lauantai 23. heinäkuuta 2016

Kerää itse yrttejä | Mesiangervon satokausi on nyt parhaimmillaan

Keräätkö itse yrttejä hevosellesi?

Minä kerään, ja luen paljon yrteistä, niiden ominaisuuksista ja käytöstä. Nyt haluankin vinkata teille, blogini lukijat, että mesiangervon poimintakausi on parhaimmillaan. Poiminta-aika on lyhyt, joten kannattaa rynnätä kohti kosteaa niittyä tai ojanpientareita nyt, jos meinaa tätä loistavaa yrttiä saada.

Mesiangervon kukinto.

Mesiangervon ominaisuudet ja käyttö

Mesiangervo (lat. Filipendula ulmaria, engl. meadowsweet) on luonnon oma tulehduskipulääke. Yrttiekspertti Henriette Kress kirjoittaa:

"Vuonna 1838 eräs italialainen löysi ensimmäistä kertaa mesiangervon kukkanupuista ja valkopajun (Salix alba) kuoresta salisyylihappoa. Vuonna 1899 lääketehdas Bayer kehitti lääkkeen (asetyylisalisyylihappon) ja nimitti sen asperiiniksi, joka pohjautuu vanhaan kasvitieteelliseen mesiangervon nimeen Spiraea ulmaria.
Kukissa on salisyylihapon lisäksi salisyylihapon johdannaisia (opireiini, salisiini, gaulteriini), tanniinia (10 %), limaa, flavonoideja, haihtuvaa öljyä, sitruunahappoa, C-vitamiinia ja sokereita. Tanniini tehoaa lasten ripuliin, salisyylihappo on antiseptinen, tulehduksia parantava, reumatismiä lieventävä ja virtsan sekä hien eritystä lisäävä. Kuuma keite hiostuttaa ja se sopii kuumelääkkeeksi, eräänlaiseksi kasviperäiseksi asperiiniksi. Keite lieventää myös kramppeja. Tanniini- ja lima-ainepitoisuus vaikuttanevat päin vastoin kuin isosalisylaatit, jotka voivat aiheuttaa mahaverenvuodon. Perinteisesti koko kasvia on käytetty hoitamaan happovaivoja."

Toisin kuin tyypillisten tulehduskipulääkkeiden, angervon sanotaan olevan vatsaystävällinen. Hilton Herbs markkinoikin mesiangervoa vaihtoehtona vatsalääkkeille. Se poistaa nestettä, joten se sopii erityisen hyvin silloin, kun särkyyn ja tulehdukseen liittyy tulehdusta.

Anne Tuomivaaran kirjoittamassa Eläintenhoitajan yrttioppaassa mesiangervon luokitus on "Melko vahva kasvi, jonka käyttöannoksien ja -aikojen on oltava kohtuullisia" (s. 60 ja 96). Se sopii siis käytettäväksi kuurina monenlaisten kiputilojen hoidossa (venähdykset, ontumiset, jne.). Mitään tarkkoja määriä ei kokonaisen yrtin annosteluun kirjassa anneta. Kroonikolle antaisin esimerkiksi pari ruokalusikallista päivässä, akuuteissa kiputiloissa arvaukseni olisi puolen desin ja desin väliltä hevosen koosta ja tilanteesta riippuen. Uusien yrttien kanssa kokeilen niiden sopivuutta aina ensin pienellä annoksella. Mielestäni angervoa kannattaa varovasti kokeilla, jos pirunkoura ei sovellu hevoselle vatsavaivojen takia. Jos taas hevonen on kroonikko, ja saa pirunkouraa jatkuvasti, voisi olla hyvä idea vuorotella mesiangervon kanssa.

Hilton Herbs myy kuivattua mesiangervoa vatsavaivojen hoitoon; sivujen mukaan päiväannos voi olla 20-30 g päivässä, mielellään jaettuna kahteen ruokintakertaan, ja ruokalusikallinen painaa 3,5 g. Desilitrassa olisi siten 23 g kuivattua yrttiä. Sivujen mukaan yrttiä pitäisi syöttää kolme viikkoa, jotta sen hyödyt tulevat esiin. Drugs.com -sivu ohjeistaa, että lehtiä voi käyttää hieman enemmän kuin kukintoja (ihmiselle annostus on 2,5-3,3 g kukkia tai 4-5 g kokonaista kasvia).

Integrative Veterinary Care -lehden artikkelissa käsitellään yrttien käyttöä kilpahevosilla. On huomattava, että monilla yrteillä on doping-varoaika ihan kuten lääkkeillä. Lisäksi jutussa huomautetaan, että salisiinia sisältävillä yrteillä, joihin mesiangervo kuuluu, voi olla yhteisvaikutuksia muiden lääkeaineiden kanssa. Jos hevosesi saa lääkevalmisteita tai yrttejä, tarkista niihin liittyvät mahdolliset varoitukset, ennen kuin annat mesiangervoa. Se ei myöskään sovellu asperiiniallergikoille.


Näpsäisin kuvat kännykällä, kun keräilin mesiangervoa omalta kotiniityltä.

Mesiangervon kerääminen

Mesiangervosta poimitaan kukintoja, joissa on eniten vaikuttavia aineita. Aikaisemmin keväällä voi kerätä myös versoja, mutta tässä vaiheessa lehdet ovat jo vähän rupsahtaneen näköisiä. Ylikypsät kukinnot pölisevät kovasti, joten valitse parhaimmillaan olevia kukkaterttuja, jotka ovat yläosastaan vielä nupulla. Joissain poimintaohjeissa kehotetaan riipimään tertut, mutta koska hevoselle voi syöttää kasvin kokonaisena, on helpompaa taittaa varsi kukinnon alta ja poimia koko latva. Varsi on murea ja katkeaa tästä helposti, joten et tarvitse poimintaan muita tarvikkeita kuin keruuämpärin.

Kerättäväksi sopivassa kehitysvaiheessa eli latvastaan nupullaan oleva kukinto.

Kukinnot kuivataan ohuina kerroksina joko kasvikuivurissa tai vaikka saunan lauteilla sanomalehden päällä. Itselläni on Evermat-kuivuri, sillä olen varsinainen puuhastelija yrttien kanssa. Kuivurissa kuivuvat myös sienet ja marjat. Joskus kuivaaminen on hauskempaa kuin tuotosten syöminen... esimerkiksi mysliä varten kuivatut mustikat ja puolukat jäivät minulta syömättä, joten Ani on saanut koko talven ruokalusikallisen jauhettua puolukkaa lisäreihinsä. Evermatin mukana tulee muistaakseni neljä kuivaustasoa, ja olen varaosina tilannut niitä lisää, niin että minulla on kymmenen tason "kuivaustorni".

Kukinta-aikaa kestää säistä riippuen viikon tai kaksi, joten ei kannata yhtään aikailla. Ykkösvyöhykkeellä keruuaikaa on luultavasti enää muutamia päiviä, koska kasvukausi on tänä vuonna etuajassa. Kasvi on monivuotinen, eli hyvän keruupaikan löydettyäsi voit korjata satoa samasta paikasta myös ensi vuonna. Jos mesiangervoa kasvaa laitumella, älä suotta poista sitä.

Mesiangervon tuoksu on imelä ja melko voimakas, ja kotona tuoksuu yrtille kun kuivuri käy. Mesiangervo vetää puoleensa kaikenlaisia kukkakärpäsiä ja koppakuoriaisia, joten poimittua materiaalia kannattaa vähän ravistella ja tarkistaa. Löysin mm. 2 cm kokoisen komean koppakuoriaisen saaliin joukosta. Eli näkyvät ötökät perataan pois... sitten laitan kuivurin alkuun 60°C, ja pienemmät öttiäiset heittävät henkensä.

Tiukkaan pakatusta 10 litran ämpärillisestä tuli 244 g kuivattua yrttiä.
Säilytän yrttejä isoissa muovirasioissa. Säilytä kuivatut yrtit tiiviisti suljetuissa rasioissa valolta suojattuna, huoneenlämmössä. Koska kerään yrttejä aika isoja määriä, tallilta löytyneet tyhjät lisäri-purkit ovat hyviä tarkoitukseen. Neliskulmaiset purkit vievät vähemmän tilaa kuin pyöreät elintarvikeämpärit, joita käytin aiemmin.

Lähteet ja lisätietoa

Suomenkielisiä sivuja

Henriette Kress / Henriette's herb: mesiangervo
Luontoportti: Mesiangervo
Yrttitarha: Mesiangervo
Frantsilla: Mesiangervo
Ravintolisäwiki: Mesiangervo

Englanninkielisiä sivuja ja artikkeleita

Hilton Herbs: Meadowsweet
Integrative Veterinary Care Journal: Herb use in sporting horses
Drugs.com: Meadowsweet
Plants for a future: Filipendula ulmaria
Anne McIntyre: Filipendula ulmaria, mesiangervo, myös ayurvedisessä hoidossa

Kirjallisuus

Anne Tuomivaara: Eläintenhoitajan yrttiopas
(Mesiangervo on eurooppalaista alkuperää, eikä sitä siksi löydy amerikkalaisista yrttioppaista.)

2 kommenttia:

  1. Ja maanomistajalta lupa ennen keräämistä, luonnollisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, tätä en huomannutkaan ottaa esiin postauksessa. Jos poimii pienessä määrin kukintoja omaan käyttöön, ei tarvitse maanomistajan lupaa. Jos poimii kasvustoa niittäen, on se kokonaan kieletty.

      http://www.yrttitarha.fi/tietopankki/keruu/index.html
      http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/jokamiehenoikeudet/
      http://villikataja.blogspot.fi/2015/06/jokamiehenoikeudet-ja-luonnossa.html

      Poista

Kiva kun poikkesit. Jätä kommentti tänne! Kerro omista kokemuksistasi?