maanantai 28. joulukuuta 2015

Istuntaremonttia: osa 1

Kirjoitin aiemmin, kuinka minun pitäisi kipeästi kehittää ja korjata istuntaani. Nyt joululomalla on aikaa välipäivinä ottaa ylimääräisiä yksäreitä ja keskittyä asiaan.

Otin aiemmin intensiivikurssin ja tunteja istunnan parantamiseksi, mutta silloin en ratsastanut vielä Anilla, ja... onhan siitä nyt hurahtanut ainakin vuosi, vai kaksi? Pieni teoreettinen ajatusleikki: jos istuntani muuttuisi itsestään vaikkapa millin viikossa, niin tuon kurssin parannukset istuntaani olisivat jo tätä nykyä vain kaunis muisto mielessäni ja raajani mahdollisesti senttikaupalla vääriin suuntiin hojottamassa. Eli back to basics.

Minulla on tallilla saatavilla kahden todella osaavan valmentajan apu. Valmentajilla on hieman eri "painopistealueet" työskentelyssä, joten asiakkaan näkökulmasta valmennusmahdollisuudet ovat tallillamme tosi monipuoliset. Toinen valmentajistani, Mia Kainulainen, on erityisen taitava remontoimaan istuntaa ja hienosäätämään asioita ratsastajan istunnan "biomekaniikan" näkökulmasta (kaiken ytimessä on aina tietenkin hevosen biomekaniikka, mutta en tälläerää keskity siihen puoleen).

Tästä episodista ei ole kuvaa, joten tämä kuvamuisto on syyskuulta.

Esitin aluksi toiveen, että keskitymme nyt parantamaan minun istuntaani, ja murehdimme hevosen liikkumisesta, vinoudesta jne. myöhemmin. Mia muistutti, että nämä kaksi asiaa toki menevät käsi kädessä, eli kun hevonen liikkuu halutulla tavalla, on siellä myös helppo olla.

No, ihan alkuun katsoimme missä asennossa jalkani pitäisi oikeasti olla, ja pidensimme jalustimia kolmella reiällä. Aivan, olen kompensoinut tasapaino-ongelmia vinssaamalla jalustimia ylös. Seuraavaksi Mia kehotti minua muuttamaan lantion asentoa ja neuvoi miten tuen keskivartaloa. Tämän jälkeen harjoittelimme tätä uutta istuntaa siirtyen ravin ja käynnin välillä, tehtävänäni oli vain pitää asento kohdillaan. Kuulostaa helpolta, mutta kyllä siinä puolituntinen vierähti asiaa harjoitellessa. Milloin lantio kippasi etukenoon, unohdin tukea alavatsan lihaksilla lantiota, tai jalka jännittyi. Lopputunnista ohjeistettu istunta alkoi jo tuntua kotoisalta, ja huomasin istuvani tasapainoisemmin.

Huomasin tietysti, että paljon noita siirtymisiä kummempaan työskentelyyn en pystynyt niin, että asento ja tasapaino säilyisi. Tavoiteltu asento vaatii keskittymistä, jatkuvaa korjaamista, ja raakaa harjoittelua. Fiilistelin uutta asentoa ravissa ja laukassa vielä yksärin jälkeen hyvän tovin, jotta mieli ja keho sisäistäisi opitun paremmin. En ottanut paineita siitä, että konseptit on välillä sekaisin, ja laukassa olin melko hukassa. Eihän se mene niin, että valmentaja näyttää miten asento olisi hyvä, ja sitten vain jatkossa istut sillä tavalla.

Valmentaja varoitti, että vaikka tunnilla ei tuntuisi miltään, niin seuraavana päivänä on tuntemuksia alavatsan lihaksissa, ja siksi seuraava ongelmakohta eli jännittyvä oikea jalka saa odottaa seuraavaa kertaa. Suhtauduin tähän vähän epäuskoisesti, työskentely tuntui niin kevyeltäkin. Jep... On niitä tuntemuksia nyt jo saman päivän illalla, koko "coren" alueella, kankuissa, reisissä ja säärissä myös. Heh. Jos joka paikassa tuntuu, niin varmasti jotain on saatu aikaankin.

Fiilis: hyvä, avoin, tsemppi päällä.




0 comments:

Lähetä kommentti

Kiva kun poikkesit. Jätä kommentti tänne! Kerro omista kokemuksistasi?