Kynnarin kisat | Video

Kuvakaappaus videosta.

Eilen hypättiin Siuntiossa Kynnarissa Finlayson-cup osakilpailu sekä muita seuratason luokkia. Osallistuimme 60 cm ja 80 cm luokkiin Anin kanssa, kisat oli meidän neljännet.

Tämä oli meillä ensimmäinen 80 cm rata kisoissa, kotona ehdittiin hypätä kerran treenit tällä korkeudella. Mehän ei olla siis ahnehdittu korkeutta, mutta Kynnarissa ei 70 luokkaa ollut. Näin ollen minulla oli tavoitteena ratsastaa puhdas perusrata ja puhdas uusinta valiten varmat tiet, että saan hyvän suorituksen tällä tasolla, ajasta viis. 80 cm radan osalta tavoite täyttyi, mutta 60 cm radalla napsahti hylsy, koska tipuin. Did not see that one coming!

Kisareissu oli täynnä eriskummallisia sattumuksia noin ylipäätään. Kynnarissa maneesi ja ulkokenttä ovat hyvin kaukana toisistaan, arvioisin että matkaa olisi noin 800 metriä. Maneesi toimi verkkapaikkana, mutta aikatauluissa 60 cm luokan kohdalla ollut huomioitu ollenkaan liikkumiseen tarvittavaa aikaa. Luokka alkoi hyvin pian radan kävelyn jälkeen. Hevoseni oli lastattu rekkaan ensimmäisenä, joten sain sen viimeisenä ulos, ja kun ponit oli satuloitu, en ehtinyt verkkaan mukaan, kun ponit olivat jo lähdössä kentälle. Oma verkkani jäi siis lyhyeksi omatoimiräpellykseksi, ja muillakin se oli kovin hätäinen.

Luokka oli tällä välin jo alkanut, ja osallistujia otettiin sisään sekalaisessa järjestyksessä, koska kovinkaan moni ei ollut ehtinyt ajoissa. Valmentaja ei myöskään voinut olla kahdessa paikassa yhtä aikaa - kentän reunalla ja maneesissa. Kentän vieressä oli nurmikenttä, jossa verryttelymahdollisuus. Kokeilin siinä yhden hypyn verran, mutta ruoho oli sateen jälkeen liukasta eikä meillä ollut hokkeja. Eli kisapaikan logistiikka Kynnarissa oli haastava. Jos tuon nurmikentän sijalla olisi ollut hiekkakenttä, olisi homma sujunut kuin rasvattu. Geopat-pohjainen kenttä oli tilava ja rata hyvä. Maneesissa hiekkaa ei ollut kasteltu, mikä oli hieman yllättävää, kun kotitallillamme nähdään niin paljon vaivaa kastelun suhteen.

Kun sitten pääsin radalle 60 cm luokassa, hevoseni oli hieman kuumennut jo häslingistä, eikä todellakaan ns. läpiratsastettu. Suoritus loppui lyhyeen, koska nelosesteellä poni jäi panikoimaan jotain ja vaikka ratsastin määrätietoisesti esteelle, se viime tingassa kielsi, ja minä tulin päistikkaa alas. Yleensä Ani on vähän arveluttavissa tilanteissakin mennyt kiltisti yli, kun olen tomerasti ratsastanut esteelle. Monella muullakin tuli kieltoja ja satulasta suistumisia tällä esteellä. 80 cm radan videosta selviää syy, nimittäin esteen takana kyyryssä häärivä kuvaaja. Tällaiset on just niitä juttuja, joiden kanssa vaan tarvitsee sitä rutiinia ihan pikkukisoista, että oppii itse huomaamaan riskitekijät ja ottaa tilanteen haltuun.

Ilmeisesti kuvaaja esteen takana oli epäilyttävä, koska kieltoja tuli juuri tällä esteellä, muutama muukin selästä suistuminen tapahtui. On kuitenkin todella kiva, että kisoihin on järjestetty kuvaaja, pitää vaan huomata tällaiset asiat jatkossa.

Sen verran koomiselta tuo kuperkeikka näyttää, että postaan sen tähän.

Putoamiseen päättyvä 60 cm (pahoittelut videon kuvanlaadusta)

Vaikka esteen maapuomi liikahti, en varsinaisesti pudonnut esteen päälle, eikä tuo tumpsahdus sattunut lainkaan. Jotain hyötyä siitä, että Ani on niin pieni - putoaa ainakin matalalta. :D

60 cm ja 80 cm luokkien välillä oli nyt riittävän pitkä tauko, ja koska ei tarvinnut enää kävellä rataa, ehdin takaisin maneesille verryttelemään kunnolla valmentajan silmien alla. Tein alkuun paljon mm. avotaivutuksia ravissa, jotta sain Anin keskittymään ja omat ajatukset koottua. Kun sitten palasimme maneesilta kentälle, sain valmentajalta ohjeet ravata nurmikentällä hieman kun edelliset ratsukot ovat radalla, ja nostaa kerran laukan. Tein nurmikentälläkin vähän siksak-väistöjä.

Radalla valmistautuessa ratsastin nelosesteen takaa ympäri, siis esteen jolla olin pudonnut. Lisäksi kiertelin vähän niiden esteiden lähellä joita emme hypänneet edellisellä radalla. Aloittaessani suorituksen ratsastin uudestaan vielä nelosen takaa koko kentän ympäri. Raipan laitoin oikeaan käteen, sillä Ani oli kieltänyt esteen oikealle. Rata sujui hyvin. Reunassa oli ratsastusseuran mainos lankussa odottamassa seuraavaa luokkaa, tämä aiheutti vähän ylimääräisiä loikkia. Rata sujui ihan nätisti. Uusintaan lähtiessä otin hyvin pitkän tien, jälkeenpäin katsottuna aivan turhaan - en ollut oikein miettinyt sitä jatkoa sarjalta eteenpäin. Tavoite oli kuitenkin siisti 0-0 ensimmäisestä 80 cm radasta, ja se onnistui. Jatkossa pikkuhiljaa alamme sitten niistämään sekunteja pois treenin kautta.

Video 80 cm radasta ja uusinnasta

80 cm radasta on toinenkin kännykällä kuvattu video, tämä ei ole kuvanlaadultaan kummoinen, mutta siinä kuulee valmentajan kommentit.

Jäimme odottamaan Finlayson Cup-luokan alkua ja kannustamaan siinä voiton napannutta tallikaveria, mutta niskaan ryöpsähti yllättäen kuuro 5 mm rakeita. Ani reagoi tuohon koomisesti, väänsi kaulansa rollkur -asentoon ja alkoi tepsuttaa itsekseen jotain väistöjä. Matka kentältä maneesille näytti siis melko hassulta. (Itse en todellakaan rollkuria harrasta.) Uusi ihana seuratakki toimi kätevästi satulan suojana, kun sadetta alkoi tulla. Maneesille päästyämme olimme kaikki aivan likomärkiä.

Uusi seuratakki toimii satulansuojuksena sateen sattuessa...

Seuran kannalta reissu meni hienosti, 80 cm luokassa kolme ensimmäistä edustivat meidän seuraa ja tallikaverini nappasi voiton sekä 80 cm luokassa että Finlayson Cupin osakilpailussa. Oma suoritus 80 cm luokassa oli 13/26, eli ihan keskivaiheilla. Olin oikein tyytyväinen, tästä on hyvä jatkaa.

Iloiset ilmeet 5 min ennen raekuuroa.