Vaisu nollarata harkkakisoissa Melginin tallilla | Video

"Ihan ookoo, ota porkkana!"

Tänä kesänä kisaaminen on jäänyt tosi vähälle (matkoja, flunssaa), mutta päästiin vihdoin viimein harkkakisoihin Melginien tallille Vihtiin tänään. Paikka oli oikein kiva, verryttely ulkona ja kilpailu maneesissa, hyvin tilaa tällaisiin pieniin kilpailuihin. Kaikki oli kivasti lähellä, ja ajoaikakin meiltä oli yllättävän vähän, vain 25 minuuttia. Tallilla oli hyvä estekalusto ja toimivat pohjat.

Menin vain 80cm luokan, koska emme ole tällä kaudella kisanneet 90 cm luokkia ja nämä olivat kauden ensimmäiset hallikilpailut. Vasta yksi hyppäri ehdittiin vetää maneesissa alle. Ainahan sitä voi jälki-ilmoittautua paikan päällä isompaan luokkaan jos hevonen tuntuu hyvältä, mutta tänään Ani jäi aika vaisun oloiseksi, niin en sellaista edes miettinyt.

80 cm luokan rata.

En saanut verkan aikana Ania oikein innostumaan. Yleensä esteillä ei ole mitään ongelmaa, jo pelkkä kavaletti saa koneen hyrisemään. Ei tänään. Laukka oli radalla huono, ja jouduin jotenkin oikein puskemaan sitä laukkaa eteenpäin esteiden välillä. Ei ehkä kovin tyylikkään näköistä menoa, mutta hei, "elämä on". Tulos oli joka tapauksessa tuplanolla ja kovasta päänsärystä huolimatta muistin radan. En oikein tiedä miksi Ani ei omaan tapaansa syttynyt, se on muutenkin ollut viime aikoina välillä uuvahtaneen oloineen. Lisäsin jo hieman rehuannosta, mutta mietimme valmentajan kanssa että ehkä täytyy vielä koittaa nostaa lisää.

Toinen vaihtoehtoinen selitys olisi se, että Ani on kertakaikkiaan niin rakastunut naapurinpoikaan, ettei töistä tule mitään. Naapuriboksiin muutti komea 5-vuotias Pete ja tilanne oli eilen se, että nämä seisovat turvat yhdessä ja nuolevat toistensa turpia kaltereiden välistä. Kiima on tietenkin melkoinen. Ani saa kiiman joka sinoasta uudesta naapurista, ihan tammoistakin, ja ruunia on ollut naapurina ennenkin, mutta mitään tälläista en ole nähnyt. En tiedä malttaako Ani edes nukkua... mitään muuta selitystä en keksi: ruokaa on lisätty, treeni on pysynyt samana ja on kevennettykin välissä päiviä, mitään kremppoja ei ole. Ota näistä nuorista tammoista nyt sitten selvää.

Tässäpä rata:

Lähdin liikkeelle ennen vihellystä, kun tuomari vastasi tervehdykseen ja sitten jotenkin hämmennyin että oliko vihellys jo tullut. Mutta vihelsivät kuitenkin sitten. Joissain kisoissa on niin kauhea kiire, toisissa taas annetaan reilusti aikaa... Huomaa että ei ole kisarutiinia riittävästi, kun on epävarmuutta tällaisista perusjutuista.

Kakkosella ja kolmosella sekä sarjalla Ani vähän arpoo ja painaa oikealle, mutta esteillä ei sinänsä ole mitään ongelmaa. Pieniä kopautuksia kuuluu näillä kuitenkin, mikä ei ole niin tyypillistä Anille.

On tuo kuitenkin niin kiva hevonen... vaikka ei ollut laukka parhaimmillaan niin kuitenkin kiipeää yli ja säätää askeleet. Se valitsee aina hypätä eikä kieltää. Olen hyvin kiitollinen tästä pikku tammastani, joka on niin reilu ja näppärä silloinkin kun se ei jaksa olla parhaimmillaan!

No, meni miten meni, tavoitteena oli saada rutiinia ja tuplanolla, joten tavoite saavutettu. Nyt pitäisi vaan koittaa ahkerammin päästä kisoihin, jos käy muutaman kerran vuodessa niin sitä rutiinia ei tule, ja se rutiinin puute sitten haittaa muuta suoritusta.

Ani ei jaksa poseerata, vaan tsiigailee paikalla olevia komistuksia.