Klippaushommia ja terve iho

Taas on se aika vuodesta: talviturkkia pukkaa ja Ani hikeentyi treeneissä niin, että klippaus oli ajankohtaista. Viime viikonloppuna kaverini Elina klippasi taas Anin.

Kun Elina alkoi klipata, Ani oli heti osallistumassa ja neuvomassa, "jesh, viitsitkö ottaa tuosta kans vähän".

Tallin maneesi ei ole lämmitetty, joten teen mielelläni klippauksen hyvissä ajoin, jotta karvaa on hieman kasvanut kylmimpien kelien koittaessa sydäntalvella. Treenaamme ihan normaalisti aina jonnekin -14°C asti, mutta ja kelien kylmetessä huomioidaan olosuhteet. Siitä kovemmissa pakkasissa sitten tilanteen mukaan. Kylmimmät kelit ovat olleet -28°C ja silloin vain kävelytimme hevosia maneesissa. Klipperin terät säädetään niin, että karvaa jää muutama milli.

Ensimmäisenä talvena en klipannut Ania syksyllä, koska se oli kevyemmässä treenissä, mutta klippasimme sen kevättalvella maaliskuun alkupuolella, kun talvikarva alkoi lähteä pois ja treeniinkin saatiin lisää tekemistä. Viime vuonna klippasimme jo syksyllä, mutta keväällä ei sitten tarvinnutkaan, kun kesäkarva oli siistiä ja lyhyttä. Eli tarpeen mukaan mietitään milloin klipataan.

Jalkoja emme klippaa, sillä hevosilla on tallilla 10-12 tunnin tarhaus säiden suosiessa. Anin jalat saa myös huoliteltua saksilla ihan siisteiksi, koska sen talvikarva on todella silkkinen ja siisti. Kun pidempiä "lasimaisia" karvoja lyhentää saksilla, niin tulos on siisti. Samanlaisia karvoja kasvaa leuan alle, ja niitäkin leikkaan siistimmäksi. Meillä ei ole ollut koskaan ongelmia rivin kanssa, joten siistin ajoittain vuohiset saksilla, mutta hirveän tarkka asiasta ei tarvitse olla.

"Minähän en mitään poseeraa."

Alunperin nuorempana Anilla käytettiin korvatulppia kengittäessä ja klipattaessa, mutta minulla ollessaan se ei ole enää tarvinnut niitä. Kaikenlaiset toimenpiteet sujuvat yleensä ihan rauhallisesti ja rennosti. Edellisellä kerralla Ani tuntui oikein nauttivan klippauksesta.

Nyt klippaus meni muuten ihan hyvin, mutta vasemmalla takana vatsan alaosassa oli paikka jonka klippauksesta Ani hermostui oikein kunnolla. Saimme taisteltua tuonkin homman läpi, pieni huolimattoman näköinen kohta taisi jäädä sinne vatsan alle. Yritimme miettiä syytä reaktioon, mutta selitys taisi lopulta olla melko yksinkertainen. Karsinaan päästyään Ani rupesi heti pissalle (hän on todella siisti eikä yleensä lorottele käytävälle tai ratsastaessa) ja tärisevä klipperi vatsan takaosassa tuntui varmaan hirveältä pidätellessä. Olisiko sitten virtsarakko ollut niillä kohdilla. Tuon hevosen kanssa on niin, että jos se pöllöilee, asialle on aina joku selitys, koska se on kiltti ja helppo noin pääsääntöisesti.

Terve iho, karva kiiltää, omistaja on enemmän kuin tyytyväinen.

Erityisen iloinen olin siitä, että klippauksen alta paljastui todella terve ja hyvinvoiva iho. Tästä aiemmasta postauksesta näet, kuinka meillä on ollut aiemmin iho-ongelmia, kun Anilla oli ollut antibioottikuureja. Olen myös kirjoittanut aiemmin, miten olen olen hoitanut vuotavaa suolistoa kuntoon. Tuossa jälkimmäisen linkin postauksessa on vielä oikein lähikuva samasta kohdasta huonossa kunnossa, kuin mikä nyt tuossa yläpuolella olevassa kuvassa on täydellisen terve iho. Ero on aika huomattava. Nyt iho ja kiiltävä karva kertoo, että Ani voi todella hyvin. Bakteerikannasta huolehtiminen, oikea ruokinta, sekä tarkoituksenmukaisesti valitut lisäravinteet ja yrtit - siinäpä se.