keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Mesiangervon sadonkorjuussa

Luonnollinen hevosen hoito ja yrttien käyttö hevosilla kasvattaa suosiotaan tänä päivänä, mutta kuinka moni kerää yrttejä itse? Mesiangervon satokausi on Etelä-Suomessa nyt parhaimmillaan, ja olen tällä viikolla kerännyt tätä erinomaista särkyjen ja pienten tulehdusten tukihoitoon sopivaa yrttiä talven varalle. Yrttien kerääminen on mukavaa puuhaa ja melko vaivatonta, ja itse keräämällä voi saada sellaisia yrttejä, joita on vaikea ostaa kaupasta, sekä säästää rahaa.


Keräsin viime vuonna mesiangervoa samoihin aikoihin, ja kirjoitin tarkemmin mesiangervosta ja sen vaikuttavista aineista sekä käytöstä blogiini. Käy lukemassa kokoamani tietopaketti!

Tässä kirjoituksessa haluan kannustaa keräämään ja kokeilemaan mesiangervon käyttöä, mikäli hevosella on joskus vaivoja, joiden tukihoidoksi se soveltuu. Lisäksi kerron kuinka viime kesän sadosta oli Anille iso apu tänä keväänä.

Mesiangervosta apua nivelongelmiin

~ Huomaathan, että minulla ei ole mitään hoitoalan koulutusta, eli kirjoitan tässä asioista maallikkona subjektiivisesti maalaisjärjellä, niinkuin ne itse näen, koen ja ymmärrän. Vastuu on lukijalla. Pohdi ja perehdy! ~

Anilla tosiaan kipeytyi takapolvi viime talvena, ja se hoidettiin. Kevään mittaan oireilu palasi lievänä ja kävin näyttämässä Ania klinikalla, mutta eläinlääkärin mukaan nuoren ja melko hyväkuntoisen hevosen nivelten hoito noin tiheästi ei ole järkevää. Nivelen injektiosta saattaa aina seurata arpikudosta, joten turhaa hoitoa pitää välttää. Tämä oli ollut ensimmäinen kerta kun polvia hoidettiin, tai ylipäätään mitään niveliä, joten en ollut osannut ajatella hoitojen mahdollisia haittavaikutuksia. Ani on vasta 8-vuotias, joten tässä vaiheessa pitää miettiä ratkaisut sen mukaan, että toivomme sen pysyvän hyvässä kunnossa vuosikymmenen. Ani pystyi työskentelemään kaikissa askellajeissa, mutta selvästi varoi paikkoja hypätessämme kavaletteja, ja saattoi vaihtaa laukan jossain tehtävissä. Tilanne ei siis ollut katastrofaalinen, mutta sopeutin ratsastustani sen kuntoon ja jätin hyppärit väliin.

Niveliä on aiemmin kuvattu, ja mitään nivelrikkoa ei ole havaittu. Kysymyksessä lienee siis nivelen limapussin inflammaatio. Ihmiselläkin saattaa nivelten limapussit tulehtua - vaiva tuntuu ikävältä, mutta on aika helposti hoidettavissa. Vaiva on itselleni hyvinkin tuttu. Mietin siis, mitä teen kun itselläni iskee tämä vaiva: pidän niveltä pari päivää kevyemmällä rasituksella, ja otan kuurin ibuprofeenia (tulehduskipulääke, kuten Burana, Ibusal, jne.). Päätin kokeilla tulehduskipulääkkeenä toimivien yrttien käyttöä Anin kanssa, kun olen muutenkin hyödyntänyt yrttejä menestyksekkäästi Anin hoidossa (lue juttu munkinpippurista, kanervasta, kamomillasta ja pirunkourasta kiiman hoidossa täältä).

Olen syöttänyt Anille jatkuvasti 1 rkl pirunkouraa (esim. Fortinut), mikä on auttanut kontrolloimaan hankositeiden rasituksesta johtuvia ongelmia kengityksellä tehtävien säätöjen tukena. Nostin pirunkouran annostuksen 2 rkl:n ja lisäsin 1 dl kuivattua rouhittua angervon kukkaa. Anin paino on noin 400-450 kg. Olen siis syöttänyt mesiangervoa sekä kuivattuna kukkana että tuoreena kukkia ja lehtiä, ja tiedän ettei Ani saa mesiangervosta mitään oireita tai sivuvaikutuksia. Tällä annostuksella pidin kuuria kaksi viikkoa, ensimmäinen päivä oli lepoa, sitten kevyt maasto, ja sen jälkeen normaalit treenit rauhallisesti aloittaen. Lisäksi syötin pajunlehtiä ja angervonversoja tuoreeltaan runsaasti, kun näitä tuli saataville. Vaivat olivat pian tipotiessään ja Ani nopeasti normaalissa treenirytmissä.

Lisäksi Ani on helmikuulta alkaen käynyt arkipäivisin liikkumassa kävelykoneessa aamulla, koska pitkällä tähtäimellä lihasten kehittäminen auttaa välttämään tämäntyyppisiä vaivoja. Liikunnan kokonaisuuteen Anilla kuuluu siis aamulla kävelyä 45 min, sitten kokopäivätarhaus tilavassa tarhassa kaverin kanssa, ja illalla ratsastus.

Materiaalista ei ole pulaa! Korja talteen!
(Kiitti kuvasta, mutsi <3)

Voit päätellä hevosen kunnosta sen perusteella, mitä se syö luonnossa

Hevoset osaavat hoitaa itseään yrteillä, ja kun perehdyt hieman tavanomaisiin yrtteihin ja niiden vaikutuksiin, voit hevosesi ruokalistasta metsäpolulla päätellä paljon sen voinnista. Hevonen kertoo sisäisestä tulehduksesta, jos sillä on siihen mahdollisuus.

Kun vaivojen ollessa pahimmillaan kävimme maastossa kävelemässä, Ani halusi magneetin tavoin ahmimaan tien reunasta pajua, jossa on tulehdusta ja särkyä hoitavia ainesosia. Ei ruohoa, ei tuoreita koivunlehtiä, vain pajua. Yskäflunssaa sairastaessaan se hamusi kuusenoksia (kuusesta on vanhoina aikoina tehty yskänsiirappia), joista se ei nyt tänä keväänä ollut lainkaan kiinnostunut. Toinen esimerkki: Anilla kiimat ovat voimakkaat, ja se ei lainkaan pidä horsmanversoista, jotka voimistavat kiimaa ja lisäävät tammoilla maidontuotantoa.

Kokeile ensin pienellä annostuksella

Suosittelen keräämään avuksi pientä varastoa yrttejä, jotta niitä sitten löytyy, kun mahdollisesti on tarvetta. Kun ensimmäisen kerran annoin kuivattua mesiangervoa tai kanervaa Anille, laitoin pienen tipan vettä ja kyseistä yrttiä (pelkiltään) ruokalusikallisen tai pari saavin pohjalle. Veden rooli on vain sitoa, ettei jauhettu yrtti pölyä, tuoreen yrtin voi antaa sellaisenaan. Jos hevonen syö tai nuolee yksittäin tarjotut yrtit, niin sille on niistä sillä hetkellä hyötyä, jos ei, niin yrttiä ei luultavasti ole tarpeen antaa.

Kaupalliset yrttisekoitukset ovat monella tapaa käteviä. Yksittäisten yrttien kanssa voit kuitenkin kokeilla, haluaako hevosesi syödä juuri tätä yrttiä. Kun tiedät mitä hevosesi tarvitsee, voit toki itsekin sekoitella yrttejä.

HUOM: Kirjoitan tätä hevosen omistajana, hevosen omistajalle. Jos, hyvä lukijani, harrastat ratsastuskoulussa tai vuokrahevosella, kysythän ehdottomasti ensin hevosen tai ponin omistajalta mitä sille saa syöttää. Kaikenlaisista hoidoista ja ruokinnasta vastuu ja päätöksenteko kuuluu aina omistajalle!

Vinkkejä mesiangervon keräämiseen ja kuivaamiseen

Keruuaika on silloin, kun kukinnot ovat latvasta nupullaan, ja tyvestä auki. Satoaikaa ei kestä kovin kauaa, eli aurinkoisilla paikoilla kukinnot ovat jo yli-ikäisiä, mutta varjoisilla paikoilla parhaimmillaan ja vielä nuppujakin tulossa. Angervon kukinta kestää lyhyen ajan, joten älä jää odottelemaan.

Korjuukypsää: tyvestä auki, latva nupulla, ei varise vielä.
Yrtin tunnistus on helppoa, sitä kasvaa ihan kaikkialla. Angervon keräily kuuluu jokamiehenoikeuden pariin, mikäli poimit kukintoja käsin omaan käyttöön, mutta niittämällä et saa kerätä yrttejä. Mesiangervo tuoksuu voimakkaalle ja imelälle, kukinto on tiivis hattara, ja varsissa voi olla joko vihreää tai punaista väriä. Sen sukulaiskasvi on sikoargervo - se on pienempi, harvinaisempi, ei tuoksu voimakkaasti, myös myrkytön, eikä sekaannuksesta näiden kahden välillä ei ole haittaa. Eniten vaikuttavia aineita on kukinnoissa, mutta kevätkesällä voi kerätä myös kokonaisia versoja.

Omalta pihalta.
Yrtit voi kuivattaa esimerkiksi saunan lauteilla saunomisen jälkeen jälkilämmössä, takan tai leivinuunin pankolla, tai lasitetulla parvekkeella joka kuumenee aurinkoisella säällä. Olen joskus kuivattanut nokkosta kiertoilmauunissa luukku raollaan, kun olen yliarvioinut kuivauskapasiteetin, mutta uunin käyttö ei taida olla kovin energiatehokasta... Jos käytössä ei ole kuivuria ritilöineen, levitä angervon kukinnot sanomalehden päälle ilmavasti. Liian tiiviisti kasattuna yrtit voivat homehtua hyvin nopeasti, eli tärkeää on löytää kuiva ja lämmin paikka, sekä laittaa yrtit ilmavasti.

Näppärä Evermat-kuivurini.
Minulla on käytössäni Evermat-kuivuri, johon olen hankkinut lisätasoja. Evermatia myy esim. Prisma ja Stockmann, ja lisätasot tilasin Stockmannilta. Kuivuriin kuuluu neljä tasoa, mutta yhteensä minulla on 10 tasoa korkea kuivuritorni. Se on hintava investointi, myönnän. Suosittelen Evermatia, mutta se ei ole välttämätön. Jos sienestät, tai haluat kuivata marjoja, on kuivurista paljon iloa. (Ani muuten piti kuivatusta puolukasta kovasti.) Satunnaiseen yrttien kuivailuun se on aika kallis, jos yrtit voi kuivata saunan lauteilla. Erittäin kätevä ja tehokas se on.

Kuivattua mesiangervoa.
Kuivat yrtit voi silputa kokonaisena käsin murskaamalla (joku työrukkanen käsiä suojaamaan), mutta varsista jää melko tikkuista sälää. Kun lisärit liottaa hetken lämpimässä vedessä, niin sellaisenaan voi syöttää hevoselle, mutta tikkuinen yrttimassa on annostellessa vähän ikävämpi käsitellä. Nyt kokeilin hiertää kuivunutta kukintoa kämmenten välissä ja heitin isoimmat tikut pois. Evermatin ritilä toimii hyvin karkeana siivilänä. Yrtit voisi myös laittaa ämpäriin, ja hienontaa ne jollain muusinuijalla painellen. Yrtit olisi ihanteellista säilyttää kokonaisena, mutta muserrettuna tai jauhettuna ne vievät paljon vähemmän tilaa, joten itse jauhan ja säilytän ne tallilta pelastetuissa kannellisissa rasioissa kotona huoneenlämmössä. Otan sitten kotoa varastoistani yrttejä tallille tarpeen mukaan.

Valmista mesiangervojauhetta ponin kolotuksiin. <3

Inspiroiduitko? Jätä palautetta!

Jos luit tänne saakka, olet varmasti kiinnostunut asiasta. Olisi kiva kuulla lukijoilta, innostuitteko keräämään yrttejä, ja onko tämä aihe ylipäätään kiinnostava, eli toivotteko lisää kirjoituksia yrteistä ja niiden keruusta sekä käytöstä. Tai jäikö jokin kohta askarruttamaan.

Oletko kerännyt ja käyttänyt yrttejä? Mitä?
Käytätkö hevoselle kaupasta ostettuja yrttejä, mitä?
Kiinnostuitko tämän jutun perusteella kokeilemaan?




2 kommenttia:

  1. Kävinpä tästä innostuneena keräämässä sangollisen mesiangervoa. Kohta lähden keräämään toisen mokoman. Pöntöissä on jo säilöttynä siankärsämöä, villivadelmaa ja poimulehteä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Kiva kuulla, että kirjoitus inspiroi. :D Kaksi sangollista menee kuivattuna ja murennettuna pieneen tilaan, ja siitä riittää sitten vaivaan tai pariinkin talven aikana.

      Nyt kannattaa pitää nokkosia silmällä, nokkosen siemennorkot ovat seuraava kohde. :)

      Siankärsämö, villivadelma ja poimunlehti ovat hyviä ja mesiangervoa miedompia. Villivihanneksista innostuneet kuivaavat siankärsämön lehtiä yrttirouheeksi, jota ripottelevat ruokiin. Eli nuo sopivat omaankin ruokapöytään. Poimunlehti on haastavampi kuivattava, menee ruskeaksi jos kuivuri liian lämmin.

      Poista

Kiva kun poikkesit. Jätä kommentti tänne! Kerro omista kokemuksistasi?