Estevalmennus vk35/2017 | Video

Kuvamuisto Hangosta 2016, kun hyppäreiltä pelkkää videota.

Tänään oli taas hyppäri. Menimme ensin jumppaa ja verryttelyä kavaleteilla. Seuraavaksi jatkoimme rarsastamalla muutamia paloja radasta, jolloin testaamme esteiden välisiä etäisyyksiä. Lopuksi ratsastimme kaksi perusrataa.

Olemme menosssa pitkästä aikaa kisoihin sunnuntaina. Valmentaja teetti meillä kaksi eri rataa, niin saimme myös harjoitusta radan opettelusta.

Molemmat radat sujuivat ihan hyvin. Ensimmäisen radan menin hieman kaasu pohjassa, koska Ani oli vähän nahkea alussa verkatessa, niin pistin vauhtia. Rata meni hyvin, mutta moitteita tuli siitä, että ratsastin liikaa eteen ja vauhdilla. Se toimii matalilla esteillä, ja sillä on tietenkin helppo kompensoida omia puutteita ratsastuksessa. Kehittyäkseen paremmaksi tarvitsisi myös osata mennä rauhallisemmin, mutta sujuvalla tempolla. Jos vain menee täysillä, niin ei jää säätövaraa, minkä merkitys korostuu estekorkeuden noustessa.

Lisäksi valkku yritti sparrata minua suoristamaan selän (valkku siis karjuu rydfistä koko videopätkän ajan :D). Minulla on ollut selkä jumissa tällä viikolla kylmetettyäni sen kisoissa viime viikonloppuna. Kävin jo hierojalla, mutta en vain oikein saa sitä suoraan vielä. Minulla on muutenkin ratsastaessa toimistotyöläisen ryhti, joka näkyy suoraan istunnassa käpertymisenä eteenpäin, ja leuka työntyy eteen.

Toisella radalla vaihtui rata, eli treenasimme myös kykyä omaksua nopeasti uusi rata. Pyrin ratsastamaan tämän radan hallitummin, no - välillä tempo vähän vaihteli ja ehkä oli jotain ongelmaa väärän laukan kanssa jossain, mutta oikeaan suuntaan kuitenkin.

Hyvä fiilis jäi tästä treenistä!

Read More

Jenny Heinekampin estevalmennus | Video

Kuva: Ani ja Saara Jennyn valmennuksessa

Saksaan asettunut ja siellä omaa tallia pitävä suomalaistaustainen esteratsastaja Jenny Heinekamp kävi pitämässä tallillamme valmennuksia viime viikolla. Pääsimme Anin kanssa osallistumaan valmennukseen perjantaina päivänä, ja kahtena päivänä seurasin Jennyn valmennuksia yleisössä.

Jenny Heinekamp

Linkkejä: Jenny Fei.org-sivuilla, Jennyn Youtube-kanava, Jennystä Wikipediassa

Jennyn valmennusta on todella mielenkiintoista seurata, hän on hyvin tarkka, keskittyy ratsukoihin herkeämättä neuvoen, ja räätälöi ryhmässä tehtäviä kullekin ratsukolle erikseen sen mukaan, mikä kyseisellä ratsukolla oli keskeisimpinä kehityskohteina. Järjestimme talliporukalle mukavan herkkupöydän ja seurasimme katsomossa porukalla toistemme valmennuksia. Säätkin olivat suosiolliset, ihanan lämmintä ja aurinkoista, vain pieni tihkusade yhtenä päivänä oman valmennukseni aikana, mutta se ei tuntunut missään.

Ratsastusseuramme Rocky Riders (RCR) tuki ratsukoidensa osallistumista valmennukseen. On mielestäni hieno juttu, että seura tukee kilpailevien ratsukoiden lisäksi myös valmentautumista, koska varainhankintaan osallistuvat kaikki, ja valmennus on tärkeää, piste! Meillä oli mahdollisuus ottaa kurssimuotoisesti valmennusta yksi tai useampi päivä peräkkäin joko kolmen hengen ryhmässä tai yksityistunteina.

Minulla ja ystävälläni oli kuitenkin sellainen tilanne, että pääsimme osallistumaan vain yhtenä päivänä, joten saimme sitten valmennusta kahden hengen ryhmässä. Olin ollut matkoilla ja minulla oli ollut viikon ratsastustauko edellisellä viikolla ja kroppa palautui tauosta melko hitaasti, ja hyppärikin oli tietenkin jäänyt väliin edellisellä viikolla. En halunnut mennä valmennukseen tauon jälkeenhyppäämättä ensin jotain pientä alle alkuviikosta. Hyppäsin siis tiistaina estetunnilla kevyesti yhden matalan radan ja verkkahypyissäkin säästelin hevosta, sillä halusin varmistua, että se perjantaina jaksaa valmennuksen hyvin.

Alkujännityksestä eteenpäin

Valmennuksessa aloitimme työstämällä hevosiamme ravissa. Jenny halusi nähdä kuinka herkästi saamme hevosen reagoimaan apuihin, ja miten ne liikkuvat siirtymien jälkeen eteenpäin. Harjoittelimme ravissa tempon vaihtelua, ja Jenny opasti kumpaakin ratsukkoa vuorotellen, analysoiden hevostemme yksilöllisiä piirteitä. Menimme myös muutamia puomeja kevyessä ravissa alkuun.

En tiedä halusiko Jenny tarkkailla hevostemme tyyliä reagoida tehtäviin vai oliko tehtävän tarkoitus olla icebreaker kun alkuun jännitti aika hitosti! :D Arvostan Jennyä urheilijana todella korkealle ja tunnustan, että minua jännitti valmennus enemmän kuin kisoissa radalla. Olen vähän suorittaja... kisoissa jos ratsastus nyt on päällisin puolin siistin näköistä, niin ketään ei kiinnosta muu kuin miten suoriudun radasta ja mikä on aika... Valmennuksessa ajattelen että jokaista liikettäni tarkkaillaan suurennuslasilla, huu! Jännitys kyllä haihtui nopeasti kun pääsimme työskentelyn makuun, ja Jennyhän on todella mukava.

Hevosestani löytyi turbovaihde :D

Aloittaessamme hevosten työskentelyn laukassa, verkkasimme ensin niitä ihan rennosti ja välillä kevyessä istunnassa. Sitten Jenny pyysi meitä ratsastamaan vauhdikkaasti laukkaa eteen, ja sitten otimme ne kiinni mahdollisimman paljon istunnan avulla. Kun lisäsin laukkaa mielestäni siihen, mikä Anilla on nyt se top speed mitä sillä pääsee, niin Jenny pyysi kovempaa, ja vielä vähän. En tiedä mitä tapahtui, mutta se mitä tavallisesti sileän treeneissä menemme lisättyä laukkaa ei ollut mitään siihen verrattuna, mitä vauhtia hepat nyt liikkuivat. Olin aivan ällistynyt että hevosestani löytyi sellainen vaihde ja sillä näytti olevan jopa hauskaa.

Myös hidastus sujui nopeasti ja istuntaa käyttäen, mutta siinä selkeästi on vielä parantamisen varaa. Kiinni ottaminen on aina vaikeampaa kuin vauhtiin pyytäminen, jos meinaa kauniisti saada istunnalla kiinni niin, että rytmi säilyy hyvänä. Tätä on kuitenkin helppo harjoitella itsekseen jatkossa.

Toisin sanoen, Anista löytyi ihan mielettömästi uusia vaihteita. Olen pitänyt sitä vähän hidaslaukkaisena (tai sen lyhyempi askel ei riitä kovin reippaasti etenevään laukkaan, jos vertailee muihin hevosiin), mutta en vain osannut pyytää mitään tällaista. Duh... Tässä pyrittiin muun muassa kehittämään hevosen reaktiokykyä ja saamaan se niinsanotusti pohkeen eteen. Ratsastettavuudessa ennen ja jälkeen harjoituksen oli iso ero. Tätä aion treenata nyt ahkerasti - tosin muutama pyrähdys joka treenikerralla riittää.

Falling in love with my horse again <3

Kaksi rataa ja analyysit sekä video

Hyppäsimme hieman muutamia pystyesteitä, joissa ensin pidempi lähestyminen ja toisessa lyhyempi, ja sitten lopuksi radat. Ensimmäisellä radalla en ehkä yltänyt parhaimpaani, koska nopeasti opeteltu rata ei ollut ihan hyvin muistissa (dementiakerho oli taas paikalla) ja muutama lähestyinen oli vähän huono, mistä seurasi aina haastetta seuraavaan lähestymiseen.

Ani kuitenkin hyppäsi hyvin ja nollilla mentiin. Ani on myös niin ihana kun se menee rehellisesti - huomaa ykkösradan sarja, jossa ottaa yhden lauka-askeleen välissä kaksi askelta korjatakseen huonon hypyn sisään. Unohdin minne oin menossa, ja lähestyminen kärsi tästä keskittymishäiriöstä. Lähestyimme hieman kaarrellen estettä, kun minulla meni käännös ensin vähän pitkälle (arviointivirhe, milloin pitää kääntää uralta esteelle) ja Ani vähän ihmetteli niitä sokeripaloja siinä alla tai ehkä se vain luuli ensin että olemme menossa esteen oikealta puolelta, mutta hyppäsi silti rehellisesti ja korjasi mun virheet ottamalla kaksi askelta välissä. Jos tulee jotain tällaista niin ratsastan vaan päättäväisesti kohti estettä, että kyllä me nyt vaan mennään eikä meinata. Ja sitten olen tarkkana, että olen hypyssä mukana, miten ikinä se sen korjaakin.

Itselläni on alkanut pikkuhiljaa kehittyä tuo ymmärrys ponnistuspaikasta ja miten pyydän hypyn kauempaa tai odotan lähempää. Mutta se edellyttää, että tempo on hyvä ja energinen kun ratsastan esteelle, jos laukka on sellaista mummolaukkaa niin siinä ollaan kyllä oman onnen nojassa ja voi vaan rukoila että hevonen hoitaa homman kotiin. En voi todellakaan sanoa, että aina sen osaisin nähdä ja niin pois päin, mutta näitä hyviä hetkiä alkaa jo tulla. (Uusille lukijoille tiedoksi että aloitin hyppäämisen ihan nollasta marraskuussa 2015.) Muutama hyppy oli sitten melko iso, kun pyysin hyppäämään kauempaa ja ihana Ani tekee työtä käskettyä. Videossa kuuluu ääniefektinä "uugh" kun tulee megahyppy, ja sama kuuluu lopussa yleisöstäkin. :D

Toinen rata meni jo hallitummin, hyvä fiilis!

Muiden treeneistä ahaa-elämyksiä

Mitä opin muiden valmennuksia katsoessa? Opin kaikenlaista, mutta nostan kolme asiaa tähän.

1. Ratsasta loppuun asti. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että auttaakseen ratsastajia suorittamaan tehtävän huolellisesti loppuun asti, Jenny pyysi esteen jälkeen ratsukkoa tekemään pienen voltin. Eli kovin useinhan sitä tekee tehtävän, ja sitten hypyn jälkeen siirrytään nopsaan käyntiin. Mutta kun ratsastaja jatkaa ja tekee voltin, hän ratsastaa myös esteen jälkeen huolellisesti, ja tekee huolellisen siirtymän. Näistä volteista on varmasti hyötyä muihinkin asioihin, mutta tämän ahaa-elämyksen itse sain. Omassa valmennuksessa keskityinkin siihen, että ratsastan suunnitelmallisesti myös esteen jälkeen ja teen valmistellut ja hallitun siirtymän raviin.

2. Ratsasta esteen jälkeen. Huomasin myös, että monelle ratsastajalle neuvona oli tulla esteen jälkeen nopeammin alas satulaan ja ratsastaa, jotta hevonen pysyy lyhyenä ja tahti säilyy esteiden välillä.

3. Siirtymien avulla kontrollin säilyttäminen pehmeästi. Eräs hevonen oli ratsastajalleen vahvan tuntuinen. Tätä ratsastajaa Jenny neuvoi siirtymään esteiden välillä nopeasti raviin ja nostamaan heti uuden laukan. Nämä siirtymät tehtiin vain kentän päädyissä, ei silloin kun esteet olivat suoralla linjalla. Eli lyhyt siirtymä auttoi hevosen pysymään ratsastajan kontrollissa.

Makes sense.

Tästä on hyvä jatkaa takaisin vakivalmentajani hyppärille, heippa!

Read More