Tallille tullessa erehdyin poikkeamaan ylätalliin ensin. Siellä oli niin sanotusti tilanne päällä, eli 20 nälkäistä turpaa odottamassa iltaheiniä ja paali totaalisen jäässä. Ei kun apuun ja viiden naisen voimin listimään paalia. Aseina meillä oli vasara, saha, heinähanko ja lapio.
Aikamoinen treeni oli tuo paalin selätys, onneksi olin ajatellut ratsastuksen osalta höntsäillä kevyesti pakkasen takia.
Boksiin mennessä Ani sai sähköiskun toppaloimesta, kun riisuin ekaa kertaa päällä ollutta tallitoppista. Aika mojova näpsäys oli, sillä myös mun keskisormi sai osumaa, ja tuntui kyllä pitkän aikaa. Käänsi peffan ovea kohti, mutta kiltti on, antaa loukkaantuneenakin lähestyä eikä uhittele mitään.
Laitoin siis ponille villaloimen päälle ja suitset, ihan luomusti ilman suojia, raippoja, sporria tai mitään muitakaan releitä maneesiin. Tarkoituksenani oli vähän touhuta käynnissä ja hieman koittaa, miltä ravi tuntuu.
Hevosellani on ratsastettu äärimmäisen vähän ilman satulaa, koska se on ollut nuorena varsinainen pakkaus ja kaikenlaista on nähty. Itse kokeilin kerran juuri ponnyn tultua minulle ja eipä siinä kauheasti nauttinut menosta silloin erittäin säpsyn kanssa. Valmentaja ohjeisti aina jatkamaan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja niin olen tehnyt.
Nyt poni on ollut rauhallinen jo pidemmän aikaa ja muutenkin pyrin ratsastamaan sillä mielellä, että odotan siltä aina parasta käytöstä. Niimpä se onkin käyttäytynyt tosi hyvin eikä pelkää turhia, ja viimeaikoina reaktiot mahdollisiin uhkiin (esim. ilotulitusten pauke) ovat aivan minimaalisia (hidastaa yhden askeleen ja kääntää vähän päätä ehkä että mistähän tuo kuului). Jos olisin ratsastaja, joka kokoajan odottaa seuraavaa säpsyä, tarttuisi hermostuneisuus varmasti hevoseenkin. Ajattelen myös, että hevoseni kanssa voin kokeilla touhuta kaikenlaista välittämättä siitä, kuinka pösilö se on joskus ollut.
Ani antoi oikein nätisti mennä selkään, vaikka tsuumailin siinä toinen jalka sään päällä pienen hetken strategista siirtoa pöydältä selkään. Jos se olisi siinä höhhöillyt jotain, olisin iloisesti romahtanut sinne ponin ja pöydän väliin. Kun lähdimme kävelemään, se tuuppasi turvallaan polveani kummastuneena: "Etkö mamma nyt tajua, että jotain puuttuu?"
Oli tosi mukavaa käynnissä harjoitella kaikenlaista vaihteeksi, Teimme ensin helppoja pohkeenväistöjä uralta pois ja takaisin peiliä koti, ja tehtävien välissä toisella sivulla ravasimme rennosti, jolloin minä keskityin tasapainooni (se istuntaremontti). Sitten väistätin takaosaa etuosan ympäri pari kierrosta molenpiin suuntiin, ja harjoittelimme myös etuosakäännöksiä 90 asteen kulma kerrallaan (toivottavasti terminologia ei tässä mene kovin pahasti metsään). Sitten teimme vielä sulkuväistöjä uralta pois, mikä oli ollut tunnilla ravissa vähän vaikeaa. Anilla ei ehkä ollut ennen tehty sulkua tuolla tavalla. Ilman satulaa ratsastaessa Ani tunsi heti mitä pyydän ja liike sujui käynnissä mainiosti. Aiemmin satulan kanssa se oli käynnissäkin ollut vähän hämmentynyt. Tämän kun muistaisi jatkossa, jos tulee vastaava ongelma - voisi koittaa opettaa ilman satulaa ratsastaessa, mitä oikein pyytää.
Oli todella mukavaa pitää tällainen höntsäilypäivä paukupakkasilla, ponikin tykkäsi vaihtelusta ja oli rennon oloinen. Villaloimen kanssa peffan alle sai tarpeeksi pitoa, että meno oli ihan mukavaa. Suosittelen!
Istuntaremontin jatko-osia on tulossa, piti nyt vain laittaa tämmöinen ajankohtaispostaus väliin, kun varmaan moni muukin miettii mitä välillä keksisi kun kova pakkanen kiristyy. :)
0 comments:
Lähetä kommentti
Kiva kun poikkesit. Jätä kommentti tänne! Kerro omista kokemuksistasi?