Hästbackan iltakisat 28.6.2017 | Video

Hästbackan iltakisat sattuivat keskiviikolle, jolloin meillä on yleensä estevalmennus eli hyppypäivä, joten päätimme lähteä neljän ratsukon voimin kisoihin.

Hyppäsin 60cm ja 80cm luokat. Toiveissa on nousta tällä kaudella 90cm tasolle, mutta nyt alkukaudesta en tunne olevani vielä valmis, vaikka treeneissä olen 90cm ratoja hypännyt. Talvella estetreenissä oli muutamia pausseja vuoroin oman vuoroin hevosen kunnon takia, ja sen kyllä huomaa, kun meininki on tuntunut haparoivammalta kuin viime kesänä. Pientä takapakkia siis. Kaikki ajallaan, ja korkeutta on turha ahnehtia jos ei koe olevansa valmis, mielestäni se ei ole reilua hevosellekaan.

Kisat menivät ihan hyvin, vaikka onnistuin generoimaan kunnon jännityksen kisapäivälle. En tiedä mitä jännitän kun hevoseni on kisoissa viihtyvä tapaus, kai se on vain oman rutiinin puutetta. Eli enemmän startteja alle! Ani kyttäili ja pomppi radan takaosassa.

60cm oli clear round, ja se sujui hyvin, jos ei huomioida Anin pomppimista siellä sun täällä, kun kentän ympäristössä ole kaikkea arveluttavaa. Erityisesti kentän takaosassa ja esteellä nro 6. Olin tähän rataan tytyväinen, Ani tuntui hyvältä, enkä itsekään sössinyt mitään.

80cm -luokassa oli uusinta. Saimme sekä perusradan että uusinnan nollat, mutta aika oli melko huono. Sijoituimme 10. sijalle, luokassa 7 sijoittui. Ani ei tuntunut hirveän energiseltä, ja halusin mieluummin tiukat ja hallitut tiet kuin koittaa puristaa hirveästi lisää laukkaa. Reiteillä hilluva toinen ratsastaja häiritsi suoritusta, ja esteelle nro 12 kertakaikkiaan unohdin tehdä lyhyemmän tien. No, ens kerralla jos koittaisi lisää kaasua ja tiukemmat tiet. Ihan hyvä kisailta oli!

Read More

Loisto-ostos: Tipperary Eventer Pro -turvaliivi

Tipperary Eventer Pro.

Kirjoitan tässä postauksessa laajasti ajatuksiani turvaliivin käytöstä, sekä kerron tarkemmin omasta Tipperary Eventer Pro-turvaliivistä, joka on mielestäni aivan loisto-ostos.

Kuinka paljon sitä liiviä oikeasti tarvitsee?

Paljon. Aina, kun hyppää. Maastoillessakin se olisi hyvä. Jos vanhempi haluaa, että lapsiratsastaja käyttää turvaliiviä aina ratsastaessa, hyvä ja mukavalta tuntuva liivi on erityisen tärkeä.

Viime kesäisessä postauksessa kerroin, kuinka otin Sea Horse Weekin keskiviikon 90cm luokassa pohjakosketuksen kenttään eli satulassa suistuminen kakkosesteen jälkeen. Mikäs siis parempi lähtökohta kertoa kokemuksia uudesta turvaliivistä, kun tuli testattua sen ominaisuudet ihan kunnolla. Ja olenhan kunnostautunut tämän jälkeen ja heittänyt treeneissä pari uutta kuperkeikkaakin, eli voin sanoa että liivi on todella perinpohjaisesti testattu. :D

Näin kauniisti se istuu päällä.

Aiempia videoita katselleet ovat ehkä huomanneet, että aikaisemmin käyttämäni, tallin nurkista lainattu vanha ja isohko turvaliivinräyskä oli keskikesällä vaihtunut uuteen. Olin jo pidempään haaveillut laadukkaasta turvaliivistä, sillä en koskaan hyppää ilman turvaliiviä sekä tietenkään kypärää. Kun aloittaa hyppäämisen, ei välttämättä tarvitse heti investoida liiviin - kannattaa kysellä tallin pitäjältä ja kavereilta liiviä ensin lainaan. Esimerkiksi meidän tallilla asiakkaiden nurkkiin hylkäämät liivit on otettu talteen kaikkien lainattavaksi.

Vanha, liian iso lainaliivi - parempi kuin ilman liiviä kuitenkin!
Kuva Ponikoulun kisoista keväältä 2016.

Olen jo aiemmin kertonut, että aloitin hyppäämisen oman hevosen myötä aivan nollista, sillä aiemmilla vuokrahevosilla hypyt olivat luonnollisesti omistajien etuoikeus, ja vuokraajalle jäi sileän treenit ja maastoilu. Ensimmäisellä hyppärillä meni melko villin (=innokas ja kuumeneva) hevoseni kanssa vaatimattomia 40 cm esteitä ilman turvaliiviä, ja kyllähän se jännän päälle kävi, kun maneesin seinät tuntuivat tulevan kovin nopeasti vastaan... Toisella hyppärillä otin lainaturvaliivin käyttöön, ja hirvitysjännitys oli poissa. Sen jälkeen olen aina käyttänyt liiviä hypätessä. Muutamien kisastarttien jälkeen tuntui siltä, että aika oman, sopivan ja laadukkaan liivin ostoon oli tullut.

Vanhan lainaliivin takaosa piti taittaa ylöspäin pyrstöksi, koska liivi olisi muuten välillä osunut satulaan. Toim.huom. tässä ratsastan myös minulle liian pienellä, toiselta ponilta lainatulla satulalla, kun oma satula oli vasta tilauksessa.

Olen muuten lentänyt ihan viiden kavaletin jumppasarjallakin, kun homma lähti menemään keturalleen.  Hevoseni saattoi alussa myös irroitella hyppäämällä isosti pienenkin esteen. Olen myös seurannut kentän reunalta hieman pieleen menneitä lähestymisiä, jolloin hevonen tekee jäätävän ison pystyloikan. Eli esteiden korkeus ja liivin tarve eivät kulje käsikädessä. Ei siis kannata ajatella, että ottaa liivin käyttöön vasta, kun siirtyy isompiin esteisiin.

Kun teini ei enää haluaisi käyttää liiviä

Niille teineille, joiden mielestä liivin käyttö on noloa, sanoisin ettei ole todellakaan noloa käyttää lajin vaatimia varusteita. Käyttämällä liiviä annat tietynlaisen kuvan itsestäsi: tunnet lajiin liittyvät riskit, käytät asianmukaisia varusteita, et kuvittele olevasi taitoinesi tilannetekijöiden yläpuolella, ja arvostat itseäsi niin paljon, että mietit myös turvallisuutta. Itsetuntosi on kohdallaan, etkä taivu sosiaalisen paineen edessä. Saatat myös kuvitella, ettei liivin käyttö olisi siistiä kavereittesi mielestä, vaikka todellisuudessa heillä ei ole mitään mielipidettä liivin käytöstä.

Tämäkö liivikö ei näytä hyvältä?

Se argumentti, että mutta kun liivissä tulee hiki, on niin last season. Hyvät liivit eivät ole hiostavia. Ratsastus on urheilua, urheilussa tulee hiki. Hikoileminen on sitä paitsi terveellistä, ja siihen liittyvät haitat poistuvat käymällä suihkussa. Kesällä tulee hiki jopa ilman urheilua. Ja jos käyt tallilla, tuoksahdat ehkä pienesti myös tallilta, joten...

Meidän tallilla on fiksuja "poniäitejä", jotka vaativat lapsillaan liivin käyttöä hypätessä. Ovat sanoneet lapsilleen, että hevonen myydään, jos jälkikasvu menee yhdellekään hyppärille ilman asianmukaisia varusteita tai ratsastaa ilman kypärää. Yllättäen kypärät ja liivit on olleet käytössä ilman mitään napinoita. Tämä kuulostaa varmaan hirveän tiukkikselta, mutta toimii. Näille nyt jo aikuistuneille lapsille ei ole jäänyt liivipakosta mitään traumoja. :D

Turvaliivistä huolehtiminen kuuluu mielestäni alaikäisen ratsastajan vanhemmalle, ei valmentajalle tai opettajalle. Turvaliivi maksaa, jos sen hankkii omaksi. Valmentaja ei siksi mahdollisesti ryhdy äänekkäästi vaatimaan liivin käyttöä. Ja tosiaan kannattaa kysellä lainaliivejä tallilla, jos omaan ei ole mahdollisuutta.

Tipperary Eventer -turvaliivit

Meidän estevalmennukseen painottuvalla tallilla lähes kaikki käyttävät hypätessä turvaliiviä, ja lähes poikkeuksetta jokaisen turvaliivi on Tipperaryn Eventer. Olin kuvailemassa yhtä hyppäriä tallillamme kesäkuussa, ja huomasin että kaikilla viidella ratsukolla oli päällään Tipperary Eventer. Ratsastajat puhuivat myöskin positiivisesti liiveistään.

Niimpä suuntasin sovittamaan liiviä niitä maahantuovaan Diswestiin Espoon Suomenojalla. Tipperarylta on markkinoilla kaksi mallia, Eventer ja myöhemmin tullut Tipperary Eventer Pro. Molemmat ovat mukavia päällä. Päädyin sovituksessa tähän uuteen malliin, ja kerron siitä tässä postauksessa - monelle tuo "alkuperäinen" Eventer onkin jo tuttu. Hieman kalliimman Eventer Pron ominaisuudet tuntuivat olevan satsauksen väärti, ja olen ollut todella tyytyväinen hankintaani.

Diswestin verkkosivulta näet ajantasaiset liivimallien hinnat, kokotaulukot ja mitä kokoja on varastossa. Diswest on myös mukana isommissa ratsastustapahtumissa (viime kesänä esim. Sea Horse Week), joissa kannattaa käydä sovittamassa liiviä, mikäli Espoo ei osu matkan varrelle. Kannattaa myös kesällä tarkistaa liikkeen aukioloaika, koska se on joskus kiinni juuri siksi, että ovat jossakin tapahtumassa.

Tipperary Eventer Pro, väri musta.

Minulle tilattiin sovituksen yhteydessä liivi ulkomailta, ja toimitusajaksi arvioitiin noin viikko, mutta liivi tuli jopa nopeammin. Varastossa oli sovittaessa oikean kokoinen tummansininen liivi, mutta halusin mustan. Palvelu liikkeessä oli ystävällistä, ja sovituksessa sain asiantuntevaa apua. Otin ystäväni mukaan kun menin hakemaan saapunutta liiviä, ja kuinka ollakaan se tummansininen liivi päätyi hänen mukaansa.

Eventer Pron ominaisuudet

Eventer Pro -liivin panssaritäyte koostuu kahdesta erillisestä kerroksesta. Tämän ansiosta liivi on todella joustava ja vartaloa mukaileva, eikä palojen vaihtumiskohdissa ole syviä, kovia "railoja". Ratsastaessa en itse asiassa huomaa koko liiviä, sen vain unohtaa.

Itselläni on notkoselkä ja naisellinen takamus, mutta liivi istuu selän kaaressa aivan täydellisesti ja tiiviisti, eikä paina mistään tai haittaa ratsastusta. Vaikka rintamuksessa on muotoja, liivi laskeutuu myös rinnan alta täysin kiinni, mitenkään puristamatta. Tähän kroppaan ei ole helppo löytää liiviä, esimerkiksi suosittu Racesafe ei minulla istunut päälle lainkaan.

Eventer Pro -liivi istuu notkoselkäiselläkin upeasti.

Ystävälläni taas on eri mallinen vartalo, mutta saman koon liivi istuu hänellä aivan yhtä hyvin.

Diswestin Sari Ignatius säätää liivin kokoa.

Aivan mahtava asia liivissä on sen kiristyssysteemi. Liivissä on joustavaa materiaalia oleva korsettityyppinen kiristys, jossa on liukuva painettava pikalukitus. Nyöritys löysätään ennen pukemista, sitten puetaan ja vetoketju suljetaan, ja lopuksi kiristetään. Tämän voi tehdä itse ja pukeminen vie pari sekuntia.

Kiinnitys Eventer Pro-mallin pikalukolla käy käden käänteessä, etkä tarvitse apua liivin pukemisessa.

Prossa on kauttaaltaan reunoissa heijastinkankaasta ommeltu tere, joka näkyy pimeässä todella hyvin. Tuo kuvassa vaaleana näkyvä raita on siis heijastinta. Tämä on maastoillessa hieno ominaisuus.

Nyöritys Eventer Pro-liivissä.

Nyörityksen alla on kylkeä suojaava panssarisiiveke. Eventer-mallissa tätä ei ole.

Kylkeä suojaava Pro-malliin lisätty siiveke.

Säätövaraa on todella paljon, joten alle mahtuu mitä tahansa teepaidasta takkiin. Toisaalta liivi on niin hyvin istuva, että sen voi pukea jopa kisatakin alle, toki takista riippuen.

Eventer Pro jättää hartiaseudun avoimemmaksi.

Liivin voi kevyesti pestä käsin vedessä, mutta pintakangas hylkii likaa niin, ettei putoamisista huolimatta ole tarvinnut pestä liiviä vielä. Pintakangas on pehmeää ja liukasta, mikä tekee osaltaan liivistä mukavamman.

Netin uumenista löytyy lyhyt englanninkielinen esittelyvideo Eventer Prosta:

Liivin koko ja räätälöitävyys

Minulle sopiva koko oli aikuisten S. Aikuisten koossa on tilaa naisellisille muodoille ja liivi mukautuu hyvin (testihenkilöillä rintavarustus luokkaa D ja F). Rinnanympärys itselläni on kuppikoon takia hieman enemmän kuin mittataulukon lukema, mutta pienempi koko sopi paremmin, koska olen muuten melko siro. Nuorille on omat kokonsa, ja myös pitkille löytyy oma mitoitus, joten jokaiselle pitäisi löytyä sopiva. Liivin kuuluu olla päällä napakka.

Mittataulukko.

Eikä tässä vielä kaikki. Eventer-liivejä saa tilauksesta haluamillaan väreillä ja brodeerauksilla, tarvittaessa jopa omien mittojen mukaan. Kokeilin valmistajan sivuilla olevaa massaräätälöintikonetta - olisiko tämä turkoosi liivi pinkeillä tereillä mieleinen? Custom-tilauksille tulee toki enemmän hintaa. Perusvärit ovat klassiset musta ja tummansininen.

Liivin voi tilauksesta hankkia missä värissä tahansa, sekä haluamillaan mitoilla.

Eventer

Sovitimme molemmat myös Eventer-mallia. Se on aavistuksen peittävämpi olkapäältä, antaen ehkä enemmän suojaa. Prossa tuntui, että liivi ei lainkaan rajoita liikkumista mihinkään suuntaan. Myös Eventer oli mukava päällä, mutta Pro oli vielä joustavamman tuntuinen.

Eventer-malli solmitaan, joten on hyvä, jos toinen henkilö kiristää liivin riittävän tiukaksi sinulle, kun olet pukenut sen.

Eventer takaa.

Eventer sivusta.

Turvallisuussertifiointi

Tipperary-liivit on kehittänyt kanadalainen Phoenix Performance. Liivi on "ASTM F-1937-04/SEI Certified", eli niiden turvallisuustestit on suoritettu Yhdysvalloissa ja Kanadassa käytössä olevien standardien mukaan. Näin ollen Tipperaryn liiveissä ei ole eurooppalaista CE-merkintää.  Esteratsastuksessa tällä ei ole merkitystä, koska turvaliivi ylipäätään on vapaaehtoinen varuste, mutta kenttäratsastuksessa SRL vaatii käytettävän CE-merkittyä liiviä kilpailuissa. Kenttää kilpailemaan haluavan on siten valittava jokin toinen turvaliivi nykysääntöjen valossa. Itselläni ei ole aikomusta kilpailla kenttäratsastuksessa, ja mielestäni voin luottaa USAn ja Kanadan turvallisuustestauksia sertifioivaan tahoon siinä missä EUn vastaavaan.

Lopuksi

Kannatan ja suosittelen turvaliivin käyttöä. Liivi ei tietenkään suojaa kaikilta vaaroilta ja vammoilta, mutta liivin käyttö antaa aina enemmän suojaa kuin ilman. Itse olen välttänyt monta mustelmaa liiviä käyttämällä. Liivin käyttö ei ole mistään pois.

Mikäli sinulla on kysyttävää tästä liivistä, jätä alle kommentti, niin koitan vastata.

Oletko sinä onnistunut löytämään turvaliivin, josta pidät yhtä paljon kuin minä omastani?

Miten suhtaudut turvaliivin käyttöön?

Kiitos ystävälle mannekiinina toimimisesta.

Turvallista ratsastusta! 

- Saara

Read More

Comeback-postaus - viikon 24/2017 hyppäri | Video

Kun blogin pito syystä tai toisesta katkeaa, on todella vaikeaa päästä takaisin bloggausraiteelle. Bloggerin dashboard on täynnä keskeneräisiä aika isoja bloggausaihioita, jotka ovat muhineet pöytälaatikossa viime kesästä asti, mutta tuntuu että pitkän tauon jälkeen pitäisi tehdä ensin joku "mitä meille nyt kuuluu?" -katsaus... meille kuuluu niin paljon kaikkea sitten viime elokuun, että se postaus vasta olisikin valtava urakka. Joten katsotaan palaanko näihin jossain vaiheessa, mutta nyt otan oikopolun suoraan nykyhetkeen ja pitkästä aikaa hyppäriltä taltioituja pätkiä.

Kuten videosta näkee, ratsukko voi hyvin. Näissä on musiikki, sillä taustalla oli hieman muuta hälyä... tallimme "poniäidit" olivat saaneet loistoidean saapuneet seuraamaan laadukasta ratsastusurheilua (köh köh) skumppapiknikin kera. Tunnelma oli mahtava, mutta valitettavasti kaikki skumppa oli juotu siinä vaiheessa kun tunti päättyi ja esteet oli siivottu sivuun. Kun poniäitien lapset täyttävät 18 vuotta, tämä skenaario on mahdollinen, lapsi voi ajaa hilpeän mutsin tai faijan tallilta kotiin. :D

Hyppäri alkoi kolmen kavaletin jumppasarjalla. Sitten harjoittelimme ensin muutamia kohtia radasta. Harjoituspätkällä hyppään linjan - tässä on tarkoituksena saada tuntuma siihen, millä askelmäärällä kyseinen väli sopii omalle hevoselle. Meillä kun on samalla hyppärillä iso poni ja 170 cm säkäinen jätti, niin välit ovat jokaiselle erilaiset. Samankokoisillakin saattaa olla pitkä tai lyhyempi askel. Omani on siitä näppärä (sk. noin 155cm) että pystyn menemään sekä ponien että hevosten välit. Video on hieman rakeisempi kuin videoni yleensä, kun se on kuvattu ystävän puhelimella.

Harjoitushyppy.

Ensimmäinen rata oli jotain 70-80cm väliltä. Tässä ei tuntunut muuta hämminkiä, kuin että viimeisenä aalloissa tulee kunnon kopautus, ja luulin että este putosi. Kommentoin lopussa valkulle että se on meille jotenkin vaikea, kun edellisellä hyppärilläkin pudotimme aallot. Meille tulee äärimmäisen harvoin mitään pudotuksia tai kopautuksia, niin pienikin kopsaus tuntuu heti isolta asialta. :D

Ensimmäinen rata noin 70-80 cm.

Toinen rata nostettiin 90cm:n lukuunottamatta sarjaa ja aaltoja, joissa koin ongelmaa edellisellä kierroksella. Minulla on tavoitteena nousta tällä kaudella 90cm luokkiin hieman paremmalla menestyksellä, kuin edellisen postauksen mahalasku Hangossa. :D Tämä rata sujui muuten ihan hyvin, mutta linjan ensimmäisen esteen puomi putoaa. En tiedä mitä siinä tapahtui, kun ei ollut mitään ihmeempää ongelmaa, pidätin ehkä liikaa? En kyllä mennessäni edes huomannut pudotusta, eikä siinä varmaan ollut mitään ihmeempää, kun ei valmentajalta tullut kuin kehuja. Este oli kapeampi kuin muut, ja Ani ei ehkä hahmottanut mittasuhteita? Tai hörvellän itse jotain.

Toinen rata 90cm.

Pitkän tauon jälkeen myönnän, että oli kynnys laittaa näitäkin videoita - tuntuu, että ratsastukseni pitäisi olla kehittynyt jo valovuosien päähän... toisaalta kun nukkuu yön yli ja katsoo uudestaan niin eipä tuossa nyt niin hävettävääkään ole. Kuten sanoin, postaustauko nostaa rimaa ihan hirveästi - mitä pidempi tauko, sitä ihmeellisempää uutisoitavaa pitäisi olla. Mutta rimahan on asia, joka on omien korvien välissä, joten ei kun uutta putkeen.

Eipä tähän loppuun voi muuta kuin todeta, miten valtavan onnellinen ole ihanasta Anistani. <3

Read More

SeaHorse Week: hieno 80cm ja epic fail ysikympissä | Video

80 cm rata, 2. este
Kuvasta kiitokset: Heikki K.

Olin sitten ekaa kertaa SeaHorse Weekillä hevosen kanssa, saldona nätti clear round 80 cm luokassa ja tippuminen 90 cm luokassa. :D

Alunperin olin ajatellut, että liian aikaista minulle, mutta yllytyshulluna sekaan vaan. Ja oikein mukavat kisathan nuo olivat, ilman muuta kannatti lähteä.

Ensin osallistuimme 80 cm avoimeen luokkaan, jossa clear round -arvostelu. Rata sujui oikein hyvin ja ainoa pieni tilanne oli tuomarilavan edessä kun poni oli menossa oikealle ja minä vasemmalle. Niin pari hassua pomppuaskelta siinä, tuomarikorokkeelta varmaan luulivat minun unohtaneen radan ja huusivat seuraavaa estettä. Mutta tosiaan paino hypyssä vähän oikealla, vaikka asetus oli vasemmalle, niin siitä tuo kommunikaatiokatkos. Tässä video:

90 cm rata ei sitten mennytkään ihan putkeen. Edellinen ratsukko ei ilmestynyt paikalle ja jouduin vähän yllätettynä liikkeelle kesken valmistautumisen. Olin huonossa kohtaa kenttää enkä sitten saanut tarpeeksi topakasti laukkaa käyntiin ennen ekaa estettä. Laukka näyttää kevyeltä ja siistiltä, mutta se turbovaihde jäi käynnistymättä. Tulimme huonosti esteelle, videolta näkyy kuinka askel liukuu. Pysyin tuossa loikassa mukana, mutta pasmat meni sekaisin. Seuraavalle esteelle laukka hyytyi ja kaarre meni vähän pitkäksi, joten lähestyin kakkosestettä hitaasti ja vinossa. Muistan vain ajatelleeni että no tuosta se nyt ei ainakaan varmaan mene yli, mutta niin vaan meni puhtaasti, ja minulla heilahti siitä sammakkoloikasta tasapaino ja jalat taaksepäin. Vasen jalustin lähti irti satulasta (mun estesatulassa on näköjään aika liipasinherkkä turvakannake jalkkarille) ja roikkui vaan siitä nahkalenksusta, johon se pää pujotetaan. Jalustimesta tietämättä olin tietenkin ihan, että tästä kaulalta kiivetään takasin selkään, mutta eihän se olisi mitenkään voinut onnistua. Joten komeasti laukkasin vatsallani kentän poikki vaappuen puolelta toiselle, ennen kuin tipahdin. Jalustin lensi kaaressa katsomon eteen kun poni porhalsi verkan portille, mistä sen noukin.

Tässä video:

Ja tässä sama hidastettuna, olkaa hyvät:

Tosiaan itse olin keikauksen jälkeen ihan ok, ilmeisesti lievä aivotärähdys, kun päätä särki muutaman päivän. Myös selkä otti vähän osumaa, mutta kiitos laadukkaan turvaliivin ja kypärän, en edes mustelmaa saanut.

Kisoissa putoamisesta en kyllä koe minkään sortin häpeää, näitä nyt sattuu ja tapahtuu. Olemme 90 cm tasolla tosi kokemattomia ja Hangossa esteet olivat tasan 90 cm eikä milliäkään vähemmän. Kun sitten huonon pompun saat siihen, niin kyllähän se loikka sitten tuntui, kun ratsastaa tuommoisella pikkuhepalla.

Päällimmäisenä fiiliksenä minulle jäi iso arvostus hevostani kohtaan. Vaikka nuo lähestymiset olivat noinkin pieleen ratsastettu, niin poni tsemppaa ja menee vaan. Super Ani! <3

Read More

Kerää itse yrttejä | Mesiangervon satokausi on nyt parhaimmillaan

Keräätkö itse yrttejä hevosellesi?

Minä kerään, ja luen paljon yrteistä, niiden ominaisuuksista ja käytöstä. Nyt haluankin vinkata teille, blogini lukijat, että mesiangervon poimintakausi on parhaimmillaan. Poiminta-aika on lyhyt, joten kannattaa rynnätä kohti kosteaa niittyä tai ojanpientareita nyt, jos meinaa tätä loistavaa yrttiä saada.

Mesiangervon kukinto.

Mesiangervon ominaisuudet ja käyttö

Mesiangervo (lat. Filipendula ulmaria, engl. meadowsweet) on luonnon oma tulehduskipulääke. Yrttiekspertti Henriette Kress kirjoittaa:

"Vuonna 1838 eräs italialainen löysi ensimmäistä kertaa mesiangervon kukkanupuista ja valkopajun (Salix alba) kuoresta salisyylihappoa. Vuonna 1899 lääketehdas Bayer kehitti lääkkeen (asetyylisalisyylihappon) ja nimitti sen asperiiniksi, joka pohjautuu vanhaan kasvitieteelliseen mesiangervon nimeen Spiraea ulmaria.

Kukissa on salisyylihapon lisäksi salisyylihapon johdannaisia (opireiini, salisiini, gaulteriini), tanniinia (10 %), limaa, flavonoideja, haihtuvaa öljyä, sitruunahappoa, C-vitamiinia ja sokereita. Tanniini tehoaa lasten ripuliin, salisyylihappo on antiseptinen, tulehduksia parantava, reumatismiä lieventävä ja virtsan sekä hien eritystä lisäävä. Kuuma keite hiostuttaa ja se sopii kuumelääkkeeksi, eräänlaiseksi kasviperäiseksi asperiiniksi. Keite lieventää myös kramppeja. Tanniini- ja lima-ainepitoisuus vaikuttanevat päin vastoin kuin isosalisylaatit, jotka voivat aiheuttaa mahaverenvuodon. Perinteisesti koko kasvia on käytetty hoitamaan happovaivoja."

Toisin kuin tyypillisten tulehduskipulääkkeiden, angervon sanotaan olevan vatsaystävällinen. Hilton Herbs markkinoikin mesiangervoa vaihtoehtona vatsalääkkeille. Se poistaa nestettä, joten se sopii erityisen hyvin silloin, kun särkyyn ja tulehdukseen liittyy tulehdusta.

Anne Tuomivaaran kirjoittamassa Eläintenhoitajan yrttioppaassa mesiangervon luokitus on "Melko vahva kasvi, jonka käyttöannoksien ja -aikojen on oltava kohtuullisia" (s. 60 ja 96). Se sopii siis käytettäväksi kuurina monenlaisten kiputilojen hoidossa (venähdykset, ontumiset, jne.). Mitään tarkkoja määriä ei kokonaisen yrtin annosteluun kirjassa anneta. Kroonikolle antaisin esimerkiksi pari ruokalusikallista päivässä, akuuteissa kiputiloissa arvaukseni olisi puolen desin ja desin väliltä hevosen koosta ja tilanteesta riippuen. Uusien yrttien kanssa kokeilen niiden sopivuutta aina ensin pienellä annoksella. Mielestäni angervoa kannattaa varovasti kokeilla, jos pirunkoura ei sovellu hevoselle vatsavaivojen takia. Jos taas hevonen on kroonikko, ja saa pirunkouraa jatkuvasti, voisi olla hyvä idea vuorotella mesiangervon kanssa.

Hilton Herbs myy kuivattua mesiangervoa vatsavaivojen hoitoon; sivujen mukaan päiväannos voi olla 20-30 g päivässä, mielellään jaettuna kahteen ruokintakertaan, ja ruokalusikallinen painaa 3,5 g. Desilitrassa olisi siten 23 g kuivattua yrttiä. Sivujen mukaan yrttiä pitäisi syöttää kolme viikkoa, jotta sen hyödyt tulevat esiin. Drugs.com -sivu ohjeistaa, että lehtiä voi käyttää hieman enemmän kuin kukintoja (ihmiselle annostus on 2,5-3,3 g kukkia tai 4-5 g kokonaista kasvia).

Integrative Veterinary Care -lehden artikkelissa käsitellään yrttien käyttöä kilpahevosilla. On huomattava, että monilla yrteillä on doping-varoaika ihan kuten lääkkeillä. Lisäksi jutussa huomautetaan, että salisiinia sisältävillä yrteillä, joihin mesiangervo kuuluu, voi olla yhteisvaikutuksia muiden lääkeaineiden kanssa. Jos hevosesi saa lääkevalmisteita tai yrttejä, tarkista niihin liittyvät mahdolliset varoitukset, ennen kuin annat mesiangervoa. Se ei myöskään sovellu asperiiniallergikoille.

Näpsäisin kuvat kännykällä, kun keräilin mesiangervoa omalta kotiniityltä.

Mesiangervon kerääminen

Mesiangervosta poimitaan kukintoja, joissa on eniten vaikuttavia aineita. Aikaisemmin keväällä voi kerätä myös versoja, mutta tässä vaiheessa lehdet ovat jo vähän rupsahtaneen näköisiä. Ylikypsät kukinnot pölisevät kovasti, joten valitse parhaimmillaan olevia kukkaterttuja, jotka ovat yläosastaan vielä nupulla. Joissain poimintaohjeissa kehotetaan riipimään tertut, mutta koska hevoselle voi syöttää kasvin kokonaisena, on helpompaa taittaa varsi kukinnon alta ja poimia koko latva. Varsi on murea ja katkeaa tästä helposti, joten et tarvitse poimintaan muita tarvikkeita kuin keruuämpärin.

Kerättäväksi sopivassa kehitysvaiheessa eli latvastaan nupullaan oleva kukinto.

Kukinnot kuivataan ohuina kerroksina joko kasvikuivurissa tai vaikka saunan lauteilla sanomalehden päällä. Itselläni on Evermat-kuivuri, sillä olen varsinainen puuhastelija yrttien kanssa. Kuivurissa kuivuvat myös sienet ja marjat. Joskus kuivaaminen on hauskempaa kuin tuotosten syöminen... esimerkiksi mysliä varten kuivatut mustikat ja puolukat jäivät minulta syömättä, joten Ani on saanut koko talven ruokalusikallisen jauhettua puolukkaa lisäreihinsä. Evermatin mukana tulee muistaakseni neljä kuivaustasoa, ja olen varaosina tilannut niitä lisää, niin että minulla on kymmenen tason "kuivaustorni".

Kukinta-aikaa kestää säistä riippuen viikon tai kaksi, joten ei kannata yhtään aikailla. Ykkösvyöhykkeellä keruuaikaa on luultavasti enää muutamia päiviä, koska kasvukausi on tänä vuonna etuajassa. Kasvi on monivuotinen, eli hyvän keruupaikan löydettyäsi voit korjata satoa samasta paikasta myös ensi vuonna. Jos mesiangervoa kasvaa laitumella, älä suotta poista sitä.

Mesiangervon tuoksu on imelä ja melko voimakas, ja kotona tuoksuu yrtille kun kuivuri käy. Mesiangervo vetää puoleensa kaikenlaisia kukkakärpäsiä ja koppakuoriaisia, joten poimittua materiaalia kannattaa vähän ravistella ja tarkistaa. Löysin mm. 2 cm kokoisen komean koppakuoriaisen saaliin joukosta. Eli näkyvät ötökät perataan pois... sitten laitan kuivurin alkuun 60°C, ja pienemmät öttiäiset heittävät henkensä.

Tiukkaan pakatusta 10 litran ämpärillisestä tuli 244 g kuivattua yrttiä.

Säilytän yrttejä isoissa muovirasioissa. Säilytä kuivatut yrtit tiiviisti suljetuissa rasioissa valolta suojattuna, huoneenlämmössä. Koska kerään yrttejä aika isoja määriä, tallilta löytyneet tyhjät lisäri-purkit ovat hyviä tarkoitukseen. Neliskulmaiset purkit vievät vähemmän tilaa kuin pyöreät elintarvikeämpärit, joita käytin aiemmin.

Lähteet ja lisätietoa

Suomenkielisiä sivuja

Henriette Kress / Henriette's herb: mesiangervo
Luontoportti: Mesiangervo
Yrttitarha: Mesiangervo
Frantsilla: Mesiangervo
Ravintolisäwiki: Mesiangervo

Englanninkielisiä sivuja ja artikkeleita

Hilton Herbs: Meadowsweet
Integrative Veterinary Care Journal: Herb use in sporting horses
Drugs.com: Meadowsweet
Plants for a future: Filipendula ulmaria
Anne McIntyre: Filipendula ulmaria, mesiangervo, myös ayurvedisessä hoidossa

Kirjallisuus

Anne Tuomivaara: Eläintenhoitajan yrttiopas
(Mesiangervo on eurooppalaista alkuperää, eikä sitä siksi löydy amerikkalaisista yrttioppaista.)

Read More

ER Hööks Summer Cup Hästbackassa | Video

Käytiin tänään hyppäämässä Kirkkonummen Hästbackan tallilla iltakisat, joista jäi hyvä mieli ja oltiin jopa sijoittuneiden joukossa. Ei ollut hevonen eikä ratsastaja parhaimmillaan (ratsastajalla taas isosti univajetta), mutta räpiköitiin nollilla läpi ensin 60 cm clear round -luokka. Hööks Summer Cup -osakilpailu on 80 cm luokka, ja siitä tulos 0-0. Osallistujia oli ilmoittautunut 36.

Lämpötila oli 22°C, ja Ani on lämpökeleillä aika rento tapaus (ei kyttäillyt mitään koko reissulla). Se oli vähän verkkainen verkan alussa, mutta alkoi kyllä reippaasti tehdä hommia. Emme ole yleensä kuvanneet verkkaa, mutta ihana kisahoitajamme Liina kokeili videointia verkan aikana, joten pikku pätkä siitä tuossa (kesto 1 min). Eipä tuossa mitään ihmettä ole, hypellään okseri ja koitetaan laukata muiden ratsukoiden joukossa. Valkku huutaa, että teen liikaa duunia kropalla - tuohon suuntaan askel on jotenkin semmoinen, että lähden kompensoimaan siellä jotain. Pitäisi istua hipihiljaa ja pistää poni liikkumaan reippaammin. Valkku komentaa myös jalkoja paremmin alas ja pää suoraan. Hypyissä voisin olla paremmin mukana. Kuten sanottu, olin katkiväsynyt ja siihen nähden ihan ok.

Video: pätkä verkasta (n. 1 min)

60 cm luokka alkoi jotenkin niin nopsaan, etten ihan saanut Ania sytytettyä siinä lähtiessä, ja se sai jonkun "tammakohtauksen" ja pudisteli päätään. Se ei ollut yhtä kuulolla kuin verkassa oli, ja olin itsekin vähän ulapalla. Se ei ole ikinä tehnyt noin ratsastaessa, veikkaan ötökkä korvassa tai jotain. Myös kesken radan pompittiin jotain vastaavaa kentän päädyssä. Se kuitenkin hyppää sydämellään, videosta näkee kuinka se korjailee kun askel ei sovi ja virtaa on hieman liian vähän.

Video: 60 cm clear round (1:35)

Toisen luokan alussa mietin kuinka mahdan selvitä, mutta sain jotenkin kerättyä itseni, muistin radan, ja ratsastin kaikki lyhyimmät tiet uusinnassa. Esteeltä numero 9 esteelle 10 oli aika tiukka, harva uskalsi vetää lyhintä reittiä 7/13:n edestä, koska 10 piti hypätä sitten todella kurvaten. Vielä kun saisi nuo käänmökset kentän päissä tiukemmiksi. Eli tässä 11 --> 12 ja 13 jälkeen. Siellä kun on tilaa ja Ani hyppää isosti niin minulla menee yksi laukka-askel hukkaan, kun koitan kerätä itseni tasapainoon. Jos askel ei sovi niin Ani hyppää joko ison hypyn kauempaa tai ottaa pikkuaskeleen ponnistaessa. Yleensä olen näissä ihan kuulolla mutta tänään piuhat ehkä hieman hitaalla. :D

Video: Hööks Summer Cup 80 cm (1:53)

Tammalla oli joku ihan outo päivä, se polki kiukkuisena jalkaa vesiboksissa jo lähtiessä, kun vesi oli liian lämmintä, ja kisapaikallakin laittaessamme varusteita. Heilutteli päätä tuossa radalla, yms. Kotona nautiskeli tyytyväisenä kaula ojossa, kun harjasin rivakasti magic brushilla, mutta näytti hampaita kun koskin yhtä kohtaa vatsassa. Se siis tykkää omasta ihmisestään, ei pure, mutta se näytti niitä suurieleisesti, että ymmärsin. Itse asiassa osa sen temppuilua oli, että se olisi halunnut rapsuttaa vatsaa. Hän on ollut vaihtelevien säiden takia pari päivää ilman ötökkälointa, kiristäähän se hermoja. Ei se usein mieltään osoita, joten antaa hänen olla. Intopiukeana oli kuitenkin kotipihassa kiire autoon, kun lähtöä tehtiin. Loimi tekee comebackin pesukoneen kautta. ;)

Valkun "pää suoraan!" -kommentti verkassa on tainnut jo radalla unohtua.

Hästbackassa oli lähtölistojen mukaan yli 130 starttia koko illan aikana. ER:n kisat ovat suosittuja, sillä ne on todella hyvin järjestetty: on kuulutukset maneesissa, pitävät kirjaa siitä millä lähtönumerolla milloinkin pääsee verkkaan, kun verkasta poistuu kirjaavat ylös ja tieto kulkee verkkapaikan ja kentän välillä. Kaikki on suunniteltu - pysäköintipaikat, missä hevosten kanssa ollaan ja odotetaan, ja niin edelleen. Pari vuotta sitten oli vielä kaoottisempi meininki ratsukkojen norkoillessa siellä täällä odottamassa vuoroaan, mutta nykyään kaikki tällaiset on mietitty todella hyvin. Ja hyppäämisen kannalta on olennaista, että kentän ja maneesin pohjat ovat hyvät. Myös radat ovat olleet hyvin suunniteltuja - loogisesti eteneviä, mutta aina jotain pientä muistettavaa kuitenkin.

Liina <3

Koko reissu oli tosi kiva, kisakaverilla meni hyvin ja meillä oli molemmilla kaksi ruusuketta kotiintuomisina. Meillä oli myös vallan mainio groomi Liina, joka on ollut nyt muutamia kertoja apuna ja äänestämme kiitollisina jatkoon kaikkiin tuleviin kisoihin.

Read More

Kuvausretki Laakspohjan Derbyyn | Equisara Photography -kuvasivusto avattu

Camilla Bäckström ja Calvados II 110cm aikaratsastusluokassa. Ratsastusseura Skaraa edustava ratsukko nappasi voiton hevosten 100cm ja 110cm luokissa.

Perjantaina ja lauantaina olin kuvaamassa Lohjan ratsastajien järjestämiä estekisoja Laakspohjan kartanon derbykentällä. Sain uuden järkkärin äitienpäivälahjaksi, ja olen sen myötä hurahtanut tähän kuvaamiseen. Tai siis nimenomaan estekilpailujen kuvaamiseen. Olen päässyt jutustelemaan muutaman muun hevoskuvaajan kanssa kentän laidalla, ja jokaisella taitaa olla vähän eri tulokulma siihen kuvaamiseen. Minua viehättää se vauhti ja meininki esteradalla.

Ajattelen kuvaavani ratsukkoa enemmän kuin hevosta (siis kun monesti näkee puhuttavan "hevoskuvauksesta") ja urheilusuoritusta enemmän kuin muotokuvaa. Vaikka onnistunut otos urheilusuorituksesta voi toimia muotokuvana myös.

Kimojen kuvaaminen auringossa vaaleaa taivasta vasten... eli kun säädöt ovat kohdillaan ruskeille hevosille, ovat ne pielessä kimojen kanssa, ja toisin päin. Jälkikäsittelyllä saa kuitenkin pieniä ihmeitä aikaan. Kuvassa Antti Kuosmanen ja Whizzer (Team Nissala).

Muotokuvissa kuvaajalla on (enemmän) aikaa luoda puitteet kuvalle ja työstää kuvaustilannetta rauhassa, jolloin kuvalle saadaan paras mahdollinen laatu. Estekilpailuja kuvatessa esteiden sijoittelu tulee kuvaajalle annettuna, ja siitä kokonaisuudesta täytyy etsiä sopivat kuvauskohteet. Valo saattaa tulla huonosta suunnasta, ja kiertää kisojen edetessä, jolloin paikkaa täytyy vaihtaa. Radalla saattaa olla jokin todella mielenkiintoisen näköinen este, mutta sen kuvaaminen ei olekaan mahdollista valotuksen takia. Tai sen mielenkiintoisen esteen edessä tai takana on jotakin, mikä ei sovi kuvaan.

Esteradan kuvauksessa kuvaajan on viritettävä itsensä laukaisemaan kamera juuri oikealla hetkellä. Järjestelmäkamera ottaa kyllä useamman kuvan sekunnissa "sarjatulella", mutta monien ratsukoiden vauhti on niin kova, että silloinkin on osattava ajoittaa laukaisu oikein. Hypyssä yleensä näyttävän näköisiä ovat ponnistusvaihe juuri kun takajalat ovat nousemassa tai ovat jo hieman ilmassa, liitovaihe, ja laskeutumisvaihe, kun etujalat ojentuvat maahan mutta takapää on vielä aivan ylhäällä. Tämä ei ole kiveen kirjoitettua, joku hevonen saattaa olla omituisessa asennossa em. vaiheissa, tai sen hyppy on kautta linjan hienon näköinen. Joka tapauksessa, sarjatulella kuvatessa osuu helposti näiden väliin, jos vain räiskii kuvia. Nopeasti sitä alkaa himoita enemmän - täydellistä kuvaa kertalaakista.

Tässä kuvaaja on nanosekunnin myöhässä liitovaiheen korkeimmasta kohdasta. Kuva on heti realistisemman oloinen, ja korvat töttöröllä kiitävä poni on aivan mahtava. Tämä vauhdikas poniratsukko jäi tunnistamatta.

Ratsukoiden vauhti ja hyppytekniikka vaihtelee, ja joku saattaa tehdä hassuja sammakkohyppyjä, jolloin sijoittelu menee pieleen. Hevonen voi tehdä pienellä esteellä valtavan loikan ylöspäin, ja ratsastajan pää jää pois kuvasta. Kun on kuvannut muutaman luokan muutamissa kisoissa, alkaa jo tunnistaa joidenkin ratsukoiden ominaispiirteitä. Kuten esimerkiksi ponit, joilla on taipumuksia kieltää, jolloin kuvaajan on paras olla tarkkana ja koittaa varmuuden vuoksi saada radan ensimmäisillä esteillä jokin hyvä otos.

Tuntematon ratsukko näyttää mallia vähän isommasta hypystä. Kuvaaminen on tasapainottelua rajaamisen suhteen - tiukemmalla rajauksella ratsastajan pää jää kuvasta odotettua isomman loikan kohdalla.

Koska itse pidän blogia ja harrastan esteiden hyppäämistä, ajattelen, että kuvaustyylini sopii tilanteisiin, jossa ratsastaja haluaisi kertoa tarinaa siitä, kuinka kilpailuissa meni, miltä tuntui, millainen hevonen oli, ja niin edelleen. Ajattelen kuvaavani enemmän someen kuin seinälle.

Yritän kuvata useamman kuin yhden esteen per ratsukko. Kuvaan myös yllättäviä tilanteita, kuten kieltoja ja selästä suistumisia. Nämä ovat tilanteita jotka kuuluvat tähän lajiin, ja jokainen kilpailuissa käynyt tietää, ettei se ole ruusuilla tanssia joka kerta. Kun kuvaan kiellon, kuvaan myös sen seuraavan hypyn, kun ratsukko selvittää ongelman. Silloin nämä kaksi kuvaa kertovat tarinaa sitkeydestä, jota hevosurheilussa tarvitaan.

Tuntemattoman ratsukon yllättävä hupsis -tilanne radalla. Hevosen ihmettelevä ilme on mainio, ratsastajan onneksi nosti päänsä pystyyn. Ratsastaja kerää itsensä hienosti parissa sekunnissa...

...ja ratsukko tekee tyylikkään loppuradan.

Olen avannut galleriasivuston https://equisara.smugmug.com/, josta kuviani voi katsella. Kuvaa klikkaamalla pääset galleriaan:

Kuvia voi myös ostaa digitaalisena, sekä leimalla että ilman. Kuvat ovat edullisia ja ostetut kuvat saa välittömästi ladattua palvelusta. Maksuvahvistuksessa sähköpostiin saapuu linkki, jota klikkaamalla kuva latautuu. Kuvia saa julkaista somessa (kuten Facebook tai blogi). Galleria toimii ulkomaisessa palvelualustassa, mutta minulla on toiminimi ja maksan verot Suomeen.

Tätä postausta kirjoittaessa valmiina ovat 80 cm ja 90 cm kuvat lauantailta, mutta jaksoin sitkeänä sissinä päivän loppuun eli lisää kuvia tulossa kun vaan valmistuu. Käsittelyn ja valikoinnin lisäksi kuvien lataaminen galleriaan vie todella paljon aikaa. Tämän takia kuvat päivittyvät galleriaan aina hieman viiveellä.

Kuvatarjontaa ja päivityksiä voit seurata gallerian Facebook-sivun kautta. Vinkkaan siellä aina kun uusia kansioita päivittyy, ja tykkäämällä sivusta saat tiedon omaan feediisi.

Read More