perjantai 22. huhtikuuta 2016

Hyppäri ensimmäistä kertaa ulkokentällä | Video

Meillä on nyt koko talven keskiviikkoisin ollut Lilo Kainulaisen estevalmennus eli toisin sanoen hyppäri. Lilo on muutenkin yleisvalkkuni kaikessa Aniin liittyvässä ja yleensä ratsastaa (=ratsuttaa) Anin kerran viikossa.

Olen aloittanut Anin kanssa hyppäämisen aivan nollasta marraskuussa, viimeksi olen hypännyt sitä ennen lapsena kesäleirillä. Ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa! Hyvin voi tälläinen keski-iän saavuttanutkin aloittaa.

Lilo selittää tehtävää
Tämä oli meidän eka ulkona pidetty hyppäri, joten vähän jännitti kuinka käy. Ani reagoi kuitenkin aika helposti kaikkeen epäilyttävään ympäristössä. Olen kyllä jo niin tottunut siihen, etten jaksa korviani lotkauttaa siitä. Mutta mietin, tuleeko hommasta mitään. Ulkona hyppääminen oli kyllä maneesia helpompaa, koska maneesissa tilaa on vähemmän.

Meidän tunnit alkaa aina jollain iisillä pienellä hypyllä. Tässä alta 50 cm ristikko ekana. Aloitetaan mahdollisimman helpolla - siinä rentoutuu ja innostuu. Menemme tulevaa rataa muutamassa palassa, ratsastamme esteelle sen tien, miten se hypätään radassa.

Reippaasti menossa, ensimmäinen verryttelyhyppy.
Alunperin stressasin radan muistamista, mutta kun oli aina mennyt siitä paloja, ei muistaminen ollutkaan niin vaikeaa. Lisäksi olen huomannut, että radan mieleen painaminen helpottuu, kun jäsentelee sitä mielessään. Ensin lasken esteet pari kertaa numeroiden ne mielessäni. Katse hakee reittiä niin, että hahmotan mistä suunnasta esteet tullaan. Sen jälkeen käyn läpi este esteeltä keskittyen, mihin olen siitä hypystä menossa. Koska hypyn aikana on jo oltava seuraava este mielessä. Samoin luettelen esteet mielessäni väreittäin.

Tässä pari lyhyttä klippiä harjoitushypyistä okserilla, n. 75 cm.



Ennen rataa raippa pois, se on ihan turha kun poni on muutenkin menossa ja vähän kuuma. Ani on hyppäreillä tosi innostunut.


Menemme joka hyppärillä aina pari rataa, jotta tulee rutiini. Ensin mennään perusrata. Itse saa valita, meneekö uusinnan vai saman perusradan uudelleen, ja/tai nostetaanko  korkeutta.

Tässä alla videolla meidän kakkosrata. Hevonen sätkyili, mutta se on rehellinen ja menee aina ja korjaa mun virheet, kun vaan näytän esteen ja pysyn kyydissä. Esimerkiksi jos hevonen ei vaihda laukkaa esteellä, se on täysin mun vika, koska se kyllä tekee sen jos vain kerron mihin suuntaan ollaan menossa. Se osaa ottaa pikkuaskeleen ja sovittaa, jos askel ei sovi - näin voi käydä jos laukka ei ole tarpeeksi rullaava. Jos se olisi possu, se olisi voinut painaa ohi kakkosesteellä, koska ajauduin vähän reunaan eikä ulkoavut olleet ihan kunnossa - mutta se hyppää kun vain kääntää turvan kohti estettä. Tämän kokoiset esteet on Anille tosi helppoja, niin oma kokemattomuuteni ei haittaa.

Pientä possuilua sen sijaan on tuo päädyssä tapahtunut keekoilu, koska siellä on paljon peikkoja, mutta ohjasin vaan esteelle ja taas jatkuu, vaikka laukka hyppyyn oli huono. Tai no en tiedä onko se nyt possuilua jos se oikeasti pelkää jotain, nuori hevonenhan se on, ja kiltisti kuitenkin menee ja suht nopeasti tottuu. Samanlaisia tilanteita varmasti tulee kisoissa, joten pitää vaan osata keskittyä jatkamaan. Mistään hötkyämisestä ei kannata tehdä numeroa, mun homma on viestiä että "no big deal".

Oon tosi tyytyväinen! Valmentajakin kehui kovasti.

Eka rata ulkona, 75 cm. Olen tyytyväinen! 

PS. Minulla on päälläni turvaliivi. Käytä sinäkin!

0 comments:

Lähetä kommentti

Kiva kun poikkesit. Jätä kommentti tänne! Kerro omista kokemuksistasi?