70 cm), joten tehtävät on hevoselle lasten leikkiä. Ei muuta kuin keskityin pysymään satulassa ja ratsastamaan asialliset tiet, mutta tempoon ei ollut ihan hirveästi sanomista. Toinen rata oli ensimmäistäkin vauhdikkaampi, vaikka ennen sitä sanoin, että nyt mennään vähän rauhallisemmin. Tämä ei onneksi kieltele, kunhan tie on semmoinen että pystyy jotenkuten menemään, ja sovittaa itse ponnistuspaikat. Toki sain ennen estettä sopivasti otettua kiinni, mutta aina esteen jälkeen mentiin melko lujaa, ja siihen ei ollut paljoa sanomista muuta kuin hakea se tie ja katsoa ettei nyt ihan lähde lapasesta. Tärisin kauan adrenaliinista radan jälkeen. Mutta ei kun toinen rata, ja poni vähän pukittelikin siinä, kun kauhusta kankea täti roikkui ohjissa ja puristi kylkiä.

Tuli mieleen että ponny voi olla aika näppärä uusinnoissa, jos kaasua löytyy tällä tavalla. Toinen note to self: sporrat pois seuraavalla hyppärillä.

Read More