Ponikoulun kisat: tunarointia uusinnoissa

Luokka 60 cm | Kuva: J. Sundström

Viime sunnuntaina meillä oli ohjelmassa kolmannet kilpailut. 1-tason kisat järjestettiin Ponikoululla Vihdissä. Osallistuimme Anin kanssa 60 cm ja 70 cm luokkiin. Valmentaja oli tietenkin mukana, ja kaksi muuta poniratsukkoa omalta tallilta.

Kisat olivat minulle opettavainen kokemus. Perusrata meni molemmissa luokissa hyvin, mutta uusinnoissa asetin itselleni vähän liian kovia vaatimuksia ja ryssin kunnolla.

Treenaamisesta - taustaa

Tilannehan on se, että emme ole vielä oikeastaan treenanneet uusintoja, ja siihen on syynsä. Ani on radalla innokas ja kuumahko, joten hyppäreillä yleensä ensimmäinen rata menee vauhdikkaasti mutta nollilla kuitenkin.

Kuvakaappaus treenivideosta

Meillä estevalmennuksissa hypätään sitten sen jälkeen oman valinnan mukaan mitä haluaa mennä. Kokeneemmat treenaavat usein tosi tiukkoja uusintoja. Olemme Anin kanssa kuitenkin niin alussa vasta (tai minä olen), että on paljon järkevämpää treenata se perusrata uudelleen, hakea huolellista ja täsmällistä suoritusta, ja korjata ensimmäisen kierroksen virheet. Toinen rata on meillä ollutkin yleensä tosi hyvä. Saan ennakoitua Anin reaktioita ja ratsastus on tosiaan enemmän kontrollissa. En jännitä, muistanko radan, ja reitit esteille on jo hahmotettuna.

Kuvakaappaus treenivideosta

Kilpailujen välissä tietenkin säästetään hevosta ja hypätään vain yksi rata, tai jos muusta syystä pidetään kevennettyä ohjelmaa (esim. jos hevosella ollut jotain kremppoja tai hoitoja). Siis jos on peräkkäisinä viikonloppuina kisat. Silloin korjataan joku osa radasta missä ollut virhe, tai jos ensimmäinen rata on nappisuoritus tai edes tarpeeksi hyvä, lopetetaan siihen. Ei ahnehdita hyppyjä hevosen hyvinvoinnin kustannuksella.

Kuvakaappaus treenivideosta

Tämä ei nyt ollut mikään seli-seli-osio kisan tunaroinneista, vaan on hyvä ymmärtää se kehityskaari, jossa ollaan... kaikkea ei voi osata heti, ja tunarointiin voi reagoida (ainakin) kahdella tavalla: mennä lukkoon ja hokea itselle, että on täysi luuseri ja lahjaton, tai sitten voi ajatella, että tässä ollaan oppimassa uutta ja valitettavasti välillä joutuu kohtaamaan myös sen tason, joka ei ole vielä ihan saavutettu. Ratsastus on hemmetin hidas laji oppia. Vika ei ole ratsastajassa tai hevosessa, emme vaan ole päässeet sille tasolle. Jos ei koskaan ikinä ryssi mitään, ei varmaan kilpaile tarpeeksi kovalla tasolla?

Kuvakaappaus treenivideosta

Juuri tästä syystä myös hyppäämme 60-70 cm luokkia, vaikka Ani on hypännyt isompia ratoja. Minä en ole. Rutiini on kerättävä ennen kuin aletaan kikkailemaan lyhyitä reittejä ja vauhtia uusintojen kanssa. Tai nostamaan korkeuksia tasoille, jotka ovat liian vaativia.

60 cm: 0+8vp

60 cm perusradasta tulos 0 vp ja uusinnasta 8 vp. Perusrata oli ihan loogisesti rakennettu. Haasteena oli kentän varsin pieni koko, eli niitä pidempiä pätkiä jolloin kuuman hevosen saa palautettua normaalirytmiin, oli vähän.

Perusradalla ei ollut ongelmia. Uusinnassa lähdin tietenkin tavoittelemaan niitä tiukkoja teitä, joita nuoret poniratsukkomme sujuvasti pujottelevat. Sehän näyttää helpolta, mutta ei ole. Ensimmäisellä esteellä puomi putosi, en ihan hahmottanut miksi. Ehkä en katsonut estettä ajoissa ja se tuli yllätyksenä hevoselle. Tiukan tien tehdäkseen ensimmäinen este olisi pitänyt hypätä voltilta, mutta unohdin tämän hyppäsin sen aika suoraan lähestyen, jolloin tiukka U-käännös edessä olevien esteiden editse meni liian pitkäksi. Olisimme hypänneet seuraavan esteen sivuttain tolppaan, joten oli siis pakko kääntää hevonen voltille. Tästä seurasi 4 vp, sillä voltti ennen estettä = kielto. Loput radasta meni ihan hyvin. Lähtijöitä luokassa oli viisi, ja meille irtosi tästä jumbosija.

Hienosti myös kolmansissa kisoissaan ponillaan ollut seurakaveri Rasmus nappasi ykkössijan.

70 cm: 0+hyl.

Myös 70 cm perusrata sujui hyvin. Uusintaan lähtiessä minulla oli vakaa aikomus korjata ensimmäisen luokan mokailut ja näyttää itselleni, että selviän näistä tiukemmista teistä.

70 cm, uusinnan 1. este | Kuva: Ponikoulu

Uukkari onnistuikin hyvin, mutta toisen hypyn jälkeen piti tehdä samanlainen uukkari toiseen suuntaan, ja tässä jäin vähän ajatuksellisesti jälkeen, ja kaksi seuraavaa hyppyä olivat lähestymiseltään hieman kaahausta - heilahdin vähän siellä selässä niin että olisin voinut lentää, mutta en kuitenkaan. Taas tiukka käännös, ja yli keltaisesta esteestä, jonka kuva perusradalta on postauksessa ylinnä. Alla olevasta kuvasta näkee, kuinka olen hieman menettänyt tasapainon...

70 cm uusinta | Kuva: Ponikoulu

...koska kenttä oli varsin pieni, tästä oli muutama askel kentän reunaan. Ulkoavut ei tietenkään mulla toimineet kun kerkesin just oikaista itseni kyytiin. Niinhän siinä kävi, että loikkasimme yli kentän reunaa merkkaavasta matalasta kouluaidasta verkka-alueen puolelle. Ajattelin, että no niin, hylsyhän tästä tulee, mutta koska pikkukisoissa saa yleensä hypätä suorituksen loppuun tai seuraavan hypyn, niin jatkoin pokkana eteenpäin ja hyppäsin seuraavat kaksi estettä maaliin.

Hups! Aitaa, ei kavaletti... | Kuva: Ponikoulu

Koko juttu oli niin huvittava että maalissa vain nauraa käkätin, enkä tajunnut yhtään kun valmentaja kurmootti, että pitikö ryhtyä dementikoksi. Vasta jälkeenpäin minulle selvisi että käytyäni verkan puolella olin hypännyt yhden ylimääräisen esteen ennen viimeistä, eli väärän radan! Ilmeisesti tuosta aitahommasta olisi ehkä saattanut selvitä ilman hylsyä, koska aita oli todella hyvin matala (kuva yllä), mutta pitikö sitten mennä väärä rata.

Meitä oli tässäkin luokassa viisi, ja tällä räpiköinnillä lohkesi neljäs sija. Minun jälkeeni tulevalle ratsukolle sanottiin, että jos nyt teet puhtaan uusinnan, sijoitut. Pitkillä reiteillä uusintarata olisikin ollut ihan helppo. Olisin voinut itsekin tehdä näin ja toivoa, että joku muukin tekee pidemmät tiet.

Kuva: Ponikoulu

Fiilikset

Kisoista jäi hyvä fiilis, vaikka tunaroinkin kunnolla. Otin riskejä, ja riskit realisoituivat. Jos olisin vain tehnyt pitkät tiet uusinnassa, en olisi oppinut niin paljon. Tiedän nyt missä meillä on haasteita. Emme vielä ole sillä tasolla, että kannattaa ahnehtia tiukkoja reittejä. Ennemmin kannattaa uusinnoissa nyt ottaa se pidempi reitti ja tulla se hyvässä tempossa.

Minulla oli myös käytössä nyt uusi estesatula, ja en ole vielä oikein kotiunut siihen. Varustepuolella täytyy miettiä pieniä yksityiskohtia, kuten jalustinten pituus, millaiset jalustimet, onko satula parempi karvaromaanin kanssa vai ilman, ja niin edelleen. Kuvista näkyy, kuinka jalka on luiskahtanut liian pitkälle jalustimeen.

Seuraavissa kisoissa on luokat 60 ja 80 cm. Valmentajan kanssa puhuttiin, että uskalletaan lähteä tuohon 80 cm myös, mutta en aio yrittää ratsastaa aikaa jos uusintaan pääsen, vaan tavoitteena mieluummin virheetön suoritus hitaammalla ajalla. Uusintoja harjoitellaan sitten aikanaan kotona ja pienempiä paloja haukaten kerrallaan.

Lähdössä uusintaan | Kuva: J. Sundström

Hevosellehan noista radoista jäi varmasti hyvä kokemus, koska eihän se tiedä, onko joku voltti tai tietty este osa rataa vai ei. Ja pieni kouluaita on esteponille kavaletti muiden joukossa. Ponikoulun pitäjät ovat tuttuja tyyppejä, ja kisat olivat pienet paikalliskisat. Juuri tällaisissa kisoissa on hyvä opetella ja ottaa riskejä, ilman että mokailuista jäisi nolo tai epäonnistunut fiilis. Uutta matoa koukkuun vaan ja lisää rutiinia!

Muutenkin minulle jäi päällimmäiseksi fiilis, että arvostan hevostani todella paljon. Oli mukavaa lähteä kisoihin kun poni oli aivan tohkeissaan menossa hevosautoon. Jostain se osaa lukea merkit, että nyt mennään kisoihin. Ja kisoissa se on ihan super, keskittyy, ja moottori käynnistyy ihan itsestään, kun vaan näkee esteet. Se on niin hieno. <3

Järjestelyistä

Kisassa oli esinepalkinnot - ainakin näissä luokissa kaikki viisi saivat esinepalkinnon. Palkinnot olivat käyttökelpoista fiksua heppatavaraa, omalle kohdalle osui laadukkaat ratsastussukat kummastakin luokasta.

Myös buffa näytti runsaalta, vaikka en siihen ehtinyt tutustuakaan. Osallistujille tarjottiin janojuomat radalta poistuessa, mikä oli myös kiva pieni yksityiskohta järjestelyissä.

Lisäksi kisojen jälkeen kaikista ratsukoista tuli kuvia saataville. Bloggaajan näkökulmasta tosi kiva juttu, mutta myös muidenkin.

Eli propsit järjestelyistä Ponikoulun porukalle!