Tutkimusmatka hevoseen(i).

Aikuisratsastaja tallentaa kavioliiton alkuvaiheita ja sulattelee informaatiota internetin syövereistä ja vähän muualtakin.

Tutkimusmatka hevoseen(i).

Aikuisratsastaja tallentaa kavioliiton alkuvaiheita ja sulattelee informaatiota internetin syövereistä ja vähän muualtakin.

Tutkimusmatka hevoseen(i).

Aikuisratsastaja tallentaa kavioliiton alkuvaiheita ja sulattelee informaatiota internetin syövereistä ja vähän muualtakin.

Tutkimusmatka hevoseen(i).

Aikuisratsastaja tallentaa kavioliiton alkuvaiheita ja sulattelee informaatiota internetin syövereistä ja vähän muualtakin.

Tutkimusmatka hevoseen(i).

Aikuisratsastaja tallentaa kavioliiton alkuvaiheita ja sulattelee informaatiota internetin syövereistä ja vähän muualtakin.

maanantai 28. maaliskuuta 2016

ELL Kim Sellin klinikalla

Ollaan nyt kevättalvella käytetty Ani kaksi kertaa eläinlääkäri Kim Sellin hoidettavana. Suomen Urheiluhevosklinikka (linkki) sijaitsee Vihdissä Hanko-Hyvinkää-tien varrella.

Ensimäisellä käynnillä helmikuussa:
hankositeissä löytyy rasitusta.

Ensimmäinen hoitokerta

Valmentajani ehdotti hoidattamista Kim Sellillä, ja lähti myös itse klinikalle mukaan. Anin liikkeissä on pidempään ollut toistuvaa epäpuhtautta, johon ei kuitenkaan löydy selitystä röntgenkuvista. Toinen etupolvi on joskus ollut hieman lämmin, mutta kuvissa ei näy mitään poikkeavaa. Kuvia on otettu sekä jalasta että selästä. Oikea etujalka reagoi välillä oikeassa kierroksessa, ja tyypillisesti liike muuttuu puhtaaksi verryttelyn edetessä. Aloitankin verryttelyn ravissa aina ensin vasemmassa kierroksessa, jossa liike on aina puhdas.

Kim Sell käyttää hoidoissa "cocktailia", jossa on jonkinlaista puuduketta, tulehdusta hoitavaa lääkettä ja hevosen omaa verta. Ensimmäisellä kerralla piti hoitaa aika monesta eri kohdasta. Ani oli silloin hyvin jumissa jokapuolelta, ja tätä tietysti selittää osaltaan satulasta johtuneet haasteet. Pitkään jatkuneet jumituksethan aikaansaavat tulehdustiloja kudoksissa. (Inflammaatio on se ns. sisäinen tulehdus, johon ei liity bakteeria, kuten esimerkiksi ihmisellä ns. tenniskyynärpäässä; infektio taas bakteeriperäinen.) Lisäksi muun muassa hankositeissä oli rasituksen merkkejä.

Tämä lihas "kainalossa" oli sekin jumissa, ja kipucocktailia käyettiin sinne.
Hoidon jälkeen hevosta sai liikuttaa normaalisti, ja Kim linjaa muutenkin, ettei hevonen yleensä seisottamalla tule kuntoon. Hoidon jälkeen illalla liikutettiin siis kevyesti liinassa, seuraavana päivänä ratsastettiin jo normaalisti.

Itse polvelle ei tehty mitään, koska näytti siltä, että se saattaa olla reaktiota muista ongelmista, ja tarkoitus oli palata siihen myöhemmin kun nähdään ensin muiden hoitotoimenpiteiden  vaikutus.  Turvotus näytti olevan polven etupuolella pinnassa, mikä on hyvä merkki siinä mielessä, että ongelma ei välttämättä viittaa siihen, että polvinivelen sisällä olisi menossa jotain ikävää, mikä olisi heti vakavampi juttu.

Saimme ohjeistusta tehdä muutoksia kengityksessä: etukavioissa kannasta pitäisi ottaa enemmän pois, jotta asento muuttuu paremmaksi. Ani on ollut haastava kengitettävä, koska kaviot ovat pienet (ne ponigeenit!). Muutos lisäisi kavion pinta-alaa kyllä, mutta saa nähdä miten seppä saa muutoksia toteutettua.

Saimme ohjeen tulla jatkohoitoon kuukauden kuluttua. Eläinlääkärikäynnin jälkeen saman viikon loppupuolella kävi myös osteopaatti. Ani oli hoitojen jälkeen aivan erinomainen ratsastaa. Meillä kuitenkin tuli pian sen jälkeen takapakkia satula-asioiden takia; olin löytänyt potentiaalisen satulan, mutta kun se lähti muokattavaksi, jouduimme ratsastamaan lainasatuloilla viikon ja selkä reagoi uudelleen.

Toinen hoitokerta

Hevosta ei rauhoiteta. Ylähuulen alla on ketju, mikä toimii hevosen rauhoittajana. Vaikuttaa lempeämmältä kuin huulipuristin, ja hevonen oli ihan iisi tämän ketjun kanssa.
Toisella hoitokerralla kävimme tasan viisi viikkoa edellisestä hoidosta. Saimme ensinnä hieman kriittistä palautetta kengityksestä. Kim ei ollut tyytyväinen tehdyn muutoksen laajuuteen, ja hankositeet reagoivat edelleen. Sain kokeilla ja vertailla hankositeitä jakan ulko- ja sisäpuolella. Ulkopuolella tuntui tosiaan pieniä turvonneita kohoumia, joita ei sisäsyrjällä ollut.

Mietin, että emme ehkä edellisellä kerralla sisäistäneet riittävän hyvin, että myös etukavioiden ulkosyrjistä pitäisi ottaa enemmän pois, tai sitten ongelma oli nyt korostuneempi. Nimittäin kavio oli ulkosyrjältä pidempi kuin sisäsyrjällä, jolloin ulkopuolen hankositeet rasittuvat. En ollut edellisessä kengityksessä itse paikalla, ja mahdollisesti nyt oli otettu vain kannasta. Nyt täytyy katsoa etukengät uudelleen ja menen itse juttelemaan sepän kanssa. Eli sekä kannasta ja ulkosyrjästä täytyy vuolla enemmän, ja kenkä saa kuulemma tulla ulkosyrjästä reunan yli, koska kaviot eivät ole symmetriset. Ani on ollut haastava kengittää pienten kavioiden takia, saa nähdä kuinka haastavaa sepälle on toteuttaa nämä ohjeet.

Kengityksessä tarvittavien muutosten lisäksi nyt pitäisi kehittää lihaksistoa reippaasti treenaten. Selkään ja takapolvien ympärille pitäisi saada reilusti lisää lihasta. Treenin jälkeen jalkoja olisi hyvä viilentää (uuh, olen kauhean huono läträämään jalkoja vesarissa, täytyy siis muuttaa rutiineja).

Lapa on malliltaan jokseenkin jyrkkä, ja siksi jumiutuu helpommin, kun hevonen saa ponnistella enemmän ottaakseen askelta pidemmälle eteen. Mutta lavan mallilla ei "meidän lajissa" ole merkitystä... estehevonenhan tuo on sekä sukutaulultaan että mieleltään! Eläinlääkärin mukaan vuohiset ovat rakenteeltaan erittäin hyvän malliset - hän halusi mainita jotain positiivista, ettei vaan keskitytä ongelmiin.

Tästä kohdasta olisi hyvä painella peukalolla jumia auki.
Tätä ei voi tehtä liikaa. Hevosen ilme kertoo sen nauttivan.
Voimaa saa käyttää kunnolla. Jos tuntuu liian kovalta ja sattuu,
tulee palaute välittömästi (ks. hevosen ilme).
Eli tarkkaile miten hevosesi kommunikoi.
Tällä kertaa piikitettiin "cocktailit" hankositeisiin ja lisäksi hieman kaulan juureen. Hoidettavaa oli siis paljon vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Odotettavissa on, että hoitoa täytyy vielä jatkaa myöhemmin, ja tietenkin kengityksen kautta saatavat tulokset vaikuttavat asiaan kovasti. Lopuksi katsottiin liike käynnissä ja ravissa, jotta nähtiin miten hoito vaikuttaa. Puuduttava lääke tietenkin vaikuttaa nopeasti, jolloin nähdään odotettavissa olevat hyödyt, vaikka muut lääkkeet tekevät työtään hitaammin.

Kipucocktailia piikitetään hankositeen alueelle.
Minun hommani oli pitää jalka ylhäällä ja oikeassa asennossa.
Nyt olen hoidon jälkeen ratsastanut 4 kertaa ja juoksuttanut kerran, ja Ani on ollut todella hyvän tuntuinen ja askel puhdas.


maanantai 21. maaliskuuta 2016

Käyntipiruetin harjoittelua ja istuinluiden kannattelua

Osteopaatti suositteli meille jumppana kireään etuosaan käyntipiruetteja tehtynä niin, että hevosen kaula on voimakkaasti taivutettu. Mia Kainulainen valmensi meitä harjoittelemaan liikettä niin, että teemme sen oikein. Heti alkuun selvisi, että tässä ollaan isomman perusasian ääressä. Tuskin pääsimme käyntipiruetteihin asti, mutta opin taas niin paljon.

Tässä kuvassa istun suorassa ja kannattelen istuinluuta.
Aluksi minun piti keskittyä tuntemaan istuinluut. Seuraavaksi keskityttiin siihen, että istuinluiden pitäisi olla sivusuunnassa suorassa, ja - koska sekä ihminen että hevonen on aina hieman vino, kuten kaikki luontokappaleet ovat - miten suoristan lantion. Suoristaakseni tuon lantiota aavistuksen eteen toisella puolella, siihen tarvitaan vain pieni lihastonus. Tässä kohdassa tuli tiivis setti asiaan liittyvää käytännön teoriaa - Mia on vaan niin hyvä selittämään asiat, ja itse sitä koittaa imeä pesusienen lailla kaiken itseensä.

Teimme harjoitusta, jossa tein sulkua pituushalkaisijalla peiliä kohti, vaihtaen puolelta toiselle. Tässä tunnen, kuinka hevonen tiputtaa minua toiselle puolelle, ja minun täytyy kannatella oma istuinluuni, jotta voin jatkossa pyytää hevosta suoremmaksi ja käyttämään sitä alas kallistuvaa puolta. Hevosen on vaikeaa nostaa sitä ylös, jos minä maata röhnötän siinä päällä.

Voin sanoa, että harjoitus oli melko vaikea. Olen ratsastanut sulkuja ajatellen, että jos hevonen on banaaniksi taipunut niin oikein menee... silloinhan sen ratsastaa jalalla ja ohjalla, mutta hevosen vinous on ja pysyy. Jotta voidaan kehittyä nykytilasta eteenpäin, pitää harjoituksen kautta pyrkiä suoristamaan vinoutta ja kehittämään hevosen fysiikkaa symmetrisemmäksi. Ja nämä istuinluut ovat keskeinen rakennuspalikka, ellei jopa perustus, jos haluan saada hevosen niinsanotusti "tunneliin", mitä se ei nykyratsastuksessani ole kovinkaan usein.

Lisäksi minulla on joku henk.koht. ongelma näiden vasemman ja oikean kanssa. Tunnilla iskee naurettava ujous, enkä rohjennut sanoa, että menen niiden kanssa sekaisin. Täytyy seuraavalla kerralla pyytää valmentajaa käyttämään termejä sisä- ja ulko-, niin hahmotan paremmin kummasta puolesta puhutaan.

Tunnin lopuksi harjoittelimme vielä niitä käyntipiruetteja kaula taivutettuna. Eli ensimmäinen ongelma on se, että jos en ymmärrä tätä läpikäytyä istuinluuasiaa, hevoseni romahtaa taivutuksen puolelle isosti. Alla on havainnekuvaa, jossa näkyy selkeästi mitä tapahtuu.

Käyntipiruettia etsimässä: kuva on hieman tumma, mutta tästä huomaa selkeän eron yllä olevaan kuvaan, kun tipun vasemmalle puolelle.
Toinen ongelma meillä oli, että varsinkin oikealle homma oli Anille todella vaikeaa. Eli sen on todella vaikea etuosan kireyden takia suorittaa liikettä. Eli nyt harjoittelemme tätä lisää itsenäisesti niin, että pyrin saamaan vain yhden tai kaksi askelta kerrallaan oikeassa muodossa liikettä. Lisäksi poni oli aivan pihalla koko hommasta, että pitäisi liikkua eteen. Se tarjosi aina takaosalla pyörähdystä ratkaisuksi, kun taivutin kaulaa enemmän, koska liike oli sille niin vaikea.

Tähän suuntaan ei meinaa onnistua sitten millään...

Totesin että tämä homma ei ollut ihan läpihuutojuttu - vähän itsekseen fiilistelyä ja sitten katsotaan samat hommat läpi valkun kanssa uudelleen.

Jesh! Nyt vielä etuosa väistämään....

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Tampereen messulippujen voittaja arvottu


Tampereen messuille jaossa olleet liput on arvottu. Perinteisen lippulappuarvonnan tuloksena onnettaren suosikiksi nousi Salli M!

Onnea! Liput 2 kpl lähtevät sinulle Salli postissa, kunhan vastaat sinulle lähetettyyn sähköpostiin.
(Alkuperäinen arvontapostaus löytyy täältä.)

Liput tarjoaa Satula.com.




perjantai 18. maaliskuuta 2016

Osteopaatin jatkohoito - parempaan suuntaan menossa



Mukava ja taitava hevososteopaatti Mari Vidgren kävi tänään taas hoitamassa Anin ja tallin muita hevosia. Ensimmäisestä hoidosta on noin kuukausi.

Arvio tilanteesta oli, että on selkeästi menty parempaan suuntaan. Kaulan alaosa ja yleensäkin koko etuosa ovat jumissa, mutta lonkat ovat nyt paljon paremmassa kunnossa kuin viimeksi. Ollaankin edellisen käynnin jälkeen kiipeilty kallioista maastolenkkiä ja kahlattu hangessa monta kertaa.

Selkä ei parane hetkessä, jos on ollut pidempään satulan kanssa haastetta. Nyt kannattaa pari viikkoa olla ilman estepenkkiä, ja sitten vasta kun selkä on kunnossa ja rauhoittunut, ottaa taas se mukaan, silloin ei pitäisi haitata käyttää sitä kerta viikossa. Meillähän lainataan tallikaverilta parhaiten sopivaa satulaa hyppäreille siihen asti, kun oma tilattu satula tulee. Nyt voi hyppärin sijaan mennä vaikka muutaman kerran kavalettijumppaa koulusatulan kanssa.

Marin ohjeet:
Pari päivää treeniä vain käynnissä, sen jälkeen eka treeni keskitytään tekemään ravisiirtymisiä, unohdetaan laukat vaikka kokonaan ekalla kerralla.
Treenien alussa takaosan ympäri väistätystä, niin että hevosen kaula on kunnolla käännetty väistön menosuuntaan, jotta ottaa viimeisenkin kaulanikaman mukaan. Paljon avoja, pohkeenväistöä, ja muuta väistöä, jotta saa lapaa ja kaulan alaosaa auki.

Muutoin Ani oli hoidettaessa vähän äkäisempi kuin viimeksi, mikä selittynee todella kovalla kiimalla. Se kuitenkin käyttäytyy hoidettaessa aina hyvin, ja kuten kuvasta näkyy, yritti aluksi hoitaa takaisin. Mari avasi myös kielessä olleen jännityksen, ja sen jälkeen Ani irvisteli tyytyväisenä ylähuulellaan ja alkoi lopuksi haukotella.

torstai 17. maaliskuuta 2016

Eilisen hyppärin tunnelmia lyhyesti


Kuva lainattu Googlesta

Kovaa kyytiä hyppärillä

Päästiin eilen hyppärille useamman viikon tauon jälkeen. Alkuverkassa laukka vasemmassa kierroksessa tuntui tosi oudolta, enkä pystynyt istumaan nätisti siellä. Kuitenkaan askeleessa ei näkynyt mitään erityistä. Toiseen suuntaan todella hyvä. Perjantaina on osteopaatti tulossa, saa nähdä löytääkö hän jotsin selitystä asialle. (Toivottavasti!)

Poni on ollut viime aikoina tavallista kuumempi ja säpäkämpi. Se on ollut sellainen ennenkin, joten ei ole syytä huolestua. Itse asiassa se on tämän puoli vuotta minun kanssani ollut hyvin lunki verrattuna sen historiaan. Taitaa olla nyt kevättä rinnassa, ja varmaan vähän kunto parantunut, kun jaksaa pöllöillä enemmän.

Naapuriboksiinkin tuli uusi hevonen, ja sitä myöten kiima. Laukan toispuoleisuus voi hyvin liittyä kiimaan, ties mitä siellä tamman kropassa on meneillään kun hormoonit heittää kuperkeikkaa. Minusta tuntui ratsastaessa enemmän, että johtuu kropasta eikä mistään jalkaongelmasta, mutta en tullut ollenkaan ajatelleeksi kiimaa, ennen kuin näin, miten hevonen käyttäytyi karsinassa.

Eilinen hyppäri mentiin todella tuli hännän alla, ja voin sanoa, että nyt oli ensimmäinen kerta niin, että tätiä kiikutettiin oikein kunnolla. Meillähän tuo estekorkeus on hyvin matala vielä (max 70 cm), joten tehtävät on hevoselle lasten leikkiä. Ei muuta kuin keskityin pysymään satulassa ja ratsastamaan asialliset tiet, mutta tempoon ei ollut ihan hirveästi sanomista. Toinen rata oli ensimmäistäkin vauhdikkaampi, vaikka ennen sitä sanoin, että nyt mennään vähän rauhallisemmin. Tämä ei onneksi kieltele, kunhan tie on semmoinen että pystyy jotenkuten menemään, ja sovittaa itse ponnistuspaikat. Toki sain ennen estettä sopivasti otettua kiinni, mutta aina esteen jälkeen mentiin melko lujaa, ja siihen ei ollut paljoa sanomista muuta kuin hakea se tie ja katsoa ettei nyt ihan lähde lapasesta. Tärisin kauan adrenaliinista radan jälkeen. Mutta ei kun toinen rata, ja poni vähän pukittelikin siinä, kun kauhusta kankea täti roikkui ohjissa ja puristi kylkiä.

Tuli mieleen että ponny voi olla aika näppärä uusinnoissa, jos kaasua löytyy tällä tavalla. Toinen note to self: sporrat pois seuraavalla hyppärillä.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Poimintoja Tampereen messujen ohjelmasta

Suomen suurimmat hevosalan ammatti- ja harrastemessut Hevoset 2016 järjestetään 2.–3.4.2016 Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa.




Blogeissa on näkynyt hieman latteita kommentteja Helsingin messujen ohjelmasisällöstä. Tampereen ohjelma vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja löysin sieltä helposti koko päiväksi ohjelmaa.

Sunnuntain lukujärjestys

10:00 tikkana paikalla! --> kuppi kahvia jostain
-10:30 Messuosastoihin tutustumista

10:30-11:00 Racing-työnäytösalue, E-halli
Hevoshieronnan päämääränä paremmin liikkuva hevonen 
Hevoshieroja Terhi Salo 
Kiristääkö hartioita? Onko selkä kipeä? Menikö pohkeet jumiin tai reidet hapoille? Hevoset tekevät kanssamme raskasta työtä, ja kärsivät samoista kolotuksista kuin me ihmisetkin. Hevoshieronta avaa kireytyneitä lihaksia, vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja poistaa kuona-aineita. Kun lihaksisto ei kiristä, on hevosen helpompi myös suoritua tehtävistään niin ratsuna, ravurina, työhevosena, valjakkohevosena kuin siitoskäytössäkin.

Terhi Salo opiskelee hevostenvalmentan ammattitutkintoa Koulutuskeskus Salpauksessa hevoshierojan linjalla 

11:00-12:00  Hankkija-areena, A-halli
Marko Björsin kouluratsastusklinikka 
- Talentit kohti kansainvälisiä kilpailuja 
Perustaitoklinikka avaa kaikentasoisille ratsastajille, kuinka tärkeää tavoitteellinen ratsastaminen on. Klinikalla käydään läpi erilaisia harjoituksia, jotka tukevat eritasoisia ratsukoita ja auttavat löytämään apukeinoja päivittäiseen harjoitteluun. Markon kanssa esiintyvät ratsukot ovat hänen maajoukkueoppilaitaan, samaiset ratsukot on valittu mukaan myös ratsastuksen Talent-ohjelmaan. 

12:00-12:30 Racing-työnäytösalue, E-halli
Satulan rakenne: kuinka tunnistaa runkovikainen satula ja miten erottaa hyvä ja
huono satulantoppaus?
 

Lina Lagström
Pegazos
Suomen Valjas- ja Satulasepät ry 

12:30-13:00 Racing-työnäytösalue, E-halli
Satulansovituksen perusteet 
satulansovittaja Vivi Myllylä, Satula.com Finland 

13:00-15:00 Hankkija-areena, A-halli
Esteratsastuskilpailut 
Hankkija Youngster Trophy       Estekorkeus 120 cm
Arvostelu  367.1, kaksi vaihetta
Palkintosumma 750 €, ykköspalkinto 250 €

Hankkija Tammer Trophy           Estekorkeus 130 cm
Arvostelu AM5, uusinta
Palkintosumma 1500 €, ykköspalkinto 500 €

Mukana tulevat olemaan Suomen kärkipään ponijunioriratsastajat, parhaat nuoret hevoset ja kansallisen tason kärkinimet. Luokat ovat Porsche Horse Show:n bonusluokkia eli voittajat saavat paikan tähän huikeaan kisaan.

Järjestäjä:
Team Eurohorses 

14:00-15:00 Seminaarikeskus, Mars, 2.krs
Pystymmekö valmentamaan hevosiamme niin, että niiden kunto paranee ja samalla vammat vähenevät? 
Dr David Marlin – Science Supplements/Speedex 
Tila: seminaaritila Mars, seminaarikeskus 2. krs 

Nykykäsityksen mukaan suurin osa hevosten ontumista johtuu lihasten, nivelten, luiden, jänteiden ja nivelsiteiden toistuvista ja kumuloituvista vaurioista eikä niinkään yksittäisestä vammasta. 
Hevosten valmennusta on tutkittu lähes 40 vuoden ajan. Vaikka ruokinta on tänä aikana kehittynyt samoin kuin pohjamateriaalit, eläinlääkintä, hevosten fysioterapia ja varusteet, ovat ontumat yhä yleisiä ja urheiluhevosten omistajien ja valmentajien suurin ongelma. Ihminen ja valmennusmenetelmät eivät sen sijaan ole juurikaan muuttuneet tänä aikana. Esityksessään Dr David Marlin selittää, miksi meidän on syytä tarkastella, miten valmennamme hevostemme fyysistä kuntoa ja taitoja, jotta pystymme vähentämään ontumien vakavuutta ja yleisyyttä. 

Tule kuuntelemaan asiantuntijan luentoa!

15:00-15:30 Messuosastoihin tutustumista
Syötävää

15:30-16:00  Racing-työnäytösalue, E-halli
Hevosshiatsunäytös 
Kokonaisvaltaista hoitoa – tasapainoa ja hyvää oloa hevosellesi 
Suomen Hevosshiatsuyhdistys 

16:00-16:30 Racing-työnäytösalue, E-halli
Kengitysnäytös 
Kengittäjänä hallitseva hevosenkengityksen Suomen mestari Riina Villanen.
Suomen Kengityssepät 

16:30-17:00 Racing-työnäytösalue, E-halli
Työvaljastusnäytös, luokkivaljastus
Työhevosharrastajat

--> Nokka kohti kotia

Useampi mielenkiintoinen ohjelma jäi vielä listasta, ehkä ensi vuonna kaksi päivää? Toisaalta, kaksi päivää pois tallilta on pitkä aika! Eiköjän tällä joka tapauksessa saa aikamoisen infoähkyn aikaan. Toivottavasti kengitysnäytökset sun muut näytökset ovat alan harrastajille ja hevosenomistajille eikä hevosista ymmärtämättömille suunnattuja.

Oletko sinä menossa?
Mikä kiinnostaa tämän vuoden ohjelmassa?

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Esittely: Satula.com | ARVONTA: liput Tampereen hevosmessuille

Ilokseni voin vihdoin sanoa, että satulanhankintaprosessi koulusatulan osalta on pikkuhiljaa lähestymässä maalilinjaa (tästä raporttia tulossa erikseen). Eniten satuloita sovitin Satula.comin Tuomarinkylän toimipisteen valikoimista. Sieltä löytyi myös meidän edellinen satula.

Olen todella tyytyväinen Satula.comin asiakaspalveluun ja asiakaslähtöiseen toimintamalliin. Näinollen sovin Satula.comin kanssa yhteistyöstä blogini tiimoilta, joten postauksen lopusta löydät ohjeet, kuinka voit osallistua Satula.comin tarjoamien lippujen arvontaan Tampereen Hevosmessuille.


Satula.com - esittely ja asiakaskokemuksia

Satula.com myy uusia ja vähän käytettyjä vuokrauksessa olleita satuloita, sekä välittää asiakkaiden käytettyjä satuloita, laadukkaisiin satuloihin keskittyen. Uusien satuloiden osalta Satula.com keskittyy seuraaviin merkkeihin:
  • Amerigo
  • Prestige
  • Equipe
  • Passier
  • Childeric
  • Kent & Masters
  • Frank Baines
  • Bates
  • Hastilow
  • Wintec
Lisäksi käytetyissä satuloissa löytyy myös monia muita merkkejä, ja valikoima tietenkin vaihtelee. Satulan voi vuokrata, mikäli se on yrityksen omaa valikoimaa (asiakkaiden omaisuutta olevia välityssatuloita ei voi vuokrata). Näin ostopäätökselle saa lisäaikaa, tai voi maksaa pelkästä käytöstä, jos ennakoi satulatarpeiden muuttuvan nopeasti.

Satulat ja niiden sijainti (toimipiste, onko sovituksessa vai myymälässä) näkyvät nettisivulla ajantasaisesti, ja satulan voi varata sovitukseen sivujen kautta. Tämä on todella kätevää. Tarvittaessa voi kysyä toisessa toimipisteessä olevaa satulaa toimitettavaksi asiakasta lähimpään myymälään, ainakin Paimion myymälästä satuloita saa helposti Helsingin myymälään Tuomarinkylään.

Satuloita saa kerralla sovitettavaksi useamman, ja sovitusaika on yksi viikko. Satulansovittajan voi pyytää käymään kotitallilla, tai hevoselle voi sopia sovitusajan myymälässä. Tarkista tarjolla olevat vaihtoehdot lähimmästä toimipisteestä (Helsinki, Kangasala, Oulu, Paimio, Ypäjä). Olen itse asioinut Helsingin toimipisteessä Tuomarinkylässä (liike sijaitsi aiemmin Espoossa). Liikkeessä tulikin käytyä monta kertaa, ja kaikki käynnit olivat asiakaskokemuksina positiivisia. Tuomarinkylän toimipisteeseen voi varata ajan sovitukseen hevosen kanssa. Säännöllisin väliajoin toimipisteessä käy satulaseppä Anu Kyläkaila. Toimipisteiden lisäksi sovituksen voi tilata kotitallille satula-autosta.

Käytettyihin satuloihin saa kokeillessa kiinnittää jalustimet normaaliin tapaan. Testaamiini uusiin Satula.comin satuloihin sain laittaa jalustimen kiinni siiven alapuolelta - tämä onnistuu helposti ja eikä jalustinten kiinnitys alapuolelta häiritse itse koeratsastusta, mutta vältetään naarmuttamasta ja kuluttamasta siiven uutta pintaa. Remmien pituuden säätely on tietenkin hankalampaa näin, mutta satulan tuntumaan kokeillessa tämä ei mielestäni vaikuttanut. Missä tahansa liikkeessä asioit, tarkistathan aina liikkeessä pelisäännöt jalustinten osalta, jotta arvokkaat satulat säilyvät moitteettomassa myyntikunnossa! Älä myöskään testaa satuloita esimerkiksi farkuissa tai ratsastushousuissa, joiden blingstrassiniitit osuvat satulan istuinosaan.

Satuloiden lisäksi myymälöistä ja verkkokaupasta löytyy Mattesin lampaankarvaromaaneja, sekä eri merkkien geelialustoja, satulavöitä, jalustinhihnoja, etukaaria ynnä muuta satulointiin liittyvää tarviketta. Tärkeintä on kuitenkin uusien ja käytettyjen satuloiden iso valikoima, joten jos olet satulaa vailla, voit nopeasti tutkia sopivankokoisten ja -hintaisten satuloiden valikoimaa verkossa olevan haun avulla. Hakukone erottelee kätevästi satulat satulatyypin, leveyden, tuumakoon, sijainnin, hinnan perusteella.

Ja nyt arvontaan...


http://www.hevosmessut.fi/hevosmessut/index.tmpl?sivu_id=2685

Osallistu messulippujen arvontaan!

[Arvonta on päättynyt!]

Arvonta: haluatko liput Tampereen Hevoset 2016 -messuille?

Jaossa on 2 kpl päivälippuja messutapahtumaan 2.–3.4.2016. Liput lähtevät yhdelle onnekkaalle voittajalle, eli messuille saa kaverin mukaan! Liput tarjoaa Satula.com, ja liput lähetän voittajalle postissa.

Ohjeet ja säännöt
Arvonta toimii seuraavasti: arvontaan voit osallistua jättämällä 18.3.2016 mennessä alle viestin, jossa on sähköpostiosoitteesi sekä kuinka monella arpalipulla (1-3 kpl) osallistut:
  • Yksi arpa: olet jättänyt yhteystiedot kommenttina alle.
  • + Lisäarpa: olet käynyt tykkäämässä Satula.comin Facebook-sivua.
  • + Lisäarpa: olet rekisteröitynyt blogini lukijaksi, ja/tai käynyt tykkäämässä blogini Facebook-sivua, ja/tai lisänyt blogini linkin oman blogisi linkkikokoelmaan, ja/tai maininnut arvonnasta omassa blogissasi linkin kera (laita kommenttiin myös linkki blogiisi), taikka jakanut linkin Facebookissa... Anything goes!
Tarkistan, että voittaja on oikeutettu ilmoittamaansa määrään arpalippuja. Jos vilunkia ilmenee, arvon uudelleen. Mikäli en saa yhteyttä lippujen voittajaan 3 vuorokauden sisällä, arvon liput uudelleen. :)

[Arvonta on päättynyt!]



lauantai 12. maaliskuuta 2016

Kevätklippaus: raportti ja mietiskelyä klippaamisesta

Klippaus on niitä pieniä asioita, jolle ei tarvitse uhrata ajatustakaan ennen kuin hankkii oman hevosen. Sitten onkin tehtävä päätöksiä - klipata vai ei? Paleleeko se? Pitääkö hankkia loimia lisää?

Keskiviikkona Ani klipattiin, jotta - myönnettäköön - melko kälyisen näköiseksi menneen talvikarvan jälkeen kasvaisi siisti kesäkarva. Ani talvikarva oli hyvin ohut ja silkkinen ja kului pienimmästäkin kosketuksesta kaljuille länteille. Lisäksi iho karvan alla oli vaikea pitää puhtaana siitä huolimatta, että karva oli lyhyttä ja harvanoloista.

Elinan käsittelyssä heinäbaarissa on mukavaa.

Klippauksen teki espoolaisen Vansportin Elina Valokari. Vansport myy ja vuokraa hevostrailereita, ja myy laadukkaita rehuja. Elina on tallikaverini ja klippaa lähes kaikki hevoset tallillamme Kirkkonummella, ja tekee tilauksesta klippauksia lähialueella. Klippauksestahan suoriutuu toki itsekin, ja olen joskus itsekin klipannut, mutta kyllähän se jälki oli hieman toista kun osaava ihminen sen tekee. Lisäksi homma sujuu joutuisasti. Rutinoituneesti klippauksia tekevä ammattilainen osaa myös käsitellä hevosta luontevasti ja varoa oikeassa kohtaa, jos klipattava "asiakas" ei käy parturoitavana säännöllisesti tai suhtautuu klipperiin epäluuloisesti (/hysteerisesti).

Elina ohjeisti, että hyvä aika klipata on viikko, pari eteenpäin siitä, kun talvikarva alkaa lähteä. Näin kasvaa hyvä kesäkarva, mutta - jos ajoitus osuu nappiin - kasvu on hillittyä. Kesäkaudella voi toki klipata tarpeen mukaan uudestaan. Minua taas motivoi se, ettei tarvitse sitä karvanlähtöä hoitaa sukimalla hevosta loputtomiin, irtokarvan pölistessä kaikkialla.

En syksyllä klipannut Ania, koska se oli toipilas ja liikkui kevyesti. Edellinen omistaja ei osannut arvioida, millainen talviturkki olisi, koska Ani on aina klipattu talveksi. Huomasin, että mitään paksua taikka pitkää turkkia ei lähtenyt kasvamaankaan, vaikka käytimme melko ohuita loimia loppusyksystä ja alkutalvesta. Ajattelin, että on mukavampi, jos on karvaa lämmittämässä vatsanseutua, kun tallillamme on kokopäivätarhaus. Hevoset syövät aamuheinätkin ulkona, ja ne otetaan sisälle kun ulkona alkaa olla pimeää. Pärjäsimmekin aika helpolla loimituksella talven yli.

Karva pysyi sen verran ohuena, että se kuivui siinä ajassa, kun minulla meni hoitaa Ani ratsastuksen jälkeen. Valmentajalta kysyin, milloin pitää klipata, ja ohje oli seurata sen kuivumista hikisemmän treenin jälkeen. Lisäksi ratsastan useimmiten iltaisin, jolloin hevoseni jää talliin sisään, eikä joudu ulos kosteana palelemaan. Tästä näkökulmasta arvioiden klippaustarvetta ei siis ilmennyt.

Puhtaanapito oli syksymmällä helppoa, mutta pakkaskelien tultua ei voinut samalla tavalla pestä - tai en itse ainakaan halua kovilla pakkasilla pestä, ja karva alkoi mennä aika sottaiseksi. Iho hilseili, ja hikinäppyjä muodostui. Hikinäpyt eivät oikein pesussa irronneet, vaan vaativat raaputusta käsin. Pesussa puhdistuu enemmänkin pintakarva, kun on vaikea saada vesi ja pesuaine imeytymään läpikotaisin. Elina neuvoi, että näin pienet hikinäpyt eivät haittaa klippausta, ja hevonen kannattaa pestä klippauksen jälkeen.

Lavan kohdalla näkyy hyvin, kuinka pintasiistin karvan alta paljastuu "hikiröhnää".

Ani suhtautui klippaukseen hyvin ja käyttäytyi mallikkaasti alusta loppuun. Korviin laitettiin korvatulpat, niiden päälle korvahuppu, ja eteen kottari heinää. Aluksi, kun klipperi käynnistyi tai kosketti ensimmäisiä kertoja, annoin porkkanapalan. Vain massun taosassa hieman kutitti. Ilmeisesti sillekin oli miellyttävä tunne saada se "hikiröhnä" pois sieltä iholta. Ani jopa keskeytti syömisen, kun Elina ajeli korvantauksia, ja oikein painautui nautiskellen klipperiä vasten. Ani ei myöskään noteerannut mitenkään poskien klippausta. Ihastelin Elinan työn jälkeä: poskessa ei näy mitään rajaa klippauksesta.

Anille tehtiin ns. puoliklippaus, eli jalat jätettiin klippaamatta. Tähän kului aikaa vajaat 40 minuuttia, mikä on Elinan mukaan tyypillinen aika, jos klippaus sujuu ongelmitta. Kokoklippauksessa parturoidaan myös jalat. Jalkojen klippaamiseen kuluu aikaa pinta-alaan nähden enemmän, "puolet lisää", koska työskentely on pikkutarkkaa ja hevonen voi olla jalkojen osalta herkempi. Elina teki klippauksen pidemmällä terällä, eli klippauksen jäljiltä jäi samettinen pinta.

Pesin parturoidun ponin Hexocilillä ja jynssäsin rouhealla sienellä irti sen, mitä hikinäpyistä oli jäljellä. Näppyjen kohdalle jäi pieniä pilkkuja, joissa iho oli vaaleampaa, mutta kahden päivän päästä näitä ei enää näkynyt. Harjan, leuan ja vuohisten parturointi jäi vielä viikonlopun hommiksi. (En tietenkään leikkaa alahuulen alueen tuntokarvoja pois, mutta ylempämä leuassa on neulamaista talvikarvaa.)

Mallikas käytös loppuikin siihen, kun käärin märän ponin kuivattelemaan loimiin. Selvästi loimi tuntui klipattua ja märkää ihoa vasten inhottavalta, ja ponilla alkoi keittää. Se muun muassa hyppi muutaman kerran karsinassa, mitä se ei ole koskaan tehnyt minun nähteni. En uskaltanut viedä sitä ulos tarhaan, ettei se ala riehumaan siellä. Palasin parin tunnin päästä tallille, ja poni oli rauhoittunut ja kuiva kauttaaltaan.

Torstain ratsastuksessa ei ollut mitään ihmeellistä, toki Ani tuntui klipattuna hieman herkemmältä kuin tavallisesti, mikä oli vain positiivista. Perjantaina lähdin maastoon ja laitoin villaisen ratsastusloimen lämmittämään. Ilmeisesti myös tämä tuntui lautasilla inhottavalta, koska poni oli aivan höyrypäinen, hyppi ja rimpuili koko ajan. Täykkärivertahan siinä on ja on erittäin tammamainen, mutta tällainen alatiriehuminen ei ole sen normaalia käytöstä. Muutenkaan se ei ole tottunut tuohon loimeen, koska en itse tykkää käyttää sitä, se on hieman iso (se on full-kokoa), ja tämä oli toinen kerta, kun edes käytimme sitä. Ratsastusloimi saakin lähteä kiertoon.

Ensi syksynä päädyn luultavasti klippaamaan Anin talveksi, ihan puhtaanapitosyistä. Syksyllä täytyy ehkä sitten täydentää loimivalikoimaa hieman.

Loimituksen osalta mietin, mahtaako Ani palella high neck -mallin toppaloimessa kun kaulakin on paljas. High neck on siitä hyvä, että tallissa ei tule niin kuuma. Pelko oli turha, koska tarhasta hakiessa kaksi muuta rouvahevosta olivat portilla odottelemassa, milloin pääsisivät sisään, mutta Ani touhusi tarhan takaosassa omiaan aivan tyytyväisenä.

Rouvahevoset haluaisivat jo mielellään sisään. Takavasemmalla violettiin pukeutunut neitihevonen touhuaa tyytyväisenä omiaan.
Klippaatko sinä hevosesi, vai annatko turkin kasvaa? Miksi?
Mitä pidit tästä postauksesta?

torstai 10. maaliskuuta 2016

Hööksin kevätmalliston herkut

Muotihömppäpostaus!

Hööks julkaisi kevätkuvastonsa pari viikkoa sitten. Tässä katsaus katalogin kiinnostavimpiin juttuihin. Mistä sinä tykkäisit? (Hööks ei ole sponsoroinut tätä postausta.)

Klassinen tikkitakki olisi ihana ja urheiluvaatteena toimiva. Soveltuisi myös puutarhassa kuokkimiseen täydellisesti. Tarpeellinen suorastaan?
http://www.hooks.fi/produktsida/takki-firenze-jh-collection/63425/62315/
Takki Firenze JH Collection 79,90€ (xs-xl; 134-164)
Tämä vahakankainen takki taas olisi tyylikäs ja ja suojaisi satulaa, jolloin tihkusateellakin voisi hyvin maastoilla. Jos siis raaskisi tämän ottaa tallikäyttöön... työmatkatkin taittuisi tällaisessa takissa mukavasti.


Takki Leece JH Collection 99,90€ (xs-xl)
Sporttisemmin pukeutuvan versio tikkitakista olisi sininen Ashby, ja mustassa versiossa voi nähdä ripauksen biker-tyyliä


Takki Ashby CRW 74,90 € (xs-xl; 134-164)
Tähän pikeepuseroon tulen satavarmasti sortumaan, sillä näistä on aina pula, kun käy tallilla joka päivä. Tuotteen hintakin on kohdallaan. Mallista on myös petrooli versio. Molempi parempi?

Pitkähihainen pikee Cotswold CRW 25,90 € (xs-xl)
Mietin myös, miten saisin paremman puoliskoni pukeutumaan vapaa-ajalla tähän tikkitakkiin, jossa hihat softshellia. Suhteemme alkuvuosina minä valitsin miehelleni vaatteita, mutta huomioni asiaan herpaantui ruuhkavuosina, kun ylipäätään oli vaikea järjestää aikaa ehtiä yhdessä kauppaan, joten tämä etu taitaa olla jo menetetty. Jos kuitenkin?

http://www.hooks.fi/produktsida/takki-miesten-hawkshead-crwr/63242/62233/
Takki Miesten Hawkshead CRW 81,50 € (xs-xl)

"Saapas vettähylkivää nahkaa, sisäpinnalla vettäpitävä kalvo." Liian hyvää ollakseen totta? Näissä kelpaisi tepastella kurakauden läpi.

http://www.hooks.fi/produktsida/saappaat-somerset-crwr/60163/60125/
Saappaat Somerset CRW 136 € (normaali 37-42; leveä 37-42)
Saas nähdä, sorrunko näihin jossain vaiheessa?



tiistai 1. maaliskuuta 2016

Se tunne kun...

...olet edellisenä päivänä treenannut itseksesi pitkään ja hartaasti, ja onnistunut selättämään vaikean asian ja ratsastamaan hyvin. Seuraavana päivänä menet tunnille täynnä intoa ja itsevarmuutta, ajatellen että "kylläpä valkku ilahtuu varmasti tästä edistysharppauksesta, kun nyt pääsen esittelemään hienoja ja siirtymisiäni laukasta raviin". Sitten kaikki muu ratsastuksessa sujuukin melko säälittävästi, ja (edelleenkin) hienosti onnistuneet siirtymiset olivat tunnilla vain se pieni hetki, jolloin valmentajan ei tarvinnut huomauttaa jostain.

Minulla on reuma ja olen joskus vähän jäykempi kropastani ratsastuksen alkupuolella. Tilanteesta riippuu kuinka kauan tämä jäykkyys kestää. Kahtena viimeisenä päivänä on kestänyt puoli tuntia, kunnes jäykkyys on sulanut. Joskus tämä on hieman turhauttavaa, mutta ratsastajana pyrin ohittamaan tämän asian ja menen eteenpäin sitä hirveästi pohtimatta tai asiasta puhumatta. Asia tulee esiin lähinnä silloin, jos joudun kuntoni puolesta peruuttamaan ratsastuksen kokonaan. Ja joskus esterataa siivotessa vältän puomien kantamista ja nostelen kevyempiä tavaroita, kuten tolppia. Ratsastus on myös ihan keskeinen tekijä siinä, että pystyn elämään niin, että sairaus ei aseta elämässäni kovin suuria rajoitteita. En myöskään halua lähteä sille (mahdollisen itsepetoksen) tielle, että käyttäisin sairautta ns. excuse-korttina. Lähes jokaisella on kropassaan jotain kremppaa, viimeistään kun ikää kertyy. En minä ole siis sairauteni kanssa mitenkään erityinen, eikä muiden tarvitse kuunnella minun suustani valitusvirsiä, kuinka en pysty ja seli-seli.

Toissapäivänä ratsastin itsekseni, ja puolen tunnin jälkeen kroppa vertyi, pääsimme hyvään flowhun ja tekeminen alkoi sujua, edistyimme ja keskityimme. Lopetin treenin maneesissa kun olin saanut tunteen, että hanskaan ne sulavat siirtymiset, joita olin lähtenyt hakemaan. Itseasiassa hykertelin tyytyväisyydestä: rytmi, tasapaino, takamus kuin liimattuna kiinni satulassa. Jesh! Sen jälkeen menimme vielä pellolle ja ravasimme ja kävelimme hangessa. Ravissa liike tuntui, kun olisi ravipuomeja mennyt. En uskaltanut koittaa laukkaa, koska osteopaatin hoidosta on vielä niin vähän aikaa, ja noissa muutamissa ravipätkissä oli jo riittävästi ponin kunnonkohotusta ajatellen. Kunnonkohotus täytyy annostella järkevissä annoksissa. Ostropaattikin suositteli hankitreeniä alkuun käynnissä.


Eilen huomasin tunnin alkuun, että jäykkää menoa on. Siis minä, ei hevonen. Tunti tuntui melko pitkältä, kun tuijottelin kelloa ja odotin kropan vetreytymistä. Vetreytymättömyys tuntuu reisissä, lantiossa ja selässä. Olinko kylmettänyt itseni pellolla? Vihdoin puolen tunnin jälkeen alkoi sujua oman istunnan puolesta, ja siirryimmekin juuri silloin välikäyntiin. Puolen tunnin aikana olin jo ehtinyt paineistaa itseni henkisellä puolella, kun olin niin tietoinen esitykseni puutteista. Tai ehkä olin jo muutenkin huonossa henkisessä tilassa tuntia ajatellen: olinhan arvostellut opiskelijoiden tenttivastauksia koko päivän, ja se jos mikä saa nutturan puristamaan... vaikka kroppa alkoi antaa periksi hyvälle ratsastamiselle puolen tunnin jälkeen, olin generoinut pääni sisällä melkoisen jännityksen, eikä lopputunti ollut sen rennonpaa ratsastusta kuin alkupuoliskolla. Jännitysjäykkyys tuntuu olkapäissä, niskassa, rintakehässä ja pohkeissa.

Tunnin saldona siis oli kyllä hienosti onnistuneet siirtymät, mutta muutoin aika surkea esitys. No jaa, oli siellä varmaan ihan onnistuneita kohtia, mutta omaa arviota värittää tietenkin se huomio rentouden puuttumisesta, ja koko ratsastuksen peilaa sitten sitä vasten. Turhauttavinta on se, että jäykkyyden myötä minulla liusuivat ohjat ja saan vähän väliä lyhentää niitä. Kun en istu rentona, käsi on jäykempi, nousee helpommin ylös, ja nyrkkiote on vähän auki, ohja liusuu. Lisäksi valmentaja huomautti ainakin 15 kertaa siitä, että oikea käteni menee usein hieman harjan yli, kun yritän taivuttaa hevosen oikealle. Ja kädet alas!

Mutta hei, meni miten meni, en heittänyt pyyhettä nurkkaan! Vaan treenaamalla kehittyy! Ja lopussa hevonenkin alkoi antaa periksi. Eikä se minulle mököttänyt. Tallissa venytin Anin lapoja nostamalla ja vetämällä etujalkaa. Varmaan tuntuu ponista ihan mukavalta, koska antaa roikkua siinä vaikka kuinka kauan, eikä yritä vetää jalkaa pois. Eespäin, sano mum... ratsastaja lumessa.

Olisi mukava kuulla lukijoiden kokemuksia aiheesta. Keräätkö paineita, jos ei suju? Oletko suorittajatyyppiä? Miten hanskaat asian? Kuinka kriittinen tai vaativa olet itseäsi kohtaan? Onko se mielestäsi hyvä vai huono asia? Painitko sinäkin jonkin kroonisen fyysisen ongelman kanssa, miten se vaikuttaa harrastukseesi? Kommentoi rohkeasti.

Siellä sitä hankipeltoa riittää! Jiihaa!