Laakspohjan kisat 19. marraskuuta

Kävimme pitkästä aikaa Anin kanssa kisoissa, kun Laakspohjassa Lohjalla järjestettiin 1-tason kilpailut sunnuntaina 19. marraskuuta. Uutta kisareissussa oli se, että olimme ensimmäistä kertaa liikkeellä omalla traikulla, mistä kirjoittelen myöhemmin. Jäätävästä tihkusateesta huolimatta oli kiva ja onnistunut reissu. Tallilta oli jopa 7 ratsukkoa kisoissa, joten tietenkin vielä erityisen kiva fiilis, kun kavereita on iso jengi mukana.

Jee!

Kisat sujuivat kivasti, vaikka kommelluksiakin sattui. Radat oli suunnitellut Johanna Mikkola, ja ne olivat melko teknisiä siihen nähden, että kyseessä oli 1-taso. Jo se, että kisat ovat hallissa, tuo pientä lisähaastetta, koska ei ole mahdollista tehdä kovin laajoja teitä. Meillä harjoitellaan tekniikkaa paljon, eikä rata kuitenkaan ollut vaikea. Tällaiset radat ovat todella mielenkiintoisia ratsastaa rennoissa ykköstason puitteissa, turhia stressaamatta. Kivaa oli myös se, että joka luokalle oli uusi rata opeteltavaksi. Ja jopa muistin molemmat!

Kuva 60 cm ratapiirroksesta.

Kisoissa oli lämmittely suuren maneesin vieressä olevassa pienemmässä maneesissa, josta pääsi suoraan sisäkautta radalle. Erittäin iso peukku tästä!

Hyppäsimme 60 cm ja 80 cm, joissa molemmissa jatkettiin perusradalta suoraan uusintaan. Mietin ensin, että nämä ovat ehkä parhaiten sujuneet kisat minulta, koska sijoituin molemmissa luokissa, mutta sitten huomasin että yleensä kilpailuissa on ollut Clear Round -arvostelu 60-70 cm luokissa, olemmehan toki yleensä saaneet sen puhtaan radan ruusukkeen.

60 cm rata ei tosin sujunut ihan ilman kommelluksia. Yhdeksännen esteen jälkeen yksi valmistautuva ratsukko oli pysähtynyt reitille, mistä seurasi minulle ylimääräinen voltti. Jatkoin radan loppuun ja ajattelin että tuomari ei varmastikaan tuosta nyt anna virhepisteitä, mutta tuomari ei nähnyt tilannetta kokonaan ja kyllä niitä virhepisteitä tuli. Ilmeisesti minun olisi pitänyt huutaa "pois tieltä" kovalla äänellä ja keskeyttää suoritus. Sitten uusinta olisi aloitettu uudelleen. Selvitimme sitten asiaa tuomarin kanssa, ja sain ratsastaa uusinnan uudelleen. Vaikka uusinta alkoi perusradan 8. esteen jälkeen, niin minun piti hypätä myös se 8. este uudelleen. (Täytynee ennen ensi kautta lukea kilpailusäännöt uudestaan oikein tarkkaan läpi...) Mutta tällaista sattuu, no big deal.

Loppujen lopuksi uudestaan ratsastetun uusinnan tuloksena sijoitus oli 4. sija. Ratsukoita luokkaan osallistui 20. Seuraava luokka sujui ilman kommelluksia. 80 cm luokassa kilpaili 31 ratsukkoa, ja sijoituimme 6. sijalle.

Palkintojenjaossa, 1. sijoittunut puuttuu kuvasta.

Kunniakierros...

Kilpailuissa oli oikein mainio buffa, ja minulle osui kivat, Hööksin sponsoroimat esinepalkinnot. Kummassakin palkintokassissa oli mustaa saappaidenhoitoainetta ja nätti pipo, toinen pinkki ja toinen sininen. Sattumoisin minulla oli pulaa tallipipoista, ja pipot mätsäävät päälläni olevaan pinkkiin fleecetakkiin ja Rocky Ridersin tummansiniseen seuratakkiin. Kiitos LOR!

Read More

Vaisu nollarata harkkakisoissa Melginin tallilla | Video

"Ihan ookoo, ota porkkana!"

Tänä kesänä kisaaminen on jäänyt tosi vähälle (matkoja, flunssaa), mutta päästiin vihdoin viimein harkkakisoihin Melginien tallille Vihtiin tänään. Paikka oli oikein kiva, verryttely ulkona ja kilpailu maneesissa, hyvin tilaa tällaisiin pieniin kilpailuihin. Kaikki oli kivasti lähellä, ja ajoaikakin meiltä oli yllättävän vähän, vain 25 minuuttia. Tallilla oli hyvä estekalusto ja toimivat pohjat.

Menin vain 80cm luokan, koska emme ole tällä kaudella kisanneet 90 cm luokkia ja nämä olivat kauden ensimmäiset hallikilpailut. Vasta yksi hyppäri ehdittiin vetää maneesissa alle. Ainahan sitä voi jälki-ilmoittautua paikan päällä isompaan luokkaan jos hevonen tuntuu hyvältä, mutta tänään Ani jäi aika vaisun oloiseksi, niin en sellaista edes miettinyt.

80 cm luokan rata.

En saanut verkan aikana Ania oikein innostumaan. Yleensä esteillä ei ole mitään ongelmaa, jo pelkkä kavaletti saa koneen hyrisemään. Ei tänään. Laukka oli radalla huono, ja jouduin jotenkin oikein puskemaan sitä laukkaa eteenpäin esteiden välillä. Ei ehkä kovin tyylikkään näköistä menoa, mutta hei, "elämä on". Tulos oli joka tapauksessa tuplanolla ja kovasta päänsärystä huolimatta muistin radan. En oikein tiedä miksi Ani ei omaan tapaansa syttynyt, se on muutenkin ollut viime aikoina välillä uuvahtaneen oloineen. Lisäsin jo hieman rehuannosta, mutta mietimme valmentajan kanssa että ehkä täytyy vielä koittaa nostaa lisää.

Toinen vaihtoehtoinen selitys olisi se, että Ani on kertakaikkiaan niin rakastunut naapurinpoikaan, ettei töistä tule mitään. Naapuriboksiin muutti komea 5-vuotias Pete ja tilanne oli eilen se, että nämä seisovat turvat yhdessä ja nuolevat toistensa turpia kaltereiden välistä. Kiima on tietenkin melkoinen. Ani saa kiiman joka sinoasta uudesta naapurista, ihan tammoistakin, ja ruunia on ollut naapurina ennenkin, mutta mitään tälläista en ole nähnyt. En tiedä malttaako Ani edes nukkua... mitään muuta selitystä en keksi: ruokaa on lisätty, treeni on pysynyt samana ja on kevennettykin välissä päiviä, mitään kremppoja ei ole. Ota näistä nuorista tammoista nyt sitten selvää.

Tässäpä rata:

Lähdin liikkeelle ennen vihellystä, kun tuomari vastasi tervehdykseen ja sitten jotenkin hämmennyin että oliko vihellys jo tullut. Mutta vihelsivät kuitenkin sitten. Joissain kisoissa on niin kauhea kiire, toisissa taas annetaan reilusti aikaa... Huomaa että ei ole kisarutiinia riittävästi, kun on epävarmuutta tällaisista perusjutuista.

Kakkosella ja kolmosella sekä sarjalla Ani vähän arpoo ja painaa oikealle, mutta esteillä ei sinänsä ole mitään ongelmaa. Pieniä kopautuksia kuuluu näillä kuitenkin, mikä ei ole niin tyypillistä Anille.

On tuo kuitenkin niin kiva hevonen... vaikka ei ollut laukka parhaimmillaan niin kuitenkin kiipeää yli ja säätää askeleet. Se valitsee aina hypätä eikä kieltää. Olen hyvin kiitollinen tästä pikku tammastani, joka on niin reilu ja näppärä silloinkin kun se ei jaksa olla parhaimmillaan!

No, meni miten meni, tavoitteena oli saada rutiinia ja tuplanolla, joten tavoite saavutettu. Nyt pitäisi vaan koittaa ahkerammin päästä kisoihin, jos käy muutaman kerran vuodessa niin sitä rutiinia ei tule, ja se rutiinin puute sitten haittaa muuta suoritusta.

Ani ei jaksa poseerata, vaan tsiigailee paikalla olevia komistuksia.

Read More

Hästbackan iltakisat 28.6.2017 | Video

Hästbackan iltakisat sattuivat keskiviikolle, jolloin meillä on yleensä estevalmennus eli hyppypäivä, joten päätimme lähteä neljän ratsukon voimin kisoihin.

Hyppäsin 60cm ja 80cm luokat. Toiveissa on nousta tällä kaudella 90cm tasolle, mutta nyt alkukaudesta en tunne olevani vielä valmis, vaikka treeneissä olen 90cm ratoja hypännyt. Talvella estetreenissä oli muutamia pausseja vuoroin oman vuoroin hevosen kunnon takia, ja sen kyllä huomaa, kun meininki on tuntunut haparoivammalta kuin viime kesänä. Pientä takapakkia siis. Kaikki ajallaan, ja korkeutta on turha ahnehtia jos ei koe olevansa valmis, mielestäni se ei ole reilua hevosellekaan.

Kisat menivät ihan hyvin, vaikka onnistuin generoimaan kunnon jännityksen kisapäivälle. En tiedä mitä jännitän kun hevoseni on kisoissa viihtyvä tapaus, kai se on vain oman rutiinin puutetta. Eli enemmän startteja alle! Ani kyttäili ja pomppi radan takaosassa.

60cm oli clear round, ja se sujui hyvin, jos ei huomioida Anin pomppimista siellä sun täällä, kun kentän ympäristössä ole kaikkea arveluttavaa. Erityisesti kentän takaosassa ja esteellä nro 6. Olin tähän rataan tytyväinen, Ani tuntui hyvältä, enkä itsekään sössinyt mitään.

80cm -luokassa oli uusinta. Saimme sekä perusradan että uusinnan nollat, mutta aika oli melko huono. Sijoituimme 10. sijalle, luokassa 7 sijoittui. Ani ei tuntunut hirveän energiseltä, ja halusin mieluummin tiukat ja hallitut tiet kuin koittaa puristaa hirveästi lisää laukkaa. Reiteillä hilluva toinen ratsastaja häiritsi suoritusta, ja esteelle nro 12 kertakaikkiaan unohdin tehdä lyhyemmän tien. No, ens kerralla jos koittaisi lisää kaasua ja tiukemmat tiet. Ihan hyvä kisailta oli!

Read More

SeaHorse Week: hieno 80cm ja epic fail ysikympissä | Video

80 cm rata, 2. este
Kuvasta kiitokset: Heikki K.

Olin sitten ekaa kertaa SeaHorse Weekillä hevosen kanssa, saldona nätti clear round 80 cm luokassa ja tippuminen 90 cm luokassa. :D

Alunperin olin ajatellut, että liian aikaista minulle, mutta yllytyshulluna sekaan vaan. Ja oikein mukavat kisathan nuo olivat, ilman muuta kannatti lähteä.

Ensin osallistuimme 80 cm avoimeen luokkaan, jossa clear round -arvostelu. Rata sujui oikein hyvin ja ainoa pieni tilanne oli tuomarilavan edessä kun poni oli menossa oikealle ja minä vasemmalle. Niin pari hassua pomppuaskelta siinä, tuomarikorokkeelta varmaan luulivat minun unohtaneen radan ja huusivat seuraavaa estettä. Mutta tosiaan paino hypyssä vähän oikealla, vaikka asetus oli vasemmalle, niin siitä tuo kommunikaatiokatkos. Tässä video:

90 cm rata ei sitten mennytkään ihan putkeen. Edellinen ratsukko ei ilmestynyt paikalle ja jouduin vähän yllätettynä liikkeelle kesken valmistautumisen. Olin huonossa kohtaa kenttää enkä sitten saanut tarpeeksi topakasti laukkaa käyntiin ennen ekaa estettä. Laukka näyttää kevyeltä ja siistiltä, mutta se turbovaihde jäi käynnistymättä. Tulimme huonosti esteelle, videolta näkyy kuinka askel liukuu. Pysyin tuossa loikassa mukana, mutta pasmat meni sekaisin. Seuraavalle esteelle laukka hyytyi ja kaarre meni vähän pitkäksi, joten lähestyin kakkosestettä hitaasti ja vinossa. Muistan vain ajatelleeni että no tuosta se nyt ei ainakaan varmaan mene yli, mutta niin vaan meni puhtaasti, ja minulla heilahti siitä sammakkoloikasta tasapaino ja jalat taaksepäin. Vasen jalustin lähti irti satulasta (mun estesatulassa on näköjään aika liipasinherkkä turvakannake jalkkarille) ja roikkui vaan siitä nahkalenksusta, johon se pää pujotetaan. Jalustimesta tietämättä olin tietenkin ihan, että tästä kaulalta kiivetään takasin selkään, mutta eihän se olisi mitenkään voinut onnistua. Joten komeasti laukkasin vatsallani kentän poikki vaappuen puolelta toiselle, ennen kuin tipahdin. Jalustin lensi kaaressa katsomon eteen kun poni porhalsi verkan portille, mistä sen noukin.

Tässä video:

Ja tässä sama hidastettuna, olkaa hyvät:

Tosiaan itse olin keikauksen jälkeen ihan ok, ilmeisesti lievä aivotärähdys, kun päätä särki muutaman päivän. Myös selkä otti vähän osumaa, mutta kiitos laadukkaan turvaliivin ja kypärän, en edes mustelmaa saanut.

Kisoissa putoamisesta en kyllä koe minkään sortin häpeää, näitä nyt sattuu ja tapahtuu. Olemme 90 cm tasolla tosi kokemattomia ja Hangossa esteet olivat tasan 90 cm eikä milliäkään vähemmän. Kun sitten huonon pompun saat siihen, niin kyllähän se loikka sitten tuntui, kun ratsastaa tuommoisella pikkuhepalla.

Päällimmäisenä fiiliksenä minulle jäi iso arvostus hevostani kohtaan. Vaikka nuo lähestymiset olivat noinkin pieleen ratsastettu, niin poni tsemppaa ja menee vaan. Super Ani! <3

Read More

ER Hööks Summer Cup Hästbackassa | Video

Käytiin tänään hyppäämässä Kirkkonummen Hästbackan tallilla iltakisat, joista jäi hyvä mieli ja oltiin jopa sijoittuneiden joukossa. Ei ollut hevonen eikä ratsastaja parhaimmillaan (ratsastajalla taas isosti univajetta), mutta räpiköitiin nollilla läpi ensin 60 cm clear round -luokka. Hööks Summer Cup -osakilpailu on 80 cm luokka, ja siitä tulos 0-0. Osallistujia oli ilmoittautunut 36.

Lämpötila oli 22°C, ja Ani on lämpökeleillä aika rento tapaus (ei kyttäillyt mitään koko reissulla). Se oli vähän verkkainen verkan alussa, mutta alkoi kyllä reippaasti tehdä hommia. Emme ole yleensä kuvanneet verkkaa, mutta ihana kisahoitajamme Liina kokeili videointia verkan aikana, joten pikku pätkä siitä tuossa (kesto 1 min). Eipä tuossa mitään ihmettä ole, hypellään okseri ja koitetaan laukata muiden ratsukoiden joukossa. Valkku huutaa, että teen liikaa duunia kropalla - tuohon suuntaan askel on jotenkin semmoinen, että lähden kompensoimaan siellä jotain. Pitäisi istua hipihiljaa ja pistää poni liikkumaan reippaammin. Valkku komentaa myös jalkoja paremmin alas ja pää suoraan. Hypyissä voisin olla paremmin mukana. Kuten sanottu, olin katkiväsynyt ja siihen nähden ihan ok.

Video: pätkä verkasta (n. 1 min)

60 cm luokka alkoi jotenkin niin nopsaan, etten ihan saanut Ania sytytettyä siinä lähtiessä, ja se sai jonkun "tammakohtauksen" ja pudisteli päätään. Se ei ollut yhtä kuulolla kuin verkassa oli, ja olin itsekin vähän ulapalla. Se ei ole ikinä tehnyt noin ratsastaessa, veikkaan ötökkä korvassa tai jotain. Myös kesken radan pompittiin jotain vastaavaa kentän päädyssä. Se kuitenkin hyppää sydämellään, videosta näkee kuinka se korjailee kun askel ei sovi ja virtaa on hieman liian vähän.

Video: 60 cm clear round (1:35)

Toisen luokan alussa mietin kuinka mahdan selvitä, mutta sain jotenkin kerättyä itseni, muistin radan, ja ratsastin kaikki lyhyimmät tiet uusinnassa. Esteeltä numero 9 esteelle 10 oli aika tiukka, harva uskalsi vetää lyhintä reittiä 7/13:n edestä, koska 10 piti hypätä sitten todella kurvaten. Vielä kun saisi nuo käänmökset kentän päissä tiukemmiksi. Eli tässä 11 --> 12 ja 13 jälkeen. Siellä kun on tilaa ja Ani hyppää isosti niin minulla menee yksi laukka-askel hukkaan, kun koitan kerätä itseni tasapainoon. Jos askel ei sovi niin Ani hyppää joko ison hypyn kauempaa tai ottaa pikkuaskeleen ponnistaessa. Yleensä olen näissä ihan kuulolla mutta tänään piuhat ehkä hieman hitaalla. :D

Video: Hööks Summer Cup 80 cm (1:53)

Tammalla oli joku ihan outo päivä, se polki kiukkuisena jalkaa vesiboksissa jo lähtiessä, kun vesi oli liian lämmintä, ja kisapaikallakin laittaessamme varusteita. Heilutteli päätä tuossa radalla, yms. Kotona nautiskeli tyytyväisenä kaula ojossa, kun harjasin rivakasti magic brushilla, mutta näytti hampaita kun koskin yhtä kohtaa vatsassa. Se siis tykkää omasta ihmisestään, ei pure, mutta se näytti niitä suurieleisesti, että ymmärsin. Itse asiassa osa sen temppuilua oli, että se olisi halunnut rapsuttaa vatsaa. Hän on ollut vaihtelevien säiden takia pari päivää ilman ötökkälointa, kiristäähän se hermoja. Ei se usein mieltään osoita, joten antaa hänen olla. Intopiukeana oli kuitenkin kotipihassa kiire autoon, kun lähtöä tehtiin. Loimi tekee comebackin pesukoneen kautta. ;)

Valkun "pää suoraan!" -kommentti verkassa on tainnut jo radalla unohtua.

Hästbackassa oli lähtölistojen mukaan yli 130 starttia koko illan aikana. ER:n kisat ovat suosittuja, sillä ne on todella hyvin järjestetty: on kuulutukset maneesissa, pitävät kirjaa siitä millä lähtönumerolla milloinkin pääsee verkkaan, kun verkasta poistuu kirjaavat ylös ja tieto kulkee verkkapaikan ja kentän välillä. Kaikki on suunniteltu - pysäköintipaikat, missä hevosten kanssa ollaan ja odotetaan, ja niin edelleen. Pari vuotta sitten oli vielä kaoottisempi meininki ratsukkojen norkoillessa siellä täällä odottamassa vuoroaan, mutta nykyään kaikki tällaiset on mietitty todella hyvin. Ja hyppäämisen kannalta on olennaista, että kentän ja maneesin pohjat ovat hyvät. Myös radat ovat olleet hyvin suunniteltuja - loogisesti eteneviä, mutta aina jotain pientä muistettavaa kuitenkin.

Liina <3

Koko reissu oli tosi kiva, kisakaverilla meni hyvin ja meillä oli molemmilla kaksi ruusuketta kotiintuomisina. Meillä oli myös vallan mainio groomi Liina, joka on ollut nyt muutamia kertoja apuna ja äänestämme kiitollisina jatkoon kaikkiin tuleviin kisoihin.

Read More

ER estekisat 15.6.2016 | Video

Postauksen still-kuvat Mikaela K. Kiitos!

Keskiviikkona kävimme Evitskogin Ratsastajien järjestämissä 1-tason kilpailuissa, jossa hyppäsimme 60 cm clear round -luokan sekä 80 cm Hööks Summer Cup -osakilpailuluokan.

Lippu heilahtaa...

Päivä helli 20°C lämmöllä ja auringonpaisteella, mutta ei ollut kuitenkaan liian kuuma. Kisat oli taas ER/Hästbackan tapaan oikein sujuvasti järjestetty. Verkka oli maneesissa, ja rata ulkokentällä. Topakat toimihenkilöt pitivät järjestystä yllä, esimerkiksi maneesin ovella oli nimenhuuto, eikä liian aikaisin päässyt maneesiin. Samalla järjestäjillä muodostui täsmällinen käsitys poisjääneistä. Kun ratsukkoja on liikkeellä paljon, voi kaikenlaisia vaaratilanteita syntyä hyvin helposti, joten tiukka kuri lisää kaikkien turvallisuutta.

Käännä, käännä, käännä!

Nämä oli meidän toinen kerta Hästbackassa, ja viidennet kisat ikinä. Nythän meillä on tarpeen hankkia kisarutiinia ja samalla tietenkin jäsentyy mihin kotona treeneissä pitäisi panostaa erityisesti. Etukäteen jännitti, miten ehdin laittaa hevosen valmiiksi ja niin edelleen, kun edellisellä kisareissulla aikataulu meni aivan puihin. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, Hästbackassa etäisyydet ovat lyhyet ja kentän kuulutukset siellä kuuluvat myös maneesissa.

Tämä oli myös toinen kerta kun osallistuimme 80 cm luokkaan ja tulos siitä jälleen 0-0. Sen sijaan 60 cm luokassa tuli yksi kielto. Minulla ei tavallaan ole mitään suorituspaineita menestymisen kannalta kisoista - haluan kehittyä ja parantaa suoritusta. Siitä huolimatta oma jännityksensä siinä kuitenkin on. Ehdinkö, muistanko kaikki tavarat, muistanko radan, toivottavasti en mokaa mitään totaalisesti niin että valkku saa hävetä silmät päästään. Toisaalta jos menee huonosti, niin sitä voi lohduttaa itseään, että hei, aikuisena aloitin koko touhun vasta puoli vuotta sitten, tässä vasta kartutetaan kokemusta ja kerätään rutiinia. Eniten jännitys tuntuu ennen kuin on päässyt aloittamaan verkkaa. Kun verkka lähtee etenemään, mennään valmentajan ohjeilla ja keskitytään. Omaa vuoroa odottaessa voi myös jännittää taas hieman, mutta se tunne on poissa kun pääsee valmistautumaan edellisen ratsukon suorituksen aikana. Keskityn siihen etten vain ole toisen ratsukon tiellä. Sitten oma vuoro ja vaan mennään.

Ihana, kaunis Ani. <3

Koska hommassa ryhtyy niin tsemppaamaan, herää siinä pakostakin kilpailuvietti. Sitten kuitenkin iskee realismi, kun huomaa, ettei vielä oma suoritus pysty menemään sitä oman superegon viitoittamaa linjaa. Kaivertamaan omaa egoa jää sitten ehkä se, ettei yllä superegon odotusten tasolle (=mielikuva siitä, kun GP-ratsastaja etenee hillityn hallitun tarkasti esteeltä toiselle), vaikka tsemppaa täysillä.

Tässä meidän radat videoina. Pahoittelen tärähdyksiä ym. (kuvaajaksi värvätty tallikaveri) mutta kyllä näistä kuitenkin selvää saa, jos joku on kiinnostunut. Itseäni varten mä tietysti ensisijaisesti haluan nämä videot, jotta voin niitä analysoida ja oppia. Mutta koska mun blogini teema on seurata miten keski-ikäiseksi juuri ja juuri tullut aikuisihminen oppii ja kehittyy ensimmäisen oman hevosen kanssa, ei minulla ole mitään tarvetta pitää jotain kulisseja ja peitellä pieleen menneitä juttujakaan. Sattuu sitä muillekin, ja aina pitää vaan koota itsensä ja uusi tsemppi + valkun ohjeet. On tietysti kurjaa, että mikä tahansa postaus tai suoritus voi joutua HT-netissä paskamyrskyyn, nyt viimeaikoina on siellä taas kirjoitettu kaikenlaista inhottavaa, mutta en nyt sen takia himmaile oman blogini kanssa. Ei nämä mun suoritukseni mitään huippua ole, mutta toiset tekee ja opettelee, toiset vaan huutelevat ilkeyksiä, tällä elämänkokemuksella tietää jo, kuka vetää pisimmän korren.

60 cm radalla tämä oli mukamas pelottava, koska toisella puolella shakkiruudut ja koristeita (ks. kuvan vasen laita).  Hyppy siis voltin jälkeen. Haha, ei näytä pelottavalta kuvassa!

60 cm radalla en ehtinyt valmistautumaan, koska pois jääntien takia lähtönumero oli muuttunut. Ani kielsi hämmentävällä shakkiesteellä, jonka mustavalkoinen väritys on sellainen migreeninaiheuttajatyyppinen, ja lisäksi eteen oli laitettu irtonaisia shakkinappuloita koristeeksi (=mörköjä). Videosta näkyy kuinka se lähtee jo pitkältä matkalta punkemaan oikealle, ja minulla on ylipäätään vaikea saada oikea pohje läpi (valkku sanoo, että pohje pitäisi olla edempänä). Raipan olin laittanut vasempaan, koska ennakoin että Ani voisi oudoksua rekkaa, jossa tuomari ja sihteeristö olivat, mutta se oli turha pelko se. Täytyy jatkossa laittaa raippa oikeaan käteen, jotta saan apua tuohon pohkeeseen. Tämä kielto oli samantapainen kuin Kynnarin tilanne, mutta nyt osasin pysyä kyydissä. Voltin jälkeen Ani hyppäsi esteen ja muuten rata sujui ongelmitta. Note to self: tähtää enemmän kentän laidanpuoleiseen reunaan tälläisissä, kuin keskelle estettä, jos este on rakennettu kentän reunaan kiinni.

80 cm radalla este oli muutettu okseriksi.

Jalustin on luiskahtanut liian syvälle jatkaan... huokaus.

60 cm

80 cm rata oli ihan siisti suoritus, mutta tässä Ani pääsi kyllä vähän kiikuttamaan. Näin ollen lähestyimme useampaa estettä melko pitkillä laukka-askelilla ja piti varautua isoon ja lennokkaaseen hyppyyn. Ota siinä sitten semmoisen loikan jälkeen poni kiinni ja käännä tiukka käänne... juu ei. Eli meidän tiukemmat tiet uusinnassa jäi vaan haaveeksi. Keskityin pysymään kyydissä, ja ohjata ja ottaa kiinni sopivasti. Ei muuta kuin harjottelemaan. Oli tuosta kaahailusta se hyöty, ettei nyt hitaimmille nollaradoille asti pudottu. Olin muistaakseni 21/36 tai jotain sen suuntaista. 10 ratsukkoa sijoittui, joukossa meidän kisarevohkan kaksi muuta seuran edustajaa.

80 cm

Read More

Kynnarin kisat | Video

Kuvakaappaus videosta.

Eilen hypättiin Siuntiossa Kynnarissa Finlayson-cup osakilpailu sekä muita seuratason luokkia. Osallistuimme 60 cm ja 80 cm luokkiin Anin kanssa, kisat oli meidän neljännet.

Tämä oli meillä ensimmäinen 80 cm rata kisoissa, kotona ehdittiin hypätä kerran treenit tällä korkeudella. Mehän ei olla siis ahnehdittu korkeutta, mutta Kynnarissa ei 70 luokkaa ollut. Näin ollen minulla oli tavoitteena ratsastaa puhdas perusrata ja puhdas uusinta valiten varmat tiet, että saan hyvän suorituksen tällä tasolla, ajasta viis. 80 cm radan osalta tavoite täyttyi, mutta 60 cm radalla napsahti hylsy, koska tipuin. Did not see that one coming!

Kisareissu oli täynnä eriskummallisia sattumuksia noin ylipäätään. Kynnarissa maneesi ja ulkokenttä ovat hyvin kaukana toisistaan, arvioisin että matkaa olisi noin 800 metriä. Maneesi toimi verkkapaikkana, mutta aikatauluissa 60 cm luokan kohdalla ollut huomioitu ollenkaan liikkumiseen tarvittavaa aikaa. Luokka alkoi hyvin pian radan kävelyn jälkeen. Hevoseni oli lastattu rekkaan ensimmäisenä, joten sain sen viimeisenä ulos, ja kun ponit oli satuloitu, en ehtinyt verkkaan mukaan, kun ponit olivat jo lähdössä kentälle. Oma verkkani jäi siis lyhyeksi omatoimiräpellykseksi, ja muillakin se oli kovin hätäinen.

Luokka oli tällä välin jo alkanut, ja osallistujia otettiin sisään sekalaisessa järjestyksessä, koska kovinkaan moni ei ollut ehtinyt ajoissa. Valmentaja ei myöskään voinut olla kahdessa paikassa yhtä aikaa - kentän reunalla ja maneesissa. Kentän vieressä oli nurmikenttä, jossa verryttelymahdollisuus. Kokeilin siinä yhden hypyn verran, mutta ruoho oli sateen jälkeen liukasta eikä meillä ollut hokkeja. Eli kisapaikan logistiikka Kynnarissa oli haastava. Jos tuon nurmikentän sijalla olisi ollut hiekkakenttä, olisi homma sujunut kuin rasvattu. Geopat-pohjainen kenttä oli tilava ja rata hyvä. Maneesissa hiekkaa ei ollut kasteltu, mikä oli hieman yllättävää, kun kotitallillamme nähdään niin paljon vaivaa kastelun suhteen.

Kun sitten pääsin radalle 60 cm luokassa, hevoseni oli hieman kuumennut jo häslingistä, eikä todellakaan ns. läpiratsastettu. Suoritus loppui lyhyeen, koska nelosesteellä poni jäi panikoimaan jotain ja vaikka ratsastin määrätietoisesti esteelle, se viime tingassa kielsi, ja minä tulin päistikkaa alas. Yleensä Ani on vähän arveluttavissa tilanteissakin mennyt kiltisti yli, kun olen tomerasti ratsastanut esteelle. Monella muullakin tuli kieltoja ja satulasta suistumisia tällä esteellä. 80 cm radan videosta selviää syy, nimittäin esteen takana kyyryssä häärivä kuvaaja. Tällaiset on just niitä juttuja, joiden kanssa vaan tarvitsee sitä rutiinia ihan pikkukisoista, että oppii itse huomaamaan riskitekijät ja ottaa tilanteen haltuun.

Ilmeisesti kuvaaja esteen takana oli epäilyttävä, koska kieltoja tuli juuri tällä esteellä, muutama muukin selästä suistuminen tapahtui. On kuitenkin todella kiva, että kisoihin on järjestetty kuvaaja, pitää vaan huomata tällaiset asiat jatkossa.

Sen verran koomiselta tuo kuperkeikka näyttää, että postaan sen tähän.

Putoamiseen päättyvä 60 cm (pahoittelut videon kuvanlaadusta)

Vaikka esteen maapuomi liikahti, en varsinaisesti pudonnut esteen päälle, eikä tuo tumpsahdus sattunut lainkaan. Jotain hyötyä siitä, että Ani on niin pieni - putoaa ainakin matalalta. :D

60 cm ja 80 cm luokkien välillä oli nyt riittävän pitkä tauko, ja koska ei tarvinnut enää kävellä rataa, ehdin takaisin maneesille verryttelemään kunnolla valmentajan silmien alla. Tein alkuun paljon mm. avotaivutuksia ravissa, jotta sain Anin keskittymään ja omat ajatukset koottua. Kun sitten palasimme maneesilta kentälle, sain valmentajalta ohjeet ravata nurmikentällä hieman kun edelliset ratsukot ovat radalla, ja nostaa kerran laukan. Tein nurmikentälläkin vähän siksak-väistöjä.

Radalla valmistautuessa ratsastin nelosesteen takaa ympäri, siis esteen jolla olin pudonnut. Lisäksi kiertelin vähän niiden esteiden lähellä joita emme hypänneet edellisellä radalla. Aloittaessani suorituksen ratsastin uudestaan vielä nelosen takaa koko kentän ympäri. Raipan laitoin oikeaan käteen, sillä Ani oli kieltänyt esteen oikealle. Rata sujui hyvin. Reunassa oli ratsastusseuran mainos lankussa odottamassa seuraavaa luokkaa, tämä aiheutti vähän ylimääräisiä loikkia. Rata sujui ihan nätisti. Uusintaan lähtiessä otin hyvin pitkän tien, jälkeenpäin katsottuna aivan turhaan - en ollut oikein miettinyt sitä jatkoa sarjalta eteenpäin. Tavoite oli kuitenkin siisti 0-0 ensimmäisestä 80 cm radasta, ja se onnistui. Jatkossa pikkuhiljaa alamme sitten niistämään sekunteja pois treenin kautta.

Video 80 cm radasta ja uusinnasta

80 cm radasta on toinenkin kännykällä kuvattu video, tämä ei ole kuvanlaadultaan kummoinen, mutta siinä kuulee valmentajan kommentit.

Jäimme odottamaan Finlayson Cup-luokan alkua ja kannustamaan siinä voiton napannutta tallikaveria, mutta niskaan ryöpsähti yllättäen kuuro 5 mm rakeita. Ani reagoi tuohon koomisesti, väänsi kaulansa rollkur -asentoon ja alkoi tepsuttaa itsekseen jotain väistöjä. Matka kentältä maneesille näytti siis melko hassulta. (Itse en todellakaan rollkuria harrasta.) Uusi ihana seuratakki toimi kätevästi satulan suojana, kun sadetta alkoi tulla. Maneesille päästyämme olimme kaikki aivan likomärkiä.

Uusi seuratakki toimii satulansuojuksena sateen sattuessa...

Seuran kannalta reissu meni hienosti, 80 cm luokassa kolme ensimmäistä edustivat meidän seuraa ja tallikaverini nappasi voiton sekä 80 cm luokassa että Finlayson Cupin osakilpailussa. Oma suoritus 80 cm luokassa oli 13/26, eli ihan keskivaiheilla. Olin oikein tyytyväinen, tästä on hyvä jatkaa.

Iloiset ilmeet 5 min ennen raekuuroa.

Read More

Ponikoulun kisat: tunarointia uusinnoissa

Luokka 60 cm | Kuva: J. Sundström

Viime sunnuntaina meillä oli ohjelmassa kolmannet kilpailut. 1-tason kisat järjestettiin Ponikoululla Vihdissä. Osallistuimme Anin kanssa 60 cm ja 70 cm luokkiin. Valmentaja oli tietenkin mukana, ja kaksi muuta poniratsukkoa omalta tallilta.

Kisat olivat minulle opettavainen kokemus. Perusrata meni molemmissa luokissa hyvin, mutta uusinnoissa asetin itselleni vähän liian kovia vaatimuksia ja ryssin kunnolla.

Treenaamisesta - taustaa

Tilannehan on se, että emme ole vielä oikeastaan treenanneet uusintoja, ja siihen on syynsä. Ani on radalla innokas ja kuumahko, joten hyppäreillä yleensä ensimmäinen rata menee vauhdikkaasti mutta nollilla kuitenkin.

Kuvakaappaus treenivideosta

Meillä estevalmennuksissa hypätään sitten sen jälkeen oman valinnan mukaan mitä haluaa mennä. Kokeneemmat treenaavat usein tosi tiukkoja uusintoja. Olemme Anin kanssa kuitenkin niin alussa vasta (tai minä olen), että on paljon järkevämpää treenata se perusrata uudelleen, hakea huolellista ja täsmällistä suoritusta, ja korjata ensimmäisen kierroksen virheet. Toinen rata on meillä ollutkin yleensä tosi hyvä. Saan ennakoitua Anin reaktioita ja ratsastus on tosiaan enemmän kontrollissa. En jännitä, muistanko radan, ja reitit esteille on jo hahmotettuna.

Kuvakaappaus treenivideosta

Kilpailujen välissä tietenkin säästetään hevosta ja hypätään vain yksi rata, tai jos muusta syystä pidetään kevennettyä ohjelmaa (esim. jos hevosella ollut jotain kremppoja tai hoitoja). Siis jos on peräkkäisinä viikonloppuina kisat. Silloin korjataan joku osa radasta missä ollut virhe, tai jos ensimmäinen rata on nappisuoritus tai edes tarpeeksi hyvä, lopetetaan siihen. Ei ahnehdita hyppyjä hevosen hyvinvoinnin kustannuksella.

Kuvakaappaus treenivideosta

Tämä ei nyt ollut mikään seli-seli-osio kisan tunaroinneista, vaan on hyvä ymmärtää se kehityskaari, jossa ollaan... kaikkea ei voi osata heti, ja tunarointiin voi reagoida (ainakin) kahdella tavalla: mennä lukkoon ja hokea itselle, että on täysi luuseri ja lahjaton, tai sitten voi ajatella, että tässä ollaan oppimassa uutta ja valitettavasti välillä joutuu kohtaamaan myös sen tason, joka ei ole vielä ihan saavutettu. Ratsastus on hemmetin hidas laji oppia. Vika ei ole ratsastajassa tai hevosessa, emme vaan ole päässeet sille tasolle. Jos ei koskaan ikinä ryssi mitään, ei varmaan kilpaile tarpeeksi kovalla tasolla?

Kuvakaappaus treenivideosta

Juuri tästä syystä myös hyppäämme 60-70 cm luokkia, vaikka Ani on hypännyt isompia ratoja. Minä en ole. Rutiini on kerättävä ennen kuin aletaan kikkailemaan lyhyitä reittejä ja vauhtia uusintojen kanssa. Tai nostamaan korkeuksia tasoille, jotka ovat liian vaativia.

60 cm: 0+8vp

60 cm perusradasta tulos 0 vp ja uusinnasta 8 vp. Perusrata oli ihan loogisesti rakennettu. Haasteena oli kentän varsin pieni koko, eli niitä pidempiä pätkiä jolloin kuuman hevosen saa palautettua normaalirytmiin, oli vähän.

Perusradalla ei ollut ongelmia. Uusinnassa lähdin tietenkin tavoittelemaan niitä tiukkoja teitä, joita nuoret poniratsukkomme sujuvasti pujottelevat. Sehän näyttää helpolta, mutta ei ole. Ensimmäisellä esteellä puomi putosi, en ihan hahmottanut miksi. Ehkä en katsonut estettä ajoissa ja se tuli yllätyksenä hevoselle. Tiukan tien tehdäkseen ensimmäinen este olisi pitänyt hypätä voltilta, mutta unohdin tämän hyppäsin sen aika suoraan lähestyen, jolloin tiukka U-käännös edessä olevien esteiden editse meni liian pitkäksi. Olisimme hypänneet seuraavan esteen sivuttain tolppaan, joten oli siis pakko kääntää hevonen voltille. Tästä seurasi 4 vp, sillä voltti ennen estettä = kielto. Loput radasta meni ihan hyvin. Lähtijöitä luokassa oli viisi, ja meille irtosi tästä jumbosija.

Hienosti myös kolmansissa kisoissaan ponillaan ollut seurakaveri Rasmus nappasi ykkössijan.

70 cm: 0+hyl.

Myös 70 cm perusrata sujui hyvin. Uusintaan lähtiessä minulla oli vakaa aikomus korjata ensimmäisen luokan mokailut ja näyttää itselleni, että selviän näistä tiukemmista teistä.

70 cm, uusinnan 1. este | Kuva: Ponikoulu

Uukkari onnistuikin hyvin, mutta toisen hypyn jälkeen piti tehdä samanlainen uukkari toiseen suuntaan, ja tässä jäin vähän ajatuksellisesti jälkeen, ja kaksi seuraavaa hyppyä olivat lähestymiseltään hieman kaahausta - heilahdin vähän siellä selässä niin että olisin voinut lentää, mutta en kuitenkaan. Taas tiukka käännös, ja yli keltaisesta esteestä, jonka kuva perusradalta on postauksessa ylinnä. Alla olevasta kuvasta näkee, kuinka olen hieman menettänyt tasapainon...

70 cm uusinta | Kuva: Ponikoulu

...koska kenttä oli varsin pieni, tästä oli muutama askel kentän reunaan. Ulkoavut ei tietenkään mulla toimineet kun kerkesin just oikaista itseni kyytiin. Niinhän siinä kävi, että loikkasimme yli kentän reunaa merkkaavasta matalasta kouluaidasta verkka-alueen puolelle. Ajattelin, että no niin, hylsyhän tästä tulee, mutta koska pikkukisoissa saa yleensä hypätä suorituksen loppuun tai seuraavan hypyn, niin jatkoin pokkana eteenpäin ja hyppäsin seuraavat kaksi estettä maaliin.

Hups! Aitaa, ei kavaletti... | Kuva: Ponikoulu

Koko juttu oli niin huvittava että maalissa vain nauraa käkätin, enkä tajunnut yhtään kun valmentaja kurmootti, että pitikö ryhtyä dementikoksi. Vasta jälkeenpäin minulle selvisi että käytyäni verkan puolella olin hypännyt yhden ylimääräisen esteen ennen viimeistä, eli väärän radan! Ilmeisesti tuosta aitahommasta olisi ehkä saattanut selvitä ilman hylsyä, koska aita oli todella hyvin matala (kuva yllä), mutta pitikö sitten mennä väärä rata.

Meitä oli tässäkin luokassa viisi, ja tällä räpiköinnillä lohkesi neljäs sija. Minun jälkeeni tulevalle ratsukolle sanottiin, että jos nyt teet puhtaan uusinnan, sijoitut. Pitkillä reiteillä uusintarata olisikin ollut ihan helppo. Olisin voinut itsekin tehdä näin ja toivoa, että joku muukin tekee pidemmät tiet.

Kuva: Ponikoulu

Fiilikset

Kisoista jäi hyvä fiilis, vaikka tunaroinkin kunnolla. Otin riskejä, ja riskit realisoituivat. Jos olisin vain tehnyt pitkät tiet uusinnassa, en olisi oppinut niin paljon. Tiedän nyt missä meillä on haasteita. Emme vielä ole sillä tasolla, että kannattaa ahnehtia tiukkoja reittejä. Ennemmin kannattaa uusinnoissa nyt ottaa se pidempi reitti ja tulla se hyvässä tempossa.

Minulla oli myös käytössä nyt uusi estesatula, ja en ole vielä oikein kotiunut siihen. Varustepuolella täytyy miettiä pieniä yksityiskohtia, kuten jalustinten pituus, millaiset jalustimet, onko satula parempi karvaromaanin kanssa vai ilman, ja niin edelleen. Kuvista näkyy, kuinka jalka on luiskahtanut liian pitkälle jalustimeen.

Seuraavissa kisoissa on luokat 60 ja 80 cm. Valmentajan kanssa puhuttiin, että uskalletaan lähteä tuohon 80 cm myös, mutta en aio yrittää ratsastaa aikaa jos uusintaan pääsen, vaan tavoitteena mieluummin virheetön suoritus hitaammalla ajalla. Uusintoja harjoitellaan sitten aikanaan kotona ja pienempiä paloja haukaten kerrallaan.

Lähdössä uusintaan | Kuva: J. Sundström

Hevosellehan noista radoista jäi varmasti hyvä kokemus, koska eihän se tiedä, onko joku voltti tai tietty este osa rataa vai ei. Ja pieni kouluaita on esteponille kavaletti muiden joukossa. Ponikoulun pitäjät ovat tuttuja tyyppejä, ja kisat olivat pienet paikalliskisat. Juuri tällaisissa kisoissa on hyvä opetella ja ottaa riskejä, ilman että mokailuista jäisi nolo tai epäonnistunut fiilis. Uutta matoa koukkuun vaan ja lisää rutiinia!

Muutenkin minulle jäi päällimmäiseksi fiilis, että arvostan hevostani todella paljon. Oli mukavaa lähteä kisoihin kun poni oli aivan tohkeissaan menossa hevosautoon. Jostain se osaa lukea merkit, että nyt mennään kisoihin. Ja kisoissa se on ihan super, keskittyy, ja moottori käynnistyy ihan itsestään, kun vaan näkee esteet. Se on niin hieno. <3

Järjestelyistä

Kisassa oli esinepalkinnot - ainakin näissä luokissa kaikki viisi saivat esinepalkinnon. Palkinnot olivat käyttökelpoista fiksua heppatavaraa, omalle kohdalle osui laadukkaat ratsastussukat kummastakin luokasta.

Myös buffa näytti runsaalta, vaikka en siihen ehtinyt tutustuakaan. Osallistujille tarjottiin janojuomat radalta poistuessa, mikä oli myös kiva pieni yksityiskohta järjestelyissä.

Lisäksi kisojen jälkeen kaikista ratsukoista tuli kuvia saataville. Bloggaajan näkökulmasta tosi kiva juttu, mutta myös muidenkin.

Eli propsit järjestelyistä Ponikoulun porukalle!

Read More

Wappuhyppelöt | Video

Äiti hyppää taas!

Ratsastusseuramme on perinteisesti järjestänyt joka vappu harjoituskilpailut, joissa pidetään hauskaa. Buffa on aina loistava, ja luokat alkavat puomeista, edeten ristikko, 70 cm, 80 cm, 90-100 cm ja vapaavalintainen korkeus yli 100 cm.

Kuvasta kiitämme Tuolta saapuu Charly -blogin Sannaa.

Buffa on ihan mahtava, ja myös perheitä ja muita tuttuja tulee yleisöksi nauttimaan tunnelmasta ja herkuista. Paras asu palkitaan, ja usein myös hevosilla on vappuluukki... on nähty pinkkiharjaisia ponejakin. Mukana on ratsukoita lähialueen muilta talleilta. Tilojen kapasiteetti asettaa rajoitteita isompien kisojen suhteen, mutta hyvin saatiin traikut mahtumaan. Tällä kertaa myös ilma oli mitä parhain.

Paras asu kilpailun suloinen voittaja ja kisan nuorin ratsastaja. 

Pidemmittä puheitta, alla videot (jotka eivät kuvausteknisesti todellakaan edusta lajinsa parhaimmistoa, mutta siinä ne nyt on, jos jotakuta kiinnostaa).

60 cm - clear round
Menin ristikkoluokan, joka oli nostettu 60 cm ja muuten kuin 70 cm, mutta clear round -arvostelu, eli ei uusintaa. Tässä oli yhteensä 8 estettä, eikä yhtään sarjoja. Rata sujui ihan hyvin, kentän päädyssä hevonen vähän pomppi, mutta pahempia sätkyjäkin nähtiin. En oikein tiedä, mikä siinä päädyssä nyt oli niin kummallista. Mutta siksihän harjoituskisoja pidetään. No, omani oli minisätky, ei siinä mitään. Kakkosesteellä ajauduin oikealle ja 70 cm radalla vielä pahemmin. Ratsastin kyllä ihan hyvän tien, eli jotain tuossa nyt tapahtuu, ei ole kaarteessa tarpeeksi hyvin apujen välissä tms.

70 cm - 0-0
70 cm luokassa oli lopussa uusinta, eli kahdeksannen esteen jälkeen seuraavat viisi estettä. Tämä oli elämäni ensimmäinen uusinta, kisathan olivat siis minun toiset vasta. Hyppäreillä en ole ratsastanut uusintaa, vaan mennyt perusradan aina yrittäen saada ensimmäistä rataa siistimmän ja hallitumman suorituksen. Kuvittelin tässä nyt ratsastavani kauhean lujaa, mutta onhan tuossa vielä varaa lisätä vauhtia. Lisäksi huomaan videolta tekeväni melko pitkät tiet (ratsastaessa ei tietenkään tuntunut siltä). Kun alla on kuumahko hevonen, eikä uusintaa ole yhtään harjoiteltu, niin ei ihme ettei käänny pienemmin.

Uusintaan oli myös aika nerokkaasti suunniteltu ensin kolmen todella tiukan käännöksen putki, ja sitten pidemmät pätkät, joissa piti mennä lujaa. Rata oli valmentajani Lilo Kainulaisen käsialaa. Tykkäsin todella paljon tästä radasta.

Fiilikset
Toiset kisat takana, ja edelleen meni kivasti. Nyt treeniä lisää. Hyvä fiilis.

Kotona poni oli vähän villimpi kuin vieraskisoissa, mutta kuitenkin hyvin hallittavissa ja mukava ratsastaa. Edellisenä päivänä se oli laiskanpuoleinen, mutta heti verkan alussa tunsin että poni on elementissään.  Aivan ihana on tuommoinen poni, joka syttyy kisoissa.

Melko nopeasti kilpailuvietti nousee, vaikka ei ole pitänyt itseään erityisen kilpailuhenkisenä. Se on ehkä hyvä juuri näin: sitä tsemppaa kunnolla, mutta ei ota paineita siitä, jos ei sijoitu. Radalla oleminen tuntui hauskalta. Olen selvästikin löytänyt lajini.

Poni on nyt käynyt kahtena peräkkäisenä viikonloppuna kilpailut, joissa kaksi luokkaa. Lisäksi keskiviikkona oli hyppäri. Se on nyt ansainnut löysän ja rennon maastoreissun huomenna.

Read More

Ekat kisat ikinä - ER | Video

Viime sunnuntaina koitti vihdoin se päivä, kun lähdin oman ponihevoseni kanssa ekoihin kisoihin. Jee ja hui! Olemme aloittaneet hyppytreenit kavalettien korkuisilla joskus marras-joulukuun vaihteessa ehkä. Hyppäri on ollut kerran viikossa, mutta useampi hyppäri on myös missattu välissä.

Homma on kuitenkin edennyt kivasti, ja valkku sanoi jo ennen vuodenvaihdetta homman sujuvan niin hyvin, että keväällä aikoo viedä meidät Hästbackaan ER:n kisoihin. Puhun siis meistä, koska aloitin treenit samaan aikaan ystäväni kanssa, joka hankki oman ponin marraskuussa pitkän ratsastuskoulussa harrastamisen jälkeen. Kummallakaan ei ollut juuri mitään hyppytaustaa, ja olemme aika lailla samanlaisessa elämäntilanteessa ikää ja perhettä ajatellen, ja molemmilla ensimmäinen oma hevonen. Me kaksi olimme nyt kypsyneet siihen vaiheeseen, että oli aika debytoida oman tallin ulkopuolella. On hienoa, kun on kaveri, joka on valmennuksessa samassa kehitysvaiheessa.

Osallistuimme ristikkoluokkaan ja 60-70 cm:n, molemmissa Clear round -arvostelu. Tarkoitus oli vain saada kokemusta kisoista, nähdä miten oma poni toimii, ja niin edelleen. Kaikki puhtaan radan suorittaneet sijoittuvat samalle tilalle, eli käytännössä puhtaasta suorituksesta lätkäistiin ruusuke suorituksen päätteeksi - erillistä palkintojenjakoa ei ollut.

Ristikkoluokka, ekana lähtijänä. Eka este ei ehtinyt videoon.

Ehdottomasti suosittelen tällaista Clear round -luokkaa kaikille, jotka miettivät kilpailuihin osallistumista ensimmäisiä kertoja. On hyvä hankkia kokemusta ja itseluottamusta helpolla tasolla ilman paineita, ennenkuin ruvetaan ratsastamaan aikaa. Emme tällä hetkellä hyppäreilläkään vielä ratsasta uusintoja aikaa vastaan, vaan koitamme saada paremman perusradan toisella kerralla ja korjata ensimmäisessä radassa havaittuja vaikeita paikkoja. Turha lisätä kaasua kun perusradassakin on vielä tekemistä. Valmentaja oli meillä mukana kävelemässä radan ja seuraamassa suoritusta, niinkuin aina kaikkien valmennettaviensa kanssa.

Molemmille ratsastajille kisatilanne oli uusi, hevosille tuttua. Kaverin poni on kokenut kisakonkari, ja Ani nuorempana hevosena on kyllä kisannut, mutta ei se konkari ole. Tietää kyllä mistä kyse ja menee mielellään. Ani jotenkin tajusi että ollaan menossa kisoihin, ja paineli vauhdilla hevosautoon. Heti aluksi olisimme tehneet virheen ottamalla hepat ulos riimussa - eli kisapaikalla suitset päähän jo autossa.

Oma säpäkkä Anskuni käyttäytyi hienosti koko reissun. Sen kasvattaja sanoi sen keskittyvän kisoissa hyvin, käyttäytyy siellä paremmin kuin kotona. Todentotta, eipä juuri kyttäilty, ja "iik, näin tiikerin"-loikat poissa. Kotona on myös rymistelty aika kovaa, nyt oli ponilla malttia.

60-70 cm

Itse muistin radan ja koko homma meni kivasti. Hyppäämme pienemmässä maneesissa kotona, ja täällä tilaa riitti. Ristikkoluokasta Ani sai ruusukkeen... se varmaan ajatteli että jees, mä voitin, ja sitten rentoutui luokkien välissä niin, että melko laiskanletkeä oli toka rata, ja verkassa yksi puomi tuli alas. Rata kuitenkin Clear round. Ani vähän vierasti katsomoa, mutta ei kiikuttanut. Tosi hyvä fiilis, eikä ees jännittänyt. Mulla on ihan paras poni.

Read More