torstai 25. helmikuuta 2016

Hevososteopaatin käsittelyssä - ensimmäinen hoito

Tallillamme on jo pidempään käynyt säännöllisesti hevososteopaatti Mari Vidgren. Mari liikennöi Turun suunnalta meille noin kuukauden välein ja hoitaa usein koko päivän hevosia. Tilaa oli kahdeksalle asiakkaan hevoselle, plus valmentajien hevosia, joten Marilla riittää asiakkaita tallillamme. Marin potilaiden omistajat ovat olleet todella tyytyväisiä hoitotuloksiin.

Kuva: Mari Vidgren hoitamassa Ania.

Mari Vidgrenin ammatillinen Fecebook-sivu sisältää mielenkiintoista asiaa, yhteystiedot, ja löytyy täältä.

Sain Anin nyt ensimmäisen kerran Marin käsittelyyn. Edellisen visiitin ajat menivät nenän edestä, ja nyt olinkin ajoissa ilmoittautunut ja Ani oli päivän ensimmäinen potilas.

Mari aloitti uuteen potilaaseen tutustumisen suoraviivaisella ja kattavalla haastattelulla, johon itse kerroin taustoja ja valmentaja täydensi omia ajatuksiaan. Kerroimme hevosen taustan, milloin se tuli minulle, millainen sen historia on ollut, mitä haasteita nyt on ollut ja mitä sen kanssa tehdään treenipuolella. Kävimme läpi ruokinnan pääpiirteet (matahiilihydraattinen viljaton ruokinta). Puhuttiin satulaongelmista ja kipeytymisistä, ja käynnistämme hevoslääkäri Kim Sellin vastaanotolla viikkoa aiemmin. Koko haastattelun ajan Mari tunnusteli ja tutki hevosta eri puolilta. Ani seisoi nätisti ja rauhallisena, se on hoitotilanteissa niin helppo.

Mari totesi että hevonen on aivan jumissa kauttaaltaan ja kiteytti hoidon lopuksi niin, että tämä oli ikäänkuin palapeli, eli vähän joka puolella piti avata ja manipuloida paikkoja aukeamaan. Ani suhtautui kaikkiin hoitotoimenpiteisiin nätisti, vaikka osassa tehtiin esimerkiksi liikkeitä, joissa se joutui hypähtämään sivulle.

Kuva: Hoito taisi olla mukavaa.... huomaa hevosen rentona lörpöttävä alahuuli.

Totaalijumin kehittymismekanismi on tietenkin asia, jota voi spekuloida. Se mitä nyt olemme tehneet alusta saakka on tuo matalahiilihydraattinen ruokavalio, jotta hiilihydraatteja ei kerääntyisi sinne tukkimaan kudoksia. Sitten satulan vaihtaminen, jotta Ani ei jännittyisi huonosti istuvan satulan takia ratsastettessa, kuten se minulla teki. Lisäksi panostamme ratsastuksen tasoon, koska omat taidot ovat rajalliset, eli valmentaja ratsuttaa viikottain ja lisäksi käy yksäreiden alussa selässä. Satuloiden vaihdon myötä koen itsekin pystyväni ratsastamaan paremmin ja paremmassa muodossa,  mutta satulaprojekti ei ole maalissa vielä. Selkään ei nyt kuitenkaan ole laitettu huonosti istuvia, vaan olen saanut ystävältä lainata istuvaksi tarkistettua laatusatulaa.

Jumitukset ovat jatkuneet aika pitkään varmasti, jo ajalta ennen minua, ja on myös mahdollista, että jännittyminen maskeeraa jotain muuta ongelmaa. Mari ohjeisti, että mikäli paikkojen availun jälkeen ilmestyisi joku uusi oire (ontuminen tms.), olisi tälläinen maskeerattu ongelma ehkä olemassa, ja silloin tarvittaisiin lääkärin konsultaatiota.

Mari mainitsi, että krooninen jumitus pidempään jatkuneena alkaa aiheuttaa heijasteongelmia muualla. Ani ilmeisesti reagoi hieman takapolvella. Jokainenhan tietää ihan omasta kokemuksesta, että pitkään jatkuneet jumit aiheuttavat tulehdustiloja lihaksissa ja kalvoissa. Ymmärsin, että nyt alkoi olla viimeisiä hetkiä toimia, jos hevosen haluaa kuntoon ilman, että tulee jumituksia vakavampia ongelmia.

Mari arveli, että hevonen kipeytyy hoidosta melkolailla, joten nyt oli kolmena päivänä ohjelmassa pelkkää kävelyä maasta käsin, ei satulaa selkään, ja sitten neljäntenä päivänä lempeä aloitus, ja oikeassa muodossa ratsastusta, mutta ei liian tiukasti, ja riittävän lyhyitä pätkiä, jotta Ani jaksaa ja oppii käyttämään paremmin selkäänsä nyt, kun sen pitäisi olla sille helpompaa.

Lisäksi suositeltiin hankitreeniä, alkuun käynnissä, vahvistamaan lihaksia. Mutta kolmen päivän jälkeen takaisin treeniin vaan, lempeästi  aloittaen. Marin arvion mukaan selkäkipuilut olivat lihaskipua, joten satulaongelmien ratkomisella ja oikeanlaisella treenillä pitäisi päästä eteenpäin. Nyt kuitenkin ohjeena oli, että kolmeen päivään ei satulaa selkään, vaan kävelyä talutellen.

Tähän loppuun täytyy vielä purkaa ajatuksia omakohtaisen kokemuksen pohjalta tuosta kipeytymisestä. Eli osteopaatin hoito kun ei sivustakatsojalle näytä mitenkään rajulta, niin kuinka hyvin hevosen omistaja voi hahmottaa, miten hevonen hoidosta mahdollisesti kipeytyy? Kävin itse osteopaatilla puolitoista vuotta sitten kuukausia jatkuneen niskajumin seurauksena. Oikea hartia oli aivan turvonnutkin. Käymättä kaikkia yksityiskohtia läpi,  hoito oli hyvin kevyttä ja miellyttävää, ja mietinkin hoidon jälkeen, että näinköhän tässä nyt mitään 'hoitoa' oikeasti tapahtui. Tunteja hoidon jälkeen lymfakierto alkoi todenteolla tehdä työtään ja puhdistaa tukkeutuneita kudoksia. Tulin aivan valtavan kipeäksi tästä (mm. migreenin tyyppiset oireet), ja tätä jatkui useamman päivän, mutta jo seuraavana aamuna tunsin, että kehitys oli parempaan päin. Kolme, neljä päivää hoidon jälkeen vielä kallonpohjan lihaksia kutitti ja kihelmöi. Ja jumitus, jota urheiluhieroja ei saanut auki, oli tiessään, eikä palannut. Eli tämän pointtina on, että kannattaa todella noudattaa niitä ohjeita ja kävelyttää hevosta hoidon jälkeen, jos niin neuvotaan. Oman kokemukseni perusteella uskon, että se voi todella kipeytyä, kun jumituksia avataan ja kuona-aineita lähtee purkautumaan kudoksista.


2 kommenttia:

Kiva kun poikkesit. Jätä kommentti tänne! Kerro omista kokemuksistasi?