Hästbackan iltakisat 28.6.2017 | Video

Hästbackan iltakisat sattuivat keskiviikolle, jolloin meillä on yleensä estevalmennus eli hyppypäivä, joten päätimme lähteä neljän ratsukon voimin kisoihin.

Hyppäsin 60cm ja 80cm luokat. Toiveissa on nousta tällä kaudella 90cm tasolle, mutta nyt alkukaudesta en tunne olevani vielä valmis, vaikka treeneissä olen 90cm ratoja hypännyt. Talvella estetreenissä oli muutamia pausseja vuoroin oman vuoroin hevosen kunnon takia, ja sen kyllä huomaa, kun meininki on tuntunut haparoivammalta kuin viime kesänä. Pientä takapakkia siis. Kaikki ajallaan, ja korkeutta on turha ahnehtia jos ei koe olevansa valmis, mielestäni se ei ole reilua hevosellekaan.

Kisat menivät ihan hyvin, vaikka onnistuin generoimaan kunnon jännityksen kisapäivälle. En tiedä mitä jännitän kun hevoseni on kisoissa viihtyvä tapaus, kai se on vain oman rutiinin puutetta. Eli enemmän startteja alle! Ani kyttäili ja pomppi radan takaosassa.

60cm oli clear round, ja se sujui hyvin, jos ei huomioida Anin pomppimista siellä sun täällä, kun kentän ympäristössä ole kaikkea arveluttavaa. Erityisesti kentän takaosassa ja esteellä nro 6. Olin tähän rataan tytyväinen, Ani tuntui hyvältä, enkä itsekään sössinyt mitään.

80cm -luokassa oli uusinta. Saimme sekä perusradan että uusinnan nollat, mutta aika oli melko huono. Sijoituimme 10. sijalle, luokassa 7 sijoittui. Ani ei tuntunut hirveän energiseltä, ja halusin mieluummin tiukat ja hallitut tiet kuin koittaa puristaa hirveästi lisää laukkaa. Reiteillä hilluva toinen ratsastaja häiritsi suoritusta, ja esteelle nro 12 kertakaikkiaan unohdin tehdä lyhyemmän tien. No, ens kerralla jos koittaisi lisää kaasua ja tiukemmat tiet. Ihan hyvä kisailta oli!

Read More

Loisto-ostos: Tipperary Eventer Pro -turvaliivi

Tipperary Eventer Pro.

Kirjoitan tässä postauksessa laajasti ajatuksiani turvaliivin käytöstä, sekä kerron tarkemmin omasta Tipperary Eventer Pro-turvaliivistä, joka on mielestäni aivan loisto-ostos.

Kuinka paljon sitä liiviä oikeasti tarvitsee?

Paljon. Aina, kun hyppää. Maastoillessakin se olisi hyvä. Jos vanhempi haluaa, että lapsiratsastaja käyttää turvaliiviä aina ratsastaessa, hyvä ja mukavalta tuntuva liivi on erityisen tärkeä.

Viime kesäisessä postauksessa kerroin, kuinka otin Sea Horse Weekin keskiviikon 90cm luokassa pohjakosketuksen kenttään eli satulassa suistuminen kakkosesteen jälkeen. Mikäs siis parempi lähtökohta kertoa kokemuksia uudesta turvaliivistä, kun tuli testattua sen ominaisuudet ihan kunnolla. Ja olenhan kunnostautunut tämän jälkeen ja heittänyt treeneissä pari uutta kuperkeikkaakin, eli voin sanoa että liivi on todella perinpohjaisesti testattu. :D

Näin kauniisti se istuu päällä.

Aiempia videoita katselleet ovat ehkä huomanneet, että aikaisemmin käyttämäni, tallin nurkista lainattu vanha ja isohko turvaliivinräyskä oli keskikesällä vaihtunut uuteen. Olin jo pidempään haaveillut laadukkaasta turvaliivistä, sillä en koskaan hyppää ilman turvaliiviä sekä tietenkään kypärää. Kun aloittaa hyppäämisen, ei välttämättä tarvitse heti investoida liiviin - kannattaa kysellä tallin pitäjältä ja kavereilta liiviä ensin lainaan. Esimerkiksi meidän tallilla asiakkaiden nurkkiin hylkäämät liivit on otettu talteen kaikkien lainattavaksi.

Vanha, liian iso lainaliivi - parempi kuin ilman liiviä kuitenkin!
Kuva Ponikoulun kisoista keväältä 2016.

Olen jo aiemmin kertonut, että aloitin hyppäämisen oman hevosen myötä aivan nollista, sillä aiemmilla vuokrahevosilla hypyt olivat luonnollisesti omistajien etuoikeus, ja vuokraajalle jäi sileän treenit ja maastoilu. Ensimmäisellä hyppärillä meni melko villin (=innokas ja kuumeneva) hevoseni kanssa vaatimattomia 40 cm esteitä ilman turvaliiviä, ja kyllähän se jännän päälle kävi, kun maneesin seinät tuntuivat tulevan kovin nopeasti vastaan... Toisella hyppärillä otin lainaturvaliivin käyttöön, ja hirvitysjännitys oli poissa. Sen jälkeen olen aina käyttänyt liiviä hypätessä. Muutamien kisastarttien jälkeen tuntui siltä, että aika oman, sopivan ja laadukkaan liivin ostoon oli tullut.

Vanhan lainaliivin takaosa piti taittaa ylöspäin pyrstöksi, koska liivi olisi muuten välillä osunut satulaan. Toim.huom. tässä ratsastan myös minulle liian pienellä, toiselta ponilta lainatulla satulalla, kun oma satula oli vasta tilauksessa.

Olen muuten lentänyt ihan viiden kavaletin jumppasarjallakin, kun homma lähti menemään keturalleen.  Hevoseni saattoi alussa myös irroitella hyppäämällä isosti pienenkin esteen. Olen myös seurannut kentän reunalta hieman pieleen menneitä lähestymisiä, jolloin hevonen tekee jäätävän ison pystyloikan. Eli esteiden korkeus ja liivin tarve eivät kulje käsikädessä. Ei siis kannata ajatella, että ottaa liivin käyttöön vasta, kun siirtyy isompiin esteisiin.

Kun teini ei enää haluaisi käyttää liiviä

Niille teineille, joiden mielestä liivin käyttö on noloa, sanoisin ettei ole todellakaan noloa käyttää lajin vaatimia varusteita. Käyttämällä liiviä annat tietynlaisen kuvan itsestäsi: tunnet lajiin liittyvät riskit, käytät asianmukaisia varusteita, et kuvittele olevasi taitoinesi tilannetekijöiden yläpuolella, ja arvostat itseäsi niin paljon, että mietit myös turvallisuutta. Itsetuntosi on kohdallaan, etkä taivu sosiaalisen paineen edessä. Saatat myös kuvitella, ettei liivin käyttö olisi siistiä kavereittesi mielestä, vaikka todellisuudessa heillä ei ole mitään mielipidettä liivin käytöstä.

Tämäkö liivikö ei näytä hyvältä?

Se argumentti, että mutta kun liivissä tulee hiki, on niin last season. Hyvät liivit eivät ole hiostavia. Ratsastus on urheilua, urheilussa tulee hiki. Hikoileminen on sitä paitsi terveellistä, ja siihen liittyvät haitat poistuvat käymällä suihkussa. Kesällä tulee hiki jopa ilman urheilua. Ja jos käyt tallilla, tuoksahdat ehkä pienesti myös tallilta, joten...

Meidän tallilla on fiksuja "poniäitejä", jotka vaativat lapsillaan liivin käyttöä hypätessä. Ovat sanoneet lapsilleen, että hevonen myydään, jos jälkikasvu menee yhdellekään hyppärille ilman asianmukaisia varusteita tai ratsastaa ilman kypärää. Yllättäen kypärät ja liivit on olleet käytössä ilman mitään napinoita. Tämä kuulostaa varmaan hirveän tiukkikselta, mutta toimii. Näille nyt jo aikuistuneille lapsille ei ole jäänyt liivipakosta mitään traumoja. :D

Turvaliivistä huolehtiminen kuuluu mielestäni alaikäisen ratsastajan vanhemmalle, ei valmentajalle tai opettajalle. Turvaliivi maksaa, jos sen hankkii omaksi. Valmentaja ei siksi mahdollisesti ryhdy äänekkäästi vaatimaan liivin käyttöä. Ja tosiaan kannattaa kysellä lainaliivejä tallilla, jos omaan ei ole mahdollisuutta.

Tipperary Eventer -turvaliivit

Meidän estevalmennukseen painottuvalla tallilla lähes kaikki käyttävät hypätessä turvaliiviä, ja lähes poikkeuksetta jokaisen turvaliivi on Tipperaryn Eventer. Olin kuvailemassa yhtä hyppäriä tallillamme kesäkuussa, ja huomasin että kaikilla viidella ratsukolla oli päällään Tipperary Eventer. Ratsastajat puhuivat myöskin positiivisesti liiveistään.

Niimpä suuntasin sovittamaan liiviä niitä maahantuovaan Diswestiin Espoon Suomenojalla. Tipperarylta on markkinoilla kaksi mallia, Eventer ja myöhemmin tullut Tipperary Eventer Pro. Molemmat ovat mukavia päällä. Päädyin sovituksessa tähän uuteen malliin, ja kerron siitä tässä postauksessa - monelle tuo "alkuperäinen" Eventer onkin jo tuttu. Hieman kalliimman Eventer Pron ominaisuudet tuntuivat olevan satsauksen väärti, ja olen ollut todella tyytyväinen hankintaani.

Diswestin verkkosivulta näet ajantasaiset liivimallien hinnat, kokotaulukot ja mitä kokoja on varastossa. Diswest on myös mukana isommissa ratsastustapahtumissa (viime kesänä esim. Sea Horse Week), joissa kannattaa käydä sovittamassa liiviä, mikäli Espoo ei osu matkan varrelle. Kannattaa myös kesällä tarkistaa liikkeen aukioloaika, koska se on joskus kiinni juuri siksi, että ovat jossakin tapahtumassa.

Tipperary Eventer Pro, väri musta.

Minulle tilattiin sovituksen yhteydessä liivi ulkomailta, ja toimitusajaksi arvioitiin noin viikko, mutta liivi tuli jopa nopeammin. Varastossa oli sovittaessa oikean kokoinen tummansininen liivi, mutta halusin mustan. Palvelu liikkeessä oli ystävällistä, ja sovituksessa sain asiantuntevaa apua. Otin ystäväni mukaan kun menin hakemaan saapunutta liiviä, ja kuinka ollakaan se tummansininen liivi päätyi hänen mukaansa.

Eventer Pron ominaisuudet

Eventer Pro -liivin panssaritäyte koostuu kahdesta erillisestä kerroksesta. Tämän ansiosta liivi on todella joustava ja vartaloa mukaileva, eikä palojen vaihtumiskohdissa ole syviä, kovia "railoja". Ratsastaessa en itse asiassa huomaa koko liiviä, sen vain unohtaa.

Itselläni on notkoselkä ja naisellinen takamus, mutta liivi istuu selän kaaressa aivan täydellisesti ja tiiviisti, eikä paina mistään tai haittaa ratsastusta. Vaikka rintamuksessa on muotoja, liivi laskeutuu myös rinnan alta täysin kiinni, mitenkään puristamatta. Tähän kroppaan ei ole helppo löytää liiviä, esimerkiksi suosittu Racesafe ei minulla istunut päälle lainkaan.

Eventer Pro -liivi istuu notkoselkäiselläkin upeasti.

Ystävälläni taas on eri mallinen vartalo, mutta saman koon liivi istuu hänellä aivan yhtä hyvin.

Diswestin Sari Ignatius säätää liivin kokoa.

Aivan mahtava asia liivissä on sen kiristyssysteemi. Liivissä on joustavaa materiaalia oleva korsettityyppinen kiristys, jossa on liukuva painettava pikalukitus. Nyöritys löysätään ennen pukemista, sitten puetaan ja vetoketju suljetaan, ja lopuksi kiristetään. Tämän voi tehdä itse ja pukeminen vie pari sekuntia.

Kiinnitys Eventer Pro-mallin pikalukolla käy käden käänteessä, etkä tarvitse apua liivin pukemisessa.

Prossa on kauttaaltaan reunoissa heijastinkankaasta ommeltu tere, joka näkyy pimeässä todella hyvin. Tuo kuvassa vaaleana näkyvä raita on siis heijastinta. Tämä on maastoillessa hieno ominaisuus.

Nyöritys Eventer Pro-liivissä.

Nyörityksen alla on kylkeä suojaava panssarisiiveke. Eventer-mallissa tätä ei ole.

Kylkeä suojaava Pro-malliin lisätty siiveke.

Säätövaraa on todella paljon, joten alle mahtuu mitä tahansa teepaidasta takkiin. Toisaalta liivi on niin hyvin istuva, että sen voi pukea jopa kisatakin alle, toki takista riippuen.

Eventer Pro jättää hartiaseudun avoimemmaksi.

Liivin voi kevyesti pestä käsin vedessä, mutta pintakangas hylkii likaa niin, ettei putoamisista huolimatta ole tarvinnut pestä liiviä vielä. Pintakangas on pehmeää ja liukasta, mikä tekee osaltaan liivistä mukavamman.

Netin uumenista löytyy lyhyt englanninkielinen esittelyvideo Eventer Prosta:

Liivin koko ja räätälöitävyys

Minulle sopiva koko oli aikuisten S. Aikuisten koossa on tilaa naisellisille muodoille ja liivi mukautuu hyvin (testihenkilöillä rintavarustus luokkaa D ja F). Rinnanympärys itselläni on kuppikoon takia hieman enemmän kuin mittataulukon lukema, mutta pienempi koko sopi paremmin, koska olen muuten melko siro. Nuorille on omat kokonsa, ja myös pitkille löytyy oma mitoitus, joten jokaiselle pitäisi löytyä sopiva. Liivin kuuluu olla päällä napakka.

Mittataulukko.

Eikä tässä vielä kaikki. Eventer-liivejä saa tilauksesta haluamillaan väreillä ja brodeerauksilla, tarvittaessa jopa omien mittojen mukaan. Kokeilin valmistajan sivuilla olevaa massaräätälöintikonetta - olisiko tämä turkoosi liivi pinkeillä tereillä mieleinen? Custom-tilauksille tulee toki enemmän hintaa. Perusvärit ovat klassiset musta ja tummansininen.

Liivin voi tilauksesta hankkia missä värissä tahansa, sekä haluamillaan mitoilla.

Eventer

Sovitimme molemmat myös Eventer-mallia. Se on aavistuksen peittävämpi olkapäältä, antaen ehkä enemmän suojaa. Prossa tuntui, että liivi ei lainkaan rajoita liikkumista mihinkään suuntaan. Myös Eventer oli mukava päällä, mutta Pro oli vielä joustavamman tuntuinen.

Eventer-malli solmitaan, joten on hyvä, jos toinen henkilö kiristää liivin riittävän tiukaksi sinulle, kun olet pukenut sen.

Eventer takaa.

Eventer sivusta.

Turvallisuussertifiointi

Tipperary-liivit on kehittänyt kanadalainen Phoenix Performance. Liivi on "ASTM F-1937-04/SEI Certified", eli niiden turvallisuustestit on suoritettu Yhdysvalloissa ja Kanadassa käytössä olevien standardien mukaan. Näin ollen Tipperaryn liiveissä ei ole eurooppalaista CE-merkintää.  Esteratsastuksessa tällä ei ole merkitystä, koska turvaliivi ylipäätään on vapaaehtoinen varuste, mutta kenttäratsastuksessa SRL vaatii käytettävän CE-merkittyä liiviä kilpailuissa. Kenttää kilpailemaan haluavan on siten valittava jokin toinen turvaliivi nykysääntöjen valossa. Itselläni ei ole aikomusta kilpailla kenttäratsastuksessa, ja mielestäni voin luottaa USAn ja Kanadan turvallisuustestauksia sertifioivaan tahoon siinä missä EUn vastaavaan.

Lopuksi

Kannatan ja suosittelen turvaliivin käyttöä. Liivi ei tietenkään suojaa kaikilta vaaroilta ja vammoilta, mutta liivin käyttö antaa aina enemmän suojaa kuin ilman. Itse olen välttänyt monta mustelmaa liiviä käyttämällä. Liivin käyttö ei ole mistään pois.

Mikäli sinulla on kysyttävää tästä liivistä, jätä alle kommentti, niin koitan vastata.

Oletko sinä onnistunut löytämään turvaliivin, josta pidät yhtä paljon kuin minä omastani?

Miten suhtaudut turvaliivin käyttöön?

Kiitos ystävälle mannekiinina toimimisesta.

Turvallista ratsastusta! 

- Saara

Read More

Comeback-postaus - viikon 24/2017 hyppäri | Video

Kun blogin pito syystä tai toisesta katkeaa, on todella vaikeaa päästä takaisin bloggausraiteelle. Bloggerin dashboard on täynnä keskeneräisiä aika isoja bloggausaihioita, jotka ovat muhineet pöytälaatikossa viime kesästä asti, mutta tuntuu että pitkän tauon jälkeen pitäisi tehdä ensin joku "mitä meille nyt kuuluu?" -katsaus... meille kuuluu niin paljon kaikkea sitten viime elokuun, että se postaus vasta olisikin valtava urakka. Joten katsotaan palaanko näihin jossain vaiheessa, mutta nyt otan oikopolun suoraan nykyhetkeen ja pitkästä aikaa hyppäriltä taltioituja pätkiä.

Kuten videosta näkee, ratsukko voi hyvin. Näissä on musiikki, sillä taustalla oli hieman muuta hälyä... tallimme "poniäidit" olivat saaneet loistoidean saapuneet seuraamaan laadukasta ratsastusurheilua (köh köh) skumppapiknikin kera. Tunnelma oli mahtava, mutta valitettavasti kaikki skumppa oli juotu siinä vaiheessa kun tunti päättyi ja esteet oli siivottu sivuun. Kun poniäitien lapset täyttävät 18 vuotta, tämä skenaario on mahdollinen, lapsi voi ajaa hilpeän mutsin tai faijan tallilta kotiin. :D

Hyppäri alkoi kolmen kavaletin jumppasarjalla. Sitten harjoittelimme ensin muutamia kohtia radasta. Harjoituspätkällä hyppään linjan - tässä on tarkoituksena saada tuntuma siihen, millä askelmäärällä kyseinen väli sopii omalle hevoselle. Meillä kun on samalla hyppärillä iso poni ja 170 cm säkäinen jätti, niin välit ovat jokaiselle erilaiset. Samankokoisillakin saattaa olla pitkä tai lyhyempi askel. Omani on siitä näppärä (sk. noin 155cm) että pystyn menemään sekä ponien että hevosten välit. Video on hieman rakeisempi kuin videoni yleensä, kun se on kuvattu ystävän puhelimella.

Harjoitushyppy.

Ensimmäinen rata oli jotain 70-80cm väliltä. Tässä ei tuntunut muuta hämminkiä, kuin että viimeisenä aalloissa tulee kunnon kopautus, ja luulin että este putosi. Kommentoin lopussa valkulle että se on meille jotenkin vaikea, kun edellisellä hyppärilläkin pudotimme aallot. Meille tulee äärimmäisen harvoin mitään pudotuksia tai kopautuksia, niin pienikin kopsaus tuntuu heti isolta asialta. :D

Ensimmäinen rata noin 70-80 cm.

Toinen rata nostettiin 90cm:n lukuunottamatta sarjaa ja aaltoja, joissa koin ongelmaa edellisellä kierroksella. Minulla on tavoitteena nousta tällä kaudella 90cm luokkiin hieman paremmalla menestyksellä, kuin edellisen postauksen mahalasku Hangossa. :D Tämä rata sujui muuten ihan hyvin, mutta linjan ensimmäisen esteen puomi putoaa. En tiedä mitä siinä tapahtui, kun ei ollut mitään ihmeempää ongelmaa, pidätin ehkä liikaa? En kyllä mennessäni edes huomannut pudotusta, eikä siinä varmaan ollut mitään ihmeempää, kun ei valmentajalta tullut kuin kehuja. Este oli kapeampi kuin muut, ja Ani ei ehkä hahmottanut mittasuhteita? Tai hörvellän itse jotain.

Toinen rata 90cm.

Pitkän tauon jälkeen myönnän, että oli kynnys laittaa näitäkin videoita - tuntuu, että ratsastukseni pitäisi olla kehittynyt jo valovuosien päähän... toisaalta kun nukkuu yön yli ja katsoo uudestaan niin eipä tuossa nyt niin hävettävääkään ole. Kuten sanoin, postaustauko nostaa rimaa ihan hirveästi - mitä pidempi tauko, sitä ihmeellisempää uutisoitavaa pitäisi olla. Mutta rimahan on asia, joka on omien korvien välissä, joten ei kun uutta putkeen.

Eipä tähän loppuun voi muuta kuin todeta, miten valtavan onnellinen ole ihanasta Anistani. <3

Read More