Laakspohjan kisat 19. marraskuuta

Kävimme pitkästä aikaa Anin kanssa kisoissa, kun Laakspohjassa Lohjalla järjestettiin 1-tason kilpailut sunnuntaina 19. marraskuuta. Uutta kisareissussa oli se, että olimme ensimmäistä kertaa liikkeellä omalla traikulla, mistä kirjoittelen myöhemmin. Jäätävästä tihkusateesta huolimatta oli kiva ja onnistunut reissu. Tallilta oli jopa 7 ratsukkoa kisoissa, joten tietenkin vielä erityisen kiva fiilis, kun kavereita on iso jengi mukana.

Jee!

Kisat sujuivat kivasti, vaikka kommelluksiakin sattui. Radat oli suunnitellut Johanna Mikkola, ja ne olivat melko teknisiä siihen nähden, että kyseessä oli 1-taso. Jo se, että kisat ovat hallissa, tuo pientä lisähaastetta, koska ei ole mahdollista tehdä kovin laajoja teitä. Meillä harjoitellaan tekniikkaa paljon, eikä rata kuitenkaan ollut vaikea. Tällaiset radat ovat todella mielenkiintoisia ratsastaa rennoissa ykköstason puitteissa, turhia stressaamatta. Kivaa oli myös se, että joka luokalle oli uusi rata opeteltavaksi. Ja jopa muistin molemmat!

Kuva 60 cm ratapiirroksesta.

Kisoissa oli lämmittely suuren maneesin vieressä olevassa pienemmässä maneesissa, josta pääsi suoraan sisäkautta radalle. Erittäin iso peukku tästä!

Hyppäsimme 60 cm ja 80 cm, joissa molemmissa jatkettiin perusradalta suoraan uusintaan. Mietin ensin, että nämä ovat ehkä parhaiten sujuneet kisat minulta, koska sijoituin molemmissa luokissa, mutta sitten huomasin että yleensä kilpailuissa on ollut Clear Round -arvostelu 60-70 cm luokissa, olemmehan toki yleensä saaneet sen puhtaan radan ruusukkeen.

60 cm rata ei tosin sujunut ihan ilman kommelluksia. Yhdeksännen esteen jälkeen yksi valmistautuva ratsukko oli pysähtynyt reitille, mistä seurasi minulle ylimääräinen voltti. Jatkoin radan loppuun ja ajattelin että tuomari ei varmastikaan tuosta nyt anna virhepisteitä, mutta tuomari ei nähnyt tilannetta kokonaan ja kyllä niitä virhepisteitä tuli. Ilmeisesti minun olisi pitänyt huutaa "pois tieltä" kovalla äänellä ja keskeyttää suoritus. Sitten uusinta olisi aloitettu uudelleen. Selvitimme sitten asiaa tuomarin kanssa, ja sain ratsastaa uusinnan uudelleen. Vaikka uusinta alkoi perusradan 8. esteen jälkeen, niin minun piti hypätä myös se 8. este uudelleen. (Täytynee ennen ensi kautta lukea kilpailusäännöt uudestaan oikein tarkkaan läpi...) Mutta tällaista sattuu, no big deal.

Loppujen lopuksi uudestaan ratsastetun uusinnan tuloksena sijoitus oli 4. sija. Ratsukoita luokkaan osallistui 20. Seuraava luokka sujui ilman kommelluksia. 80 cm luokassa kilpaili 31 ratsukkoa, ja sijoituimme 6. sijalle.

Palkintojenjaossa, 1. sijoittunut puuttuu kuvasta.

Kunniakierros...

Kilpailuissa oli oikein mainio buffa, ja minulle osui kivat, Hööksin sponsoroimat esinepalkinnot. Kummassakin palkintokassissa oli mustaa saappaidenhoitoainetta ja nätti pipo, toinen pinkki ja toinen sininen. Sattumoisin minulla oli pulaa tallipipoista, ja pipot mätsäävät päälläni olevaan pinkkiin fleecetakkiin ja Rocky Ridersin tummansiniseen seuratakkiin. Kiitos LOR!

Read More

Klippaushommia ja terve iho

Taas on se aika vuodesta: talviturkkia pukkaa ja Ani hikeentyi treeneissä niin, että klippaus oli ajankohtaista. Viime viikonloppuna kaverini Elina klippasi taas Anin.

Kun Elina alkoi klipata, Ani oli heti osallistumassa ja neuvomassa, "jesh, viitsitkö ottaa tuosta kans vähän".

Tallin maneesi ei ole lämmitetty, joten teen mielelläni klippauksen hyvissä ajoin, jotta karvaa on hieman kasvanut kylmimpien kelien koittaessa sydäntalvella. Treenaamme ihan normaalisti aina jonnekin -14°C asti, mutta ja kelien kylmetessä huomioidaan olosuhteet. Siitä kovemmissa pakkasissa sitten tilanteen mukaan. Kylmimmät kelit ovat olleet -28°C ja silloin vain kävelytimme hevosia maneesissa. Klipperin terät säädetään niin, että karvaa jää muutama milli.

Ensimmäisenä talvena en klipannut Ania syksyllä, koska se oli kevyemmässä treenissä, mutta klippasimme sen kevättalvella maaliskuun alkupuolella, kun talvikarva alkoi lähteä pois ja treeniinkin saatiin lisää tekemistä. Viime vuonna klippasimme jo syksyllä, mutta keväällä ei sitten tarvinnutkaan, kun kesäkarva oli siistiä ja lyhyttä. Eli tarpeen mukaan mietitään milloin klipataan.

Jalkoja emme klippaa, sillä hevosilla on tallilla 10-12 tunnin tarhaus säiden suosiessa. Anin jalat saa myös huoliteltua saksilla ihan siisteiksi, koska sen talvikarva on todella silkkinen ja siisti. Kun pidempiä "lasimaisia" karvoja lyhentää saksilla, niin tulos on siisti. Samanlaisia karvoja kasvaa leuan alle, ja niitäkin leikkaan siistimmäksi. Meillä ei ole ollut koskaan ongelmia rivin kanssa, joten siistin ajoittain vuohiset saksilla, mutta hirveän tarkka asiasta ei tarvitse olla.

"Minähän en mitään poseeraa."

Alunperin nuorempana Anilla käytettiin korvatulppia kengittäessä ja klipattaessa, mutta minulla ollessaan se ei ole enää tarvinnut niitä. Kaikenlaiset toimenpiteet sujuvat yleensä ihan rauhallisesti ja rennosti. Edellisellä kerralla Ani tuntui oikein nauttivan klippauksesta.

Nyt klippaus meni muuten ihan hyvin, mutta vasemmalla takana vatsan alaosassa oli paikka jonka klippauksesta Ani hermostui oikein kunnolla. Saimme taisteltua tuonkin homman läpi, pieni huolimattoman näköinen kohta taisi jäädä sinne vatsan alle. Yritimme miettiä syytä reaktioon, mutta selitys taisi lopulta olla melko yksinkertainen. Karsinaan päästyään Ani rupesi heti pissalle (hän on todella siisti eikä yleensä lorottele käytävälle tai ratsastaessa) ja tärisevä klipperi vatsan takaosassa tuntui varmaan hirveältä pidätellessä. Olisiko sitten virtsarakko ollut niillä kohdilla. Tuon hevosen kanssa on niin, että jos se pöllöilee, asialle on aina joku selitys, koska se on kiltti ja helppo noin pääsääntöisesti.

Terve iho, karva kiiltää, omistaja on enemmän kuin tyytyväinen.

Erityisen iloinen olin siitä, että klippauksen alta paljastui todella terve ja hyvinvoiva iho. Tästä aiemmasta postauksesta näet, kuinka meillä on ollut aiemmin iho-ongelmia, kun Anilla oli ollut antibioottikuureja. Olen myös kirjoittanut aiemmin, miten olen olen hoitanut vuotavaa suolistoa kuntoon. Tuossa jälkimmäisen linkin postauksessa on vielä oikein lähikuva samasta kohdasta huonossa kunnossa, kuin mikä nyt tuossa yläpuolella olevassa kuvassa on täydellisen terve iho. Ero on aika huomattava. Nyt iho ja kiiltävä karva kertoo, että Ani voi todella hyvin. Bakteerikannasta huolehtiminen, oikea ruokinta, sekä tarkoituksenmukaisesti valitut lisäravinteet ja yrtit - siinäpä se.

Read More

Vaisu nollarata harkkakisoissa Melginin tallilla | Video

"Ihan ookoo, ota porkkana!"

Tänä kesänä kisaaminen on jäänyt tosi vähälle (matkoja, flunssaa), mutta päästiin vihdoin viimein harkkakisoihin Melginien tallille Vihtiin tänään. Paikka oli oikein kiva, verryttely ulkona ja kilpailu maneesissa, hyvin tilaa tällaisiin pieniin kilpailuihin. Kaikki oli kivasti lähellä, ja ajoaikakin meiltä oli yllättävän vähän, vain 25 minuuttia. Tallilla oli hyvä estekalusto ja toimivat pohjat.

Menin vain 80cm luokan, koska emme ole tällä kaudella kisanneet 90 cm luokkia ja nämä olivat kauden ensimmäiset hallikilpailut. Vasta yksi hyppäri ehdittiin vetää maneesissa alle. Ainahan sitä voi jälki-ilmoittautua paikan päällä isompaan luokkaan jos hevonen tuntuu hyvältä, mutta tänään Ani jäi aika vaisun oloiseksi, niin en sellaista edes miettinyt.

80 cm luokan rata.

En saanut verkan aikana Ania oikein innostumaan. Yleensä esteillä ei ole mitään ongelmaa, jo pelkkä kavaletti saa koneen hyrisemään. Ei tänään. Laukka oli radalla huono, ja jouduin jotenkin oikein puskemaan sitä laukkaa eteenpäin esteiden välillä. Ei ehkä kovin tyylikkään näköistä menoa, mutta hei, "elämä on". Tulos oli joka tapauksessa tuplanolla ja kovasta päänsärystä huolimatta muistin radan. En oikein tiedä miksi Ani ei omaan tapaansa syttynyt, se on muutenkin ollut viime aikoina välillä uuvahtaneen oloineen. Lisäsin jo hieman rehuannosta, mutta mietimme valmentajan kanssa että ehkä täytyy vielä koittaa nostaa lisää.

Toinen vaihtoehtoinen selitys olisi se, että Ani on kertakaikkiaan niin rakastunut naapurinpoikaan, ettei töistä tule mitään. Naapuriboksiin muutti komea 5-vuotias Pete ja tilanne oli eilen se, että nämä seisovat turvat yhdessä ja nuolevat toistensa turpia kaltereiden välistä. Kiima on tietenkin melkoinen. Ani saa kiiman joka sinoasta uudesta naapurista, ihan tammoistakin, ja ruunia on ollut naapurina ennenkin, mutta mitään tälläista en ole nähnyt. En tiedä malttaako Ani edes nukkua... mitään muuta selitystä en keksi: ruokaa on lisätty, treeni on pysynyt samana ja on kevennettykin välissä päiviä, mitään kremppoja ei ole. Ota näistä nuorista tammoista nyt sitten selvää.

Tässäpä rata:

Lähdin liikkeelle ennen vihellystä, kun tuomari vastasi tervehdykseen ja sitten jotenkin hämmennyin että oliko vihellys jo tullut. Mutta vihelsivät kuitenkin sitten. Joissain kisoissa on niin kauhea kiire, toisissa taas annetaan reilusti aikaa... Huomaa että ei ole kisarutiinia riittävästi, kun on epävarmuutta tällaisista perusjutuista.

Kakkosella ja kolmosella sekä sarjalla Ani vähän arpoo ja painaa oikealle, mutta esteillä ei sinänsä ole mitään ongelmaa. Pieniä kopautuksia kuuluu näillä kuitenkin, mikä ei ole niin tyypillistä Anille.

On tuo kuitenkin niin kiva hevonen... vaikka ei ollut laukka parhaimmillaan niin kuitenkin kiipeää yli ja säätää askeleet. Se valitsee aina hypätä eikä kieltää. Olen hyvin kiitollinen tästä pikku tammastani, joka on niin reilu ja näppärä silloinkin kun se ei jaksa olla parhaimmillaan!

No, meni miten meni, tavoitteena oli saada rutiinia ja tuplanolla, joten tavoite saavutettu. Nyt pitäisi vaan koittaa ahkerammin päästä kisoihin, jos käy muutaman kerran vuodessa niin sitä rutiinia ei tule, ja se rutiinin puute sitten haittaa muuta suoritusta.

Ani ei jaksa poseerata, vaan tsiigailee paikalla olevia komistuksia.

Read More

Estevalmennus vk35/2017 | Video

Kuvamuisto Hangosta 2016, kun hyppäreiltä pelkkää videota.

Tänään oli taas hyppäri. Menimme ensin jumppaa ja verryttelyä kavaleteilla. Seuraavaksi jatkoimme rarsastamalla muutamia paloja radasta, jolloin testaamme esteiden välisiä etäisyyksiä. Lopuksi ratsastimme kaksi perusrataa.

Olemme menosssa pitkästä aikaa kisoihin sunnuntaina. Valmentaja teetti meillä kaksi eri rataa, niin saimme myös harjoitusta radan opettelusta.

Molemmat radat sujuivat ihan hyvin. Ensimmäisen radan menin hieman kaasu pohjassa, koska Ani oli vähän nahkea alussa verkatessa, niin pistin vauhtia. Rata meni hyvin, mutta moitteita tuli siitä, että ratsastin liikaa eteen ja vauhdilla. Se toimii matalilla esteillä, ja sillä on tietenkin helppo kompensoida omia puutteita ratsastuksessa. Kehittyäkseen paremmaksi tarvitsisi myös osata mennä rauhallisemmin, mutta sujuvalla tempolla. Jos vain menee täysillä, niin ei jää säätövaraa, minkä merkitys korostuu estekorkeuden noustessa.

Lisäksi valkku yritti sparrata minua suoristamaan selän (valkku siis karjuu rydfistä koko videopätkän ajan :D). Minulla on ollut selkä jumissa tällä viikolla kylmetettyäni sen kisoissa viime viikonloppuna. Kävin jo hierojalla, mutta en vain oikein saa sitä suoraan vielä. Minulla on muutenkin ratsastaessa toimistotyöläisen ryhti, joka näkyy suoraan istunnassa käpertymisenä eteenpäin, ja leuka työntyy eteen.

Toisella radalla vaihtui rata, eli treenasimme myös kykyä omaksua nopeasti uusi rata. Pyrin ratsastamaan tämän radan hallitummin, no - välillä tempo vähän vaihteli ja ehkä oli jotain ongelmaa väärän laukan kanssa jossain, mutta oikeaan suuntaan kuitenkin.

Hyvä fiilis jäi tästä treenistä!

Read More

Jenny Heinekampin estevalmennus | Video

Kuva: Ani ja Saara Jennyn valmennuksessa

Saksaan asettunut ja siellä omaa tallia pitävä suomalaistaustainen esteratsastaja Jenny Heinekamp kävi pitämässä tallillamme valmennuksia viime viikolla. Pääsimme Anin kanssa osallistumaan valmennukseen perjantaina päivänä, ja kahtena päivänä seurasin Jennyn valmennuksia yleisössä.

Jenny Heinekamp

Linkkejä: Jenny Fei.org-sivuilla, Jennyn Youtube-kanava, Jennystä Wikipediassa

Jennyn valmennusta on todella mielenkiintoista seurata, hän on hyvin tarkka, keskittyy ratsukoihin herkeämättä neuvoen, ja räätälöi ryhmässä tehtäviä kullekin ratsukolle erikseen sen mukaan, mikä kyseisellä ratsukolla oli keskeisimpinä kehityskohteina. Järjestimme talliporukalle mukavan herkkupöydän ja seurasimme katsomossa porukalla toistemme valmennuksia. Säätkin olivat suosiolliset, ihanan lämmintä ja aurinkoista, vain pieni tihkusade yhtenä päivänä oman valmennukseni aikana, mutta se ei tuntunut missään.

Ratsastusseuramme Rocky Riders (RCR) tuki ratsukoidensa osallistumista valmennukseen. On mielestäni hieno juttu, että seura tukee kilpailevien ratsukoiden lisäksi myös valmentautumista, koska varainhankintaan osallistuvat kaikki, ja valmennus on tärkeää, piste! Meillä oli mahdollisuus ottaa kurssimuotoisesti valmennusta yksi tai useampi päivä peräkkäin joko kolmen hengen ryhmässä tai yksityistunteina.

Minulla ja ystävälläni oli kuitenkin sellainen tilanne, että pääsimme osallistumaan vain yhtenä päivänä, joten saimme sitten valmennusta kahden hengen ryhmässä. Olin ollut matkoilla ja minulla oli ollut viikon ratsastustauko edellisellä viikolla ja kroppa palautui tauosta melko hitaasti, ja hyppärikin oli tietenkin jäänyt väliin edellisellä viikolla. En halunnut mennä valmennukseen tauon jälkeenhyppäämättä ensin jotain pientä alle alkuviikosta. Hyppäsin siis tiistaina estetunnilla kevyesti yhden matalan radan ja verkkahypyissäkin säästelin hevosta, sillä halusin varmistua, että se perjantaina jaksaa valmennuksen hyvin.

Alkujännityksestä eteenpäin

Valmennuksessa aloitimme työstämällä hevosiamme ravissa. Jenny halusi nähdä kuinka herkästi saamme hevosen reagoimaan apuihin, ja miten ne liikkuvat siirtymien jälkeen eteenpäin. Harjoittelimme ravissa tempon vaihtelua, ja Jenny opasti kumpaakin ratsukkoa vuorotellen, analysoiden hevostemme yksilöllisiä piirteitä. Menimme myös muutamia puomeja kevyessä ravissa alkuun.

En tiedä halusiko Jenny tarkkailla hevostemme tyyliä reagoida tehtäviin vai oliko tehtävän tarkoitus olla icebreaker kun alkuun jännitti aika hitosti! :D Arvostan Jennyä urheilijana todella korkealle ja tunnustan, että minua jännitti valmennus enemmän kuin kisoissa radalla. Olen vähän suorittaja... kisoissa jos ratsastus nyt on päällisin puolin siistin näköistä, niin ketään ei kiinnosta muu kuin miten suoriudun radasta ja mikä on aika... Valmennuksessa ajattelen että jokaista liikettäni tarkkaillaan suurennuslasilla, huu! Jännitys kyllä haihtui nopeasti kun pääsimme työskentelyn makuun, ja Jennyhän on todella mukava.

Hevosestani löytyi turbovaihde :D

Aloittaessamme hevosten työskentelyn laukassa, verkkasimme ensin niitä ihan rennosti ja välillä kevyessä istunnassa. Sitten Jenny pyysi meitä ratsastamaan vauhdikkaasti laukkaa eteen, ja sitten otimme ne kiinni mahdollisimman paljon istunnan avulla. Kun lisäsin laukkaa mielestäni siihen, mikä Anilla on nyt se top speed mitä sillä pääsee, niin Jenny pyysi kovempaa, ja vielä vähän. En tiedä mitä tapahtui, mutta se mitä tavallisesti sileän treeneissä menemme lisättyä laukkaa ei ollut mitään siihen verrattuna, mitä vauhtia hepat nyt liikkuivat. Olin aivan ällistynyt että hevosestani löytyi sellainen vaihde ja sillä näytti olevan jopa hauskaa.

Myös hidastus sujui nopeasti ja istuntaa käyttäen, mutta siinä selkeästi on vielä parantamisen varaa. Kiinni ottaminen on aina vaikeampaa kuin vauhtiin pyytäminen, jos meinaa kauniisti saada istunnalla kiinni niin, että rytmi säilyy hyvänä. Tätä on kuitenkin helppo harjoitella itsekseen jatkossa.

Toisin sanoen, Anista löytyi ihan mielettömästi uusia vaihteita. Olen pitänyt sitä vähän hidaslaukkaisena (tai sen lyhyempi askel ei riitä kovin reippaasti etenevään laukkaan, jos vertailee muihin hevosiin), mutta en vain osannut pyytää mitään tällaista. Duh... Tässä pyrittiin muun muassa kehittämään hevosen reaktiokykyä ja saamaan se niinsanotusti pohkeen eteen. Ratsastettavuudessa ennen ja jälkeen harjoituksen oli iso ero. Tätä aion treenata nyt ahkerasti - tosin muutama pyrähdys joka treenikerralla riittää.

Falling in love with my horse again <3

Kaksi rataa ja analyysit sekä video

Hyppäsimme hieman muutamia pystyesteitä, joissa ensin pidempi lähestyminen ja toisessa lyhyempi, ja sitten lopuksi radat. Ensimmäisellä radalla en ehkä yltänyt parhaimpaani, koska nopeasti opeteltu rata ei ollut ihan hyvin muistissa (dementiakerho oli taas paikalla) ja muutama lähestyinen oli vähän huono, mistä seurasi aina haastetta seuraavaan lähestymiseen.

Ani kuitenkin hyppäsi hyvin ja nollilla mentiin. Ani on myös niin ihana kun se menee rehellisesti - huomaa ykkösradan sarja, jossa ottaa yhden lauka-askeleen välissä kaksi askelta korjatakseen huonon hypyn sisään. Unohdin minne oin menossa, ja lähestyminen kärsi tästä keskittymishäiriöstä. Lähestyimme hieman kaarrellen estettä, kun minulla meni käännös ensin vähän pitkälle (arviointivirhe, milloin pitää kääntää uralta esteelle) ja Ani vähän ihmetteli niitä sokeripaloja siinä alla tai ehkä se vain luuli ensin että olemme menossa esteen oikealta puolelta, mutta hyppäsi silti rehellisesti ja korjasi mun virheet ottamalla kaksi askelta välissä. Jos tulee jotain tällaista niin ratsastan vaan päättäväisesti kohti estettä, että kyllä me nyt vaan mennään eikä meinata. Ja sitten olen tarkkana, että olen hypyssä mukana, miten ikinä se sen korjaakin.

Itselläni on alkanut pikkuhiljaa kehittyä tuo ymmärrys ponnistuspaikasta ja miten pyydän hypyn kauempaa tai odotan lähempää. Mutta se edellyttää, että tempo on hyvä ja energinen kun ratsastan esteelle, jos laukka on sellaista mummolaukkaa niin siinä ollaan kyllä oman onnen nojassa ja voi vaan rukoila että hevonen hoitaa homman kotiin. En voi todellakaan sanoa, että aina sen osaisin nähdä ja niin pois päin, mutta näitä hyviä hetkiä alkaa jo tulla. (Uusille lukijoille tiedoksi että aloitin hyppäämisen ihan nollasta marraskuussa 2015.) Muutama hyppy oli sitten melko iso, kun pyysin hyppäämään kauempaa ja ihana Ani tekee työtä käskettyä. Videossa kuuluu ääniefektinä "uugh" kun tulee megahyppy, ja sama kuuluu lopussa yleisöstäkin. :D

Toinen rata meni jo hallitummin, hyvä fiilis!

Muiden treeneistä ahaa-elämyksiä

Mitä opin muiden valmennuksia katsoessa? Opin kaikenlaista, mutta nostan kolme asiaa tähän.

1. Ratsasta loppuun asti. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että auttaakseen ratsastajia suorittamaan tehtävän huolellisesti loppuun asti, Jenny pyysi esteen jälkeen ratsukkoa tekemään pienen voltin. Eli kovin useinhan sitä tekee tehtävän, ja sitten hypyn jälkeen siirrytään nopsaan käyntiin. Mutta kun ratsastaja jatkaa ja tekee voltin, hän ratsastaa myös esteen jälkeen huolellisesti, ja tekee huolellisen siirtymän. Näistä volteista on varmasti hyötyä muihinkin asioihin, mutta tämän ahaa-elämyksen itse sain. Omassa valmennuksessa keskityinkin siihen, että ratsastan suunnitelmallisesti myös esteen jälkeen ja teen valmistellut ja hallitun siirtymän raviin.

2. Ratsasta esteen jälkeen. Huomasin myös, että monelle ratsastajalle neuvona oli tulla esteen jälkeen nopeammin alas satulaan ja ratsastaa, jotta hevonen pysyy lyhyenä ja tahti säilyy esteiden välillä.

3. Siirtymien avulla kontrollin säilyttäminen pehmeästi. Eräs hevonen oli ratsastajalleen vahvan tuntuinen. Tätä ratsastajaa Jenny neuvoi siirtymään esteiden välillä nopeasti raviin ja nostamaan heti uuden laukan. Nämä siirtymät tehtiin vain kentän päädyissä, ei silloin kun esteet olivat suoralla linjalla. Eli lyhyt siirtymä auttoi hevosen pysymään ratsastajan kontrollissa.

Makes sense.

Tästä on hyvä jatkaa takaisin vakivalmentajani hyppärille, heippa!

Read More

Mesiangervon sadonkorjuussa

Luonnollinen hevosen hoito ja yrttien käyttö hevosilla kasvattaa suosiotaan tänä päivänä, mutta kuinka moni kerää yrttejä itse? Mesiangervon satokausi on Etelä-Suomessa nyt parhaimmillaan, ja olen tällä viikolla kerännyt tätä erinomaista särkyjen ja pienten tulehdusten tukihoitoon sopivaa yrttiä talven varalle. Yrttien kerääminen on mukavaa puuhaa ja melko vaivatonta, ja itse keräämällä voi saada sellaisia yrttejä, joita on vaikea ostaa kaupasta, sekä säästää rahaa.

Keräsin viime vuonna mesiangervoa samoihin aikoihin, ja kirjoitin tarkemmin mesiangervosta ja sen vaikuttavista aineista sekä käytöstä blogiini. Käy lukemassa kokoamani tietopaketti!

Tässä kirjoituksessa haluan kannustaa keräämään ja kokeilemaan mesiangervon käyttöä, mikäli hevosella on joskus vaivoja, joiden tukihoidoksi se soveltuu. Lisäksi kerron kuinka viime kesän sadosta oli Anille iso apu tänä keväänä.

Mesiangervosta apua nivelongelmiin

~ Huomaathan, että minulla ei ole mitään hoitoalan koulutusta, eli kirjoitan tässä asioista maallikkona subjektiivisesti maalaisjärjellä, niinkuin ne itse näen, koen ja ymmärrän. Vastuu on lukijalla. Pohdi ja perehdy! ~

Anilla tosiaan kipeytyi takapolvi viime talvena, ja se hoidettiin. Kevään mittaan oireilu palasi lievänä ja kävin näyttämässä Ania klinikalla, mutta eläinlääkärin mukaan nuoren ja melko hyväkuntoisen hevosen nivelten hoito noin tiheästi ei ole järkevää. Nivelen injektiosta saattaa aina seurata arpikudosta, joten turhaa hoitoa pitää välttää. Tämä oli ollut ensimmäinen kerta kun polvia hoidettiin, tai ylipäätään mitään niveliä, joten en ollut osannut ajatella hoitojen mahdollisia haittavaikutuksia. Ani on vasta 8-vuotias, joten tässä vaiheessa pitää miettiä ratkaisut sen mukaan, että toivomme sen pysyvän hyvässä kunnossa vuosikymmenen. Ani pystyi työskentelemään kaikissa askellajeissa, mutta selvästi varoi paikkoja hypätessämme kavaletteja, ja saattoi vaihtaa laukan jossain tehtävissä. Tilanne ei siis ollut katastrofaalinen, mutta sopeutin ratsastustani sen kuntoon ja jätin hyppärit väliin.

Niveliä on aiemmin kuvattu, ja mitään nivelrikkoa ei ole havaittu. Kysymyksessä lienee siis nivelen limapussin inflammaatio. Ihmiselläkin saattaa nivelten limapussit tulehtua - vaiva tuntuu ikävältä, mutta on aika helposti hoidettavissa. Vaiva on itselleni hyvinkin tuttu. Mietin siis, mitä teen kun itselläni iskee tämä vaiva: pidän niveltä pari päivää kevyemmällä rasituksella, ja otan kuurin ibuprofeenia (tulehduskipulääke, kuten Burana, Ibusal, jne.). Päätin kokeilla tulehduskipulääkkeenä toimivien yrttien käyttöä Anin kanssa, kun olen muutenkin hyödyntänyt yrttejä menestyksekkäästi Anin hoidossa (lue juttu munkinpippurista, kanervasta, kamomillasta ja pirunkourasta kiiman hoidossa täältä).

Olen syöttänyt Anille jatkuvasti 1 rkl pirunkouraa (esim. Fortinut), mikä on auttanut kontrolloimaan hankositeiden rasituksesta johtuvia ongelmia kengityksellä tehtävien säätöjen tukena. Nostin pirunkouran annostuksen 2 rkl:n ja lisäsin 1 dl kuivattua rouhittua angervon kukkaa. Anin paino on noin 400-450 kg. Olen siis syöttänyt mesiangervoa sekä kuivattuna kukkana että tuoreena kukkia ja lehtiä, ja tiedän ettei Ani saa mesiangervosta mitään oireita tai sivuvaikutuksia. Tällä annostuksella pidin kuuria kaksi viikkoa, ensimmäinen päivä oli lepoa, sitten kevyt maasto, ja sen jälkeen normaalit treenit rauhallisesti aloittaen. Lisäksi syötin pajunlehtiä ja angervonversoja tuoreeltaan runsaasti, kun näitä tuli saataville. Vaivat olivat pian tipotiessään ja Ani nopeasti normaalissa treenirytmissä.

Lisäksi Ani on helmikuulta alkaen käynyt arkipäivisin liikkumassa kävelykoneessa aamulla, koska pitkällä tähtäimellä lihasten kehittäminen auttaa välttämään tämäntyyppisiä vaivoja. Liikunnan kokonaisuuteen Anilla kuuluu siis aamulla kävelyä 45 min, sitten kokopäivätarhaus tilavassa tarhassa kaverin kanssa, ja illalla ratsastus.

Materiaalista ei ole pulaa! Korja talteen!
(Kiitti kuvasta, mutsi <3)

Voit päätellä hevosen kunnosta sen perusteella, mitä se syö luonnossa

Hevoset osaavat hoitaa itseään yrteillä, ja kun perehdyt hieman tavanomaisiin yrtteihin ja niiden vaikutuksiin, voit hevosesi ruokalistasta metsäpolulla päätellä paljon sen voinnista. Hevonen kertoo sisäisestä tulehduksesta, jos sillä on siihen mahdollisuus.

Kun vaivojen ollessa pahimmillaan kävimme maastossa kävelemässä, Ani halusi magneetin tavoin ahmimaan tien reunasta pajua, jossa on tulehdusta ja särkyä hoitavia ainesosia. Ei ruohoa, ei tuoreita koivunlehtiä, vain pajua. Yskäflunssaa sairastaessaan se hamusi kuusenoksia (kuusesta on vanhoina aikoina tehty yskänsiirappia), joista se ei nyt tänä keväänä ollut lainkaan kiinnostunut. Toinen esimerkki: Anilla kiimat ovat voimakkaat, ja se ei lainkaan pidä horsmanversoista, jotka voimistavat kiimaa ja lisäävät tammoilla maidontuotantoa.

Kokeile ensin pienellä annostuksella

Suosittelen keräämään avuksi pientä varastoa yrttejä, jotta niitä sitten löytyy, kun mahdollisesti on tarvetta. Kun ensimmäisen kerran annoin kuivattua mesiangervoa tai kanervaa Anille, laitoin pienen tipan vettä ja kyseistä yrttiä (pelkiltään) ruokalusikallisen tai pari saavin pohjalle. Veden rooli on vain sitoa, ettei jauhettu yrtti pölyä, tuoreen yrtin voi antaa sellaisenaan. Jos hevonen syö tai nuolee yksittäin tarjotut yrtit, niin sille on niistä sillä hetkellä hyötyä, jos ei, niin yrttiä ei luultavasti ole tarpeen antaa.

Kaupalliset yrttisekoitukset ovat monella tapaa käteviä. Yksittäisten yrttien kanssa voit kuitenkin kokeilla, haluaako hevosesi syödä juuri tätä yrttiä. Kun tiedät mitä hevosesi tarvitsee, voit toki itsekin sekoitella yrttejä.

HUOM: Kirjoitan tätä hevosen omistajana, hevosen omistajalle. Jos, hyvä lukijani, harrastat ratsastuskoulussa tai vuokrahevosella, kysythän ehdottomasti ensin hevosen tai ponin omistajalta mitä sille saa syöttää. Kaikenlaisista hoidoista ja ruokinnasta vastuu ja päätöksenteko kuuluu aina omistajalle!

Vinkkejä mesiangervon keräämiseen ja kuivaamiseen

Keruuaika on silloin, kun kukinnot ovat latvasta nupullaan, ja tyvestä auki. Satoaikaa ei kestä kovin kauaa, eli aurinkoisilla paikoilla kukinnot ovat jo yli-ikäisiä, mutta varjoisilla paikoilla parhaimmillaan ja vielä nuppujakin tulossa. Angervon kukinta kestää lyhyen ajan, joten älä jää odottelemaan.

Korjuukypsää: tyvestä auki, latva nupulla, ei varise vielä.

Yrtin tunnistus on helppoa, sitä kasvaa ihan kaikkialla. Angervon keräily kuuluu jokamiehenoikeuden pariin, mikäli poimit kukintoja käsin omaan käyttöön, mutta niittämällä et saa kerätä yrttejä. Mesiangervo tuoksuu voimakkaalle ja imelälle, kukinto on tiivis hattara, ja varsissa voi olla joko vihreää tai punaista väriä. Sen sukulaiskasvi on sikoargervo - se on pienempi, harvinaisempi, ei tuoksu voimakkaasti, myös myrkytön, eikä sekaannuksesta näiden kahden välillä ei ole haittaa. Eniten vaikuttavia aineita on kukinnoissa, mutta kevätkesällä voi kerätä myös kokonaisia versoja.

Omalta pihalta.

Yrtit voi kuivattaa esimerkiksi saunan lauteilla saunomisen jälkeen jälkilämmössä, takan tai leivinuunin pankolla, tai lasitetulla parvekkeella joka kuumenee aurinkoisella säällä. Olen joskus kuivattanut nokkosta kiertoilmauunissa luukku raollaan, kun olen yliarvioinut kuivauskapasiteetin, mutta uunin käyttö ei taida olla kovin energiatehokasta... Jos käytössä ei ole kuivuria ritilöineen, levitä angervon kukinnot sanomalehden päälle ilmavasti. Liian tiiviisti kasattuna yrtit voivat homehtua hyvin nopeasti, eli tärkeää on löytää kuiva ja lämmin paikka, sekä laittaa yrtit ilmavasti.

Näppärä Evermat-kuivurini.

Minulla on käytössäni Evermat-kuivuri, johon olen hankkinut lisätasoja. Evermatia myy esim. Prisma ja Stockmann, ja lisätasot tilasin Stockmannilta. Kuivuriin kuuluu neljä tasoa, mutta yhteensä minulla on 10 tasoa korkea kuivuritorni. Se on hintava investointi, myönnän. Suosittelen Evermatia, mutta se ei ole välttämätön. Jos sienestät, tai haluat kuivata marjoja, on kuivurista paljon iloa. (Ani muuten piti kuivatusta puolukasta kovasti.) Satunnaiseen yrttien kuivailuun se on aika kallis, jos yrtit voi kuivata saunan lauteilla. Erittäin kätevä ja tehokas se on.

Kuivattua mesiangervoa.

Kuivat yrtit voi silputa kokonaisena käsin murskaamalla (joku työrukkanen käsiä suojaamaan), mutta varsista jää melko tikkuista sälää. Kun lisärit liottaa hetken lämpimässä vedessä, niin sellaisenaan voi syöttää hevoselle, mutta tikkuinen yrttimassa on annostellessa vähän ikävämpi käsitellä. Nyt kokeilin hiertää kuivunutta kukintoa kämmenten välissä ja heitin isoimmat tikut pois. Evermatin ritilä toimii hyvin karkeana siivilänä. Yrtit voisi myös laittaa ämpäriin, ja hienontaa ne jollain muusinuijalla painellen. Yrtit olisi ihanteellista säilyttää kokonaisena, mutta muserrettuna tai jauhettuna ne vievät paljon vähemmän tilaa, joten itse jauhan ja säilytän ne tallilta pelastetuissa kannellisissa rasioissa kotona huoneenlämmössä. Otan sitten kotoa varastoistani yrttejä tallille tarpeen mukaan.

Valmista mesiangervojauhetta ponin kolotuksiin. <3

Inspiroiduitko? Jätä palautetta!

Jos luit tänne saakka, olet varmasti kiinnostunut asiasta. Olisi kiva kuulla lukijoilta, innostuitteko keräämään yrttejä, ja onko tämä aihe ylipäätään kiinnostava, eli toivotteko lisää kirjoituksia yrteistä ja niiden keruusta sekä käytöstä. Tai jäikö jokin kohta askarruttamaan.

Oletko kerännyt ja käyttänyt yrttejä? Mitä?
Käytätkö hevoselle kaupasta ostettuja yrttejä, mitä?
Kiinnostuitko tämän jutun perusteella kokeilemaan?

Read More

Hästbackan iltakisat 28.6.2017 | Video

Hästbackan iltakisat sattuivat keskiviikolle, jolloin meillä on yleensä estevalmennus eli hyppypäivä, joten päätimme lähteä neljän ratsukon voimin kisoihin.

Hyppäsin 60cm ja 80cm luokat. Toiveissa on nousta tällä kaudella 90cm tasolle, mutta nyt alkukaudesta en tunne olevani vielä valmis, vaikka treeneissä olen 90cm ratoja hypännyt. Talvella estetreenissä oli muutamia pausseja vuoroin oman vuoroin hevosen kunnon takia, ja sen kyllä huomaa, kun meininki on tuntunut haparoivammalta kuin viime kesänä. Pientä takapakkia siis. Kaikki ajallaan, ja korkeutta on turha ahnehtia jos ei koe olevansa valmis, mielestäni se ei ole reilua hevosellekaan.

Kisat menivät ihan hyvin, vaikka onnistuin generoimaan kunnon jännityksen kisapäivälle. En tiedä mitä jännitän kun hevoseni on kisoissa viihtyvä tapaus, kai se on vain oman rutiinin puutetta. Eli enemmän startteja alle! Ani kyttäili ja pomppi radan takaosassa.

60cm oli clear round, ja se sujui hyvin, jos ei huomioida Anin pomppimista siellä sun täällä, kun kentän ympäristössä ole kaikkea arveluttavaa. Erityisesti kentän takaosassa ja esteellä nro 6. Olin tähän rataan tytyväinen, Ani tuntui hyvältä, enkä itsekään sössinyt mitään.

80cm -luokassa oli uusinta. Saimme sekä perusradan että uusinnan nollat, mutta aika oli melko huono. Sijoituimme 10. sijalle, luokassa 7 sijoittui. Ani ei tuntunut hirveän energiseltä, ja halusin mieluummin tiukat ja hallitut tiet kuin koittaa puristaa hirveästi lisää laukkaa. Reiteillä hilluva toinen ratsastaja häiritsi suoritusta, ja esteelle nro 12 kertakaikkiaan unohdin tehdä lyhyemmän tien. No, ens kerralla jos koittaisi lisää kaasua ja tiukemmat tiet. Ihan hyvä kisailta oli!

Read More

Loisto-ostos: Tipperary Eventer Pro -turvaliivi

Tipperary Eventer Pro.

Kirjoitan tässä postauksessa laajasti ajatuksiani turvaliivin käytöstä, sekä kerron tarkemmin omasta Tipperary Eventer Pro-turvaliivistä, joka on mielestäni aivan loisto-ostos.

Kuinka paljon sitä liiviä oikeasti tarvitsee?

Paljon. Aina, kun hyppää. Maastoillessakin se olisi hyvä. Jos vanhempi haluaa, että lapsiratsastaja käyttää turvaliiviä aina ratsastaessa, hyvä ja mukavalta tuntuva liivi on erityisen tärkeä.

Viime kesäisessä postauksessa kerroin, kuinka otin Sea Horse Weekin keskiviikon 90cm luokassa pohjakosketuksen kenttään eli satulassa suistuminen kakkosesteen jälkeen. Mikäs siis parempi lähtökohta kertoa kokemuksia uudesta turvaliivistä, kun tuli testattua sen ominaisuudet ihan kunnolla. Ja olenhan kunnostautunut tämän jälkeen ja heittänyt treeneissä pari uutta kuperkeikkaakin, eli voin sanoa että liivi on todella perinpohjaisesti testattu. :D

Näin kauniisti se istuu päällä.

Aiempia videoita katselleet ovat ehkä huomanneet, että aikaisemmin käyttämäni, tallin nurkista lainattu vanha ja isohko turvaliivinräyskä oli keskikesällä vaihtunut uuteen. Olin jo pidempään haaveillut laadukkaasta turvaliivistä, sillä en koskaan hyppää ilman turvaliiviä sekä tietenkään kypärää. Kun aloittaa hyppäämisen, ei välttämättä tarvitse heti investoida liiviin - kannattaa kysellä tallin pitäjältä ja kavereilta liiviä ensin lainaan. Esimerkiksi meidän tallilla asiakkaiden nurkkiin hylkäämät liivit on otettu talteen kaikkien lainattavaksi.

Vanha, liian iso lainaliivi - parempi kuin ilman liiviä kuitenkin!
Kuva Ponikoulun kisoista keväältä 2016.

Olen jo aiemmin kertonut, että aloitin hyppäämisen oman hevosen myötä aivan nollista, sillä aiemmilla vuokrahevosilla hypyt olivat luonnollisesti omistajien etuoikeus, ja vuokraajalle jäi sileän treenit ja maastoilu. Ensimmäisellä hyppärillä meni melko villin (=innokas ja kuumeneva) hevoseni kanssa vaatimattomia 40 cm esteitä ilman turvaliiviä, ja kyllähän se jännän päälle kävi, kun maneesin seinät tuntuivat tulevan kovin nopeasti vastaan... Toisella hyppärillä otin lainaturvaliivin käyttöön, ja hirvitysjännitys oli poissa. Sen jälkeen olen aina käyttänyt liiviä hypätessä. Muutamien kisastarttien jälkeen tuntui siltä, että aika oman, sopivan ja laadukkaan liivin ostoon oli tullut.

Vanhan lainaliivin takaosa piti taittaa ylöspäin pyrstöksi, koska liivi olisi muuten välillä osunut satulaan. Toim.huom. tässä ratsastan myös minulle liian pienellä, toiselta ponilta lainatulla satulalla, kun oma satula oli vasta tilauksessa.

Olen muuten lentänyt ihan viiden kavaletin jumppasarjallakin, kun homma lähti menemään keturalleen.  Hevoseni saattoi alussa myös irroitella hyppäämällä isosti pienenkin esteen. Olen myös seurannut kentän reunalta hieman pieleen menneitä lähestymisiä, jolloin hevonen tekee jäätävän ison pystyloikan. Eli esteiden korkeus ja liivin tarve eivät kulje käsikädessä. Ei siis kannata ajatella, että ottaa liivin käyttöön vasta, kun siirtyy isompiin esteisiin.

Kun teini ei enää haluaisi käyttää liiviä

Niille teineille, joiden mielestä liivin käyttö on noloa, sanoisin ettei ole todellakaan noloa käyttää lajin vaatimia varusteita. Käyttämällä liiviä annat tietynlaisen kuvan itsestäsi: tunnet lajiin liittyvät riskit, käytät asianmukaisia varusteita, et kuvittele olevasi taitoinesi tilannetekijöiden yläpuolella, ja arvostat itseäsi niin paljon, että mietit myös turvallisuutta. Itsetuntosi on kohdallaan, etkä taivu sosiaalisen paineen edessä. Saatat myös kuvitella, ettei liivin käyttö olisi siistiä kavereittesi mielestä, vaikka todellisuudessa heillä ei ole mitään mielipidettä liivin käytöstä.

Tämäkö liivikö ei näytä hyvältä?

Se argumentti, että mutta kun liivissä tulee hiki, on niin last season. Hyvät liivit eivät ole hiostavia. Ratsastus on urheilua, urheilussa tulee hiki. Hikoileminen on sitä paitsi terveellistä, ja siihen liittyvät haitat poistuvat käymällä suihkussa. Kesällä tulee hiki jopa ilman urheilua. Ja jos käyt tallilla, tuoksahdat ehkä pienesti myös tallilta, joten...

Meidän tallilla on fiksuja "poniäitejä", jotka vaativat lapsillaan liivin käyttöä hypätessä. Ovat sanoneet lapsilleen, että hevonen myydään, jos jälkikasvu menee yhdellekään hyppärille ilman asianmukaisia varusteita tai ratsastaa ilman kypärää. Yllättäen kypärät ja liivit on olleet käytössä ilman mitään napinoita. Tämä kuulostaa varmaan hirveän tiukkikselta, mutta toimii. Näille nyt jo aikuistuneille lapsille ei ole jäänyt liivipakosta mitään traumoja. :D

Turvaliivistä huolehtiminen kuuluu mielestäni alaikäisen ratsastajan vanhemmalle, ei valmentajalle tai opettajalle. Turvaliivi maksaa, jos sen hankkii omaksi. Valmentaja ei siksi mahdollisesti ryhdy äänekkäästi vaatimaan liivin käyttöä. Ja tosiaan kannattaa kysellä lainaliivejä tallilla, jos omaan ei ole mahdollisuutta.

Tipperary Eventer -turvaliivit

Meidän estevalmennukseen painottuvalla tallilla lähes kaikki käyttävät hypätessä turvaliiviä, ja lähes poikkeuksetta jokaisen turvaliivi on Tipperaryn Eventer. Olin kuvailemassa yhtä hyppäriä tallillamme kesäkuussa, ja huomasin että kaikilla viidella ratsukolla oli päällään Tipperary Eventer. Ratsastajat puhuivat myöskin positiivisesti liiveistään.

Niimpä suuntasin sovittamaan liiviä niitä maahantuovaan Diswestiin Espoon Suomenojalla. Tipperarylta on markkinoilla kaksi mallia, Eventer ja myöhemmin tullut Tipperary Eventer Pro. Molemmat ovat mukavia päällä. Päädyin sovituksessa tähän uuteen malliin, ja kerron siitä tässä postauksessa - monelle tuo "alkuperäinen" Eventer onkin jo tuttu. Hieman kalliimman Eventer Pron ominaisuudet tuntuivat olevan satsauksen väärti, ja olen ollut todella tyytyväinen hankintaani.

Diswestin verkkosivulta näet ajantasaiset liivimallien hinnat, kokotaulukot ja mitä kokoja on varastossa. Diswest on myös mukana isommissa ratsastustapahtumissa (viime kesänä esim. Sea Horse Week), joissa kannattaa käydä sovittamassa liiviä, mikäli Espoo ei osu matkan varrelle. Kannattaa myös kesällä tarkistaa liikkeen aukioloaika, koska se on joskus kiinni juuri siksi, että ovat jossakin tapahtumassa.

Tipperary Eventer Pro, väri musta.

Minulle tilattiin sovituksen yhteydessä liivi ulkomailta, ja toimitusajaksi arvioitiin noin viikko, mutta liivi tuli jopa nopeammin. Varastossa oli sovittaessa oikean kokoinen tummansininen liivi, mutta halusin mustan. Palvelu liikkeessä oli ystävällistä, ja sovituksessa sain asiantuntevaa apua. Otin ystäväni mukaan kun menin hakemaan saapunutta liiviä, ja kuinka ollakaan se tummansininen liivi päätyi hänen mukaansa.

Eventer Pron ominaisuudet

Eventer Pro -liivin panssaritäyte koostuu kahdesta erillisestä kerroksesta. Tämän ansiosta liivi on todella joustava ja vartaloa mukaileva, eikä palojen vaihtumiskohdissa ole syviä, kovia "railoja". Ratsastaessa en itse asiassa huomaa koko liiviä, sen vain unohtaa.

Itselläni on notkoselkä ja naisellinen takamus, mutta liivi istuu selän kaaressa aivan täydellisesti ja tiiviisti, eikä paina mistään tai haittaa ratsastusta. Vaikka rintamuksessa on muotoja, liivi laskeutuu myös rinnan alta täysin kiinni, mitenkään puristamatta. Tähän kroppaan ei ole helppo löytää liiviä, esimerkiksi suosittu Racesafe ei minulla istunut päälle lainkaan.

Eventer Pro -liivi istuu notkoselkäiselläkin upeasti.

Ystävälläni taas on eri mallinen vartalo, mutta saman koon liivi istuu hänellä aivan yhtä hyvin.

Diswestin Sari Ignatius säätää liivin kokoa.

Aivan mahtava asia liivissä on sen kiristyssysteemi. Liivissä on joustavaa materiaalia oleva korsettityyppinen kiristys, jossa on liukuva painettava pikalukitus. Nyöritys löysätään ennen pukemista, sitten puetaan ja vetoketju suljetaan, ja lopuksi kiristetään. Tämän voi tehdä itse ja pukeminen vie pari sekuntia.

Kiinnitys Eventer Pro-mallin pikalukolla käy käden käänteessä, etkä tarvitse apua liivin pukemisessa.

Prossa on kauttaaltaan reunoissa heijastinkankaasta ommeltu tere, joka näkyy pimeässä todella hyvin. Tuo kuvassa vaaleana näkyvä raita on siis heijastinta. Tämä on maastoillessa hieno ominaisuus.

Nyöritys Eventer Pro-liivissä.

Nyörityksen alla on kylkeä suojaava panssarisiiveke. Eventer-mallissa tätä ei ole.

Kylkeä suojaava Pro-malliin lisätty siiveke.

Säätövaraa on todella paljon, joten alle mahtuu mitä tahansa teepaidasta takkiin. Toisaalta liivi on niin hyvin istuva, että sen voi pukea jopa kisatakin alle, toki takista riippuen.

Eventer Pro jättää hartiaseudun avoimemmaksi.

Liivin voi kevyesti pestä käsin vedessä, mutta pintakangas hylkii likaa niin, ettei putoamisista huolimatta ole tarvinnut pestä liiviä vielä. Pintakangas on pehmeää ja liukasta, mikä tekee osaltaan liivistä mukavamman.

Netin uumenista löytyy lyhyt englanninkielinen esittelyvideo Eventer Prosta:

Liivin koko ja räätälöitävyys

Minulle sopiva koko oli aikuisten S. Aikuisten koossa on tilaa naisellisille muodoille ja liivi mukautuu hyvin (testihenkilöillä rintavarustus luokkaa D ja F). Rinnanympärys itselläni on kuppikoon takia hieman enemmän kuin mittataulukon lukema, mutta pienempi koko sopi paremmin, koska olen muuten melko siro. Nuorille on omat kokonsa, ja myös pitkille löytyy oma mitoitus, joten jokaiselle pitäisi löytyä sopiva. Liivin kuuluu olla päällä napakka.

Mittataulukko.

Eikä tässä vielä kaikki. Eventer-liivejä saa tilauksesta haluamillaan väreillä ja brodeerauksilla, tarvittaessa jopa omien mittojen mukaan. Kokeilin valmistajan sivuilla olevaa massaräätälöintikonetta - olisiko tämä turkoosi liivi pinkeillä tereillä mieleinen? Custom-tilauksille tulee toki enemmän hintaa. Perusvärit ovat klassiset musta ja tummansininen.

Liivin voi tilauksesta hankkia missä värissä tahansa, sekä haluamillaan mitoilla.

Eventer

Sovitimme molemmat myös Eventer-mallia. Se on aavistuksen peittävämpi olkapäältä, antaen ehkä enemmän suojaa. Prossa tuntui, että liivi ei lainkaan rajoita liikkumista mihinkään suuntaan. Myös Eventer oli mukava päällä, mutta Pro oli vielä joustavamman tuntuinen.

Eventer-malli solmitaan, joten on hyvä, jos toinen henkilö kiristää liivin riittävän tiukaksi sinulle, kun olet pukenut sen.

Eventer takaa.

Eventer sivusta.

Turvallisuussertifiointi

Tipperary-liivit on kehittänyt kanadalainen Phoenix Performance. Liivi on "ASTM F-1937-04/SEI Certified", eli niiden turvallisuustestit on suoritettu Yhdysvalloissa ja Kanadassa käytössä olevien standardien mukaan. Näin ollen Tipperaryn liiveissä ei ole eurooppalaista CE-merkintää.  Esteratsastuksessa tällä ei ole merkitystä, koska turvaliivi ylipäätään on vapaaehtoinen varuste, mutta kenttäratsastuksessa SRL vaatii käytettävän CE-merkittyä liiviä kilpailuissa. Kenttää kilpailemaan haluavan on siten valittava jokin toinen turvaliivi nykysääntöjen valossa. Itselläni ei ole aikomusta kilpailla kenttäratsastuksessa, ja mielestäni voin luottaa USAn ja Kanadan turvallisuustestauksia sertifioivaan tahoon siinä missä EUn vastaavaan.

Lopuksi

Kannatan ja suosittelen turvaliivin käyttöä. Liivi ei tietenkään suojaa kaikilta vaaroilta ja vammoilta, mutta liivin käyttö antaa aina enemmän suojaa kuin ilman. Itse olen välttänyt monta mustelmaa liiviä käyttämällä. Liivin käyttö ei ole mistään pois.

Mikäli sinulla on kysyttävää tästä liivistä, jätä alle kommentti, niin koitan vastata.

Oletko sinä onnistunut löytämään turvaliivin, josta pidät yhtä paljon kuin minä omastani?

Miten suhtaudut turvaliivin käyttöön?

Kiitos ystävälle mannekiinina toimimisesta.

Turvallista ratsastusta! 

- Saara

Read More

Comeback-postaus - viikon 24/2017 hyppäri | Video

Kun blogin pito syystä tai toisesta katkeaa, on todella vaikeaa päästä takaisin bloggausraiteelle. Bloggerin dashboard on täynnä keskeneräisiä aika isoja bloggausaihioita, jotka ovat muhineet pöytälaatikossa viime kesästä asti, mutta tuntuu että pitkän tauon jälkeen pitäisi tehdä ensin joku "mitä meille nyt kuuluu?" -katsaus... meille kuuluu niin paljon kaikkea sitten viime elokuun, että se postaus vasta olisikin valtava urakka. Joten katsotaan palaanko näihin jossain vaiheessa, mutta nyt otan oikopolun suoraan nykyhetkeen ja pitkästä aikaa hyppäriltä taltioituja pätkiä.

Kuten videosta näkee, ratsukko voi hyvin. Näissä on musiikki, sillä taustalla oli hieman muuta hälyä... tallimme "poniäidit" olivat saaneet loistoidean saapuneet seuraamaan laadukasta ratsastusurheilua (köh köh) skumppapiknikin kera. Tunnelma oli mahtava, mutta valitettavasti kaikki skumppa oli juotu siinä vaiheessa kun tunti päättyi ja esteet oli siivottu sivuun. Kun poniäitien lapset täyttävät 18 vuotta, tämä skenaario on mahdollinen, lapsi voi ajaa hilpeän mutsin tai faijan tallilta kotiin. :D

Hyppäri alkoi kolmen kavaletin jumppasarjalla. Sitten harjoittelimme ensin muutamia kohtia radasta. Harjoituspätkällä hyppään linjan - tässä on tarkoituksena saada tuntuma siihen, millä askelmäärällä kyseinen väli sopii omalle hevoselle. Meillä kun on samalla hyppärillä iso poni ja 170 cm säkäinen jätti, niin välit ovat jokaiselle erilaiset. Samankokoisillakin saattaa olla pitkä tai lyhyempi askel. Omani on siitä näppärä (sk. noin 155cm) että pystyn menemään sekä ponien että hevosten välit. Video on hieman rakeisempi kuin videoni yleensä, kun se on kuvattu ystävän puhelimella.

Harjoitushyppy.

Ensimmäinen rata oli jotain 70-80cm väliltä. Tässä ei tuntunut muuta hämminkiä, kuin että viimeisenä aalloissa tulee kunnon kopautus, ja luulin että este putosi. Kommentoin lopussa valkulle että se on meille jotenkin vaikea, kun edellisellä hyppärilläkin pudotimme aallot. Meille tulee äärimmäisen harvoin mitään pudotuksia tai kopautuksia, niin pienikin kopsaus tuntuu heti isolta asialta. :D

Ensimmäinen rata noin 70-80 cm.

Toinen rata nostettiin 90cm:n lukuunottamatta sarjaa ja aaltoja, joissa koin ongelmaa edellisellä kierroksella. Minulla on tavoitteena nousta tällä kaudella 90cm luokkiin hieman paremmalla menestyksellä, kuin edellisen postauksen mahalasku Hangossa. :D Tämä rata sujui muuten ihan hyvin, mutta linjan ensimmäisen esteen puomi putoaa. En tiedä mitä siinä tapahtui, kun ei ollut mitään ihmeempää ongelmaa, pidätin ehkä liikaa? En kyllä mennessäni edes huomannut pudotusta, eikä siinä varmaan ollut mitään ihmeempää, kun ei valmentajalta tullut kuin kehuja. Este oli kapeampi kuin muut, ja Ani ei ehkä hahmottanut mittasuhteita? Tai hörvellän itse jotain.

Toinen rata 90cm.

Pitkän tauon jälkeen myönnän, että oli kynnys laittaa näitäkin videoita - tuntuu, että ratsastukseni pitäisi olla kehittynyt jo valovuosien päähän... toisaalta kun nukkuu yön yli ja katsoo uudestaan niin eipä tuossa nyt niin hävettävääkään ole. Kuten sanoin, postaustauko nostaa rimaa ihan hirveästi - mitä pidempi tauko, sitä ihmeellisempää uutisoitavaa pitäisi olla. Mutta rimahan on asia, joka on omien korvien välissä, joten ei kun uutta putkeen.

Eipä tähän loppuun voi muuta kuin todeta, miten valtavan onnellinen ole ihanasta Anistani. <3

Read More