Käyntipiruetin harjoittelua ja istuinluiden kannattelua

Osteopaatti suositteli meille jumppana kireään etuosaan käyntipiruetteja tehtynä niin, että hevosen kaula on voimakkaasti taivutettu. Mia Kainulainen valmensi meitä harjoittelemaan liikettä niin, että teemme sen oikein. Heti alkuun selvisi, että tässä ollaan isomman perusasian ääressä. Tuskin pääsimme käyntipiruetteihin asti, mutta opin taas niin paljon.

Tässä kuvassa istun suorassa ja kannattelen istuinluuta.

Aluksi minun piti keskittyä tuntemaan istuinluut. Seuraavaksi keskityttiin siihen, että istuinluiden pitäisi olla sivusuunnassa suorassa, ja - koska sekä ihminen että hevonen on aina hieman vino, kuten kaikki luontokappaleet ovat - miten suoristan lantion. Suoristaakseni tuon lantiota aavistuksen eteen toisella puolella, siihen tarvitaan vain pieni lihastonus. Tässä kohdassa tuli tiivis setti asiaan liittyvää käytännön teoriaa - Mia on vaan niin hyvä selittämään asiat, ja itse sitä koittaa imeä pesusienen lailla kaiken itseensä.

Teimme harjoitusta, jossa tein sulkua pituushalkaisijalla peiliä kohti, vaihtaen puolelta toiselle. Tässä tunnen, kuinka hevonen tiputtaa minua toiselle puolelle, ja minun täytyy kannatella oma istuinluuni, jotta voin jatkossa pyytää hevosta suoremmaksi ja käyttämään sitä alas kallistuvaa puolta. Hevosen on vaikeaa nostaa sitä ylös, jos minä maata röhnötän siinä päällä.

Voin sanoa, että harjoitus oli melko vaikea. Olen ratsastanut sulkuja ajatellen, että jos hevonen on banaaniksi taipunut niin oikein menee... silloinhan sen ratsastaa jalalla ja ohjalla, mutta hevosen vinous on ja pysyy. Jotta voidaan kehittyä nykytilasta eteenpäin, pitää harjoituksen kautta pyrkiä suoristamaan vinoutta ja kehittämään hevosen fysiikkaa symmetrisemmäksi. Ja nämä istuinluut ovat keskeinen rakennuspalikka, ellei jopa perustus, jos haluan saada hevosen niinsanotusti "tunneliin", mitä se ei nykyratsastuksessani ole kovinkaan usein.

Lisäksi minulla on joku henk.koht. ongelma näiden vasemman ja oikean kanssa. Tunnilla iskee naurettava ujous, enkä rohjennut sanoa, että menen niiden kanssa sekaisin. Täytyy seuraavalla kerralla pyytää valmentajaa käyttämään termejä sisä- ja ulko-, niin hahmotan paremmin kummasta puolesta puhutaan.

Tunnin lopuksi harjoittelimme vielä niitä käyntipiruetteja kaula taivutettuna. Eli ensimmäinen ongelma on se, että jos en ymmärrä tätä läpikäytyä istuinluuasiaa, hevoseni romahtaa taivutuksen puolelle isosti. Alla on havainnekuvaa, jossa näkyy selkeästi mitä tapahtuu.

Käyntipiruettia etsimässä: kuva on hieman tumma, mutta tästä huomaa selkeän eron yllä olevaan kuvaan, kun tipun vasemmalle puolelle.

Toinen ongelma meillä oli, että varsinkin oikealle homma oli Anille todella vaikeaa. Eli sen on todella vaikea etuosan kireyden takia suorittaa liikettä. Eli nyt harjoittelemme tätä lisää itsenäisesti niin, että pyrin saamaan vain yhden tai kaksi askelta kerrallaan oikeassa muodossa liikettä. Lisäksi poni oli aivan pihalla koko hommasta, että pitäisi liikkua eteen. Se tarjosi aina takaosalla pyörähdystä ratkaisuksi, kun taivutin kaulaa enemmän, koska liike oli sille niin vaikea.

Tähän suuntaan ei meinaa onnistua sitten millään...

Totesin että tämä homma ei ollut ihan läpihuutojuttu - vähän itsekseen fiilistelyä ja sitten katsotaan samat hommat läpi valkun kanssa uudelleen.

Jesh! Nyt vielä etuosa väistämään....