Wappuhyppelöt | Video

Äiti hyppää taas!

Ratsastusseuramme on perinteisesti järjestänyt joka vappu harjoituskilpailut, joissa pidetään hauskaa. Buffa on aina loistava, ja luokat alkavat puomeista, edeten ristikko, 70 cm, 80 cm, 90-100 cm ja vapaavalintainen korkeus yli 100 cm.

Kuvasta kiitämme Tuolta saapuu Charly -blogin Sannaa.

Buffa on ihan mahtava, ja myös perheitä ja muita tuttuja tulee yleisöksi nauttimaan tunnelmasta ja herkuista. Paras asu palkitaan, ja usein myös hevosilla on vappuluukki... on nähty pinkkiharjaisia ponejakin. Mukana on ratsukoita lähialueen muilta talleilta. Tilojen kapasiteetti asettaa rajoitteita isompien kisojen suhteen, mutta hyvin saatiin traikut mahtumaan. Tällä kertaa myös ilma oli mitä parhain.

Paras asu kilpailun suloinen voittaja ja kisan nuorin ratsastaja. 

Pidemmittä puheitta, alla videot (jotka eivät kuvausteknisesti todellakaan edusta lajinsa parhaimmistoa, mutta siinä ne nyt on, jos jotakuta kiinnostaa).

60 cm - clear round
Menin ristikkoluokan, joka oli nostettu 60 cm ja muuten kuin 70 cm, mutta clear round -arvostelu, eli ei uusintaa. Tässä oli yhteensä 8 estettä, eikä yhtään sarjoja. Rata sujui ihan hyvin, kentän päädyssä hevonen vähän pomppi, mutta pahempia sätkyjäkin nähtiin. En oikein tiedä, mikä siinä päädyssä nyt oli niin kummallista. Mutta siksihän harjoituskisoja pidetään. No, omani oli minisätky, ei siinä mitään. Kakkosesteellä ajauduin oikealle ja 70 cm radalla vielä pahemmin. Ratsastin kyllä ihan hyvän tien, eli jotain tuossa nyt tapahtuu, ei ole kaarteessa tarpeeksi hyvin apujen välissä tms.

70 cm - 0-0
70 cm luokassa oli lopussa uusinta, eli kahdeksannen esteen jälkeen seuraavat viisi estettä. Tämä oli elämäni ensimmäinen uusinta, kisathan olivat siis minun toiset vasta. Hyppäreillä en ole ratsastanut uusintaa, vaan mennyt perusradan aina yrittäen saada ensimmäistä rataa siistimmän ja hallitumman suorituksen. Kuvittelin tässä nyt ratsastavani kauhean lujaa, mutta onhan tuossa vielä varaa lisätä vauhtia. Lisäksi huomaan videolta tekeväni melko pitkät tiet (ratsastaessa ei tietenkään tuntunut siltä). Kun alla on kuumahko hevonen, eikä uusintaa ole yhtään harjoiteltu, niin ei ihme ettei käänny pienemmin.

Uusintaan oli myös aika nerokkaasti suunniteltu ensin kolmen todella tiukan käännöksen putki, ja sitten pidemmät pätkät, joissa piti mennä lujaa. Rata oli valmentajani Lilo Kainulaisen käsialaa. Tykkäsin todella paljon tästä radasta.

Fiilikset
Toiset kisat takana, ja edelleen meni kivasti. Nyt treeniä lisää. Hyvä fiilis.

Kotona poni oli vähän villimpi kuin vieraskisoissa, mutta kuitenkin hyvin hallittavissa ja mukava ratsastaa. Edellisenä päivänä se oli laiskanpuoleinen, mutta heti verkan alussa tunsin että poni on elementissään.  Aivan ihana on tuommoinen poni, joka syttyy kisoissa.

Melko nopeasti kilpailuvietti nousee, vaikka ei ole pitänyt itseään erityisen kilpailuhenkisenä. Se on ehkä hyvä juuri näin: sitä tsemppaa kunnolla, mutta ei ota paineita siitä, jos ei sijoitu. Radalla oleminen tuntui hauskalta. Olen selvästikin löytänyt lajini.

Poni on nyt käynyt kahtena peräkkäisenä viikonloppuna kilpailut, joissa kaksi luokkaa. Lisäksi keskiviikkona oli hyppäri. Se on nyt ansainnut löysän ja rennon maastoreissun huomenna.

Read More

Ekat kisat ikinä - ER | Video

Viime sunnuntaina koitti vihdoin se päivä, kun lähdin oman ponihevoseni kanssa ekoihin kisoihin. Jee ja hui! Olemme aloittaneet hyppytreenit kavalettien korkuisilla joskus marras-joulukuun vaihteessa ehkä. Hyppäri on ollut kerran viikossa, mutta useampi hyppäri on myös missattu välissä.

Homma on kuitenkin edennyt kivasti, ja valkku sanoi jo ennen vuodenvaihdetta homman sujuvan niin hyvin, että keväällä aikoo viedä meidät Hästbackaan ER:n kisoihin. Puhun siis meistä, koska aloitin treenit samaan aikaan ystäväni kanssa, joka hankki oman ponin marraskuussa pitkän ratsastuskoulussa harrastamisen jälkeen. Kummallakaan ei ollut juuri mitään hyppytaustaa, ja olemme aika lailla samanlaisessa elämäntilanteessa ikää ja perhettä ajatellen, ja molemmilla ensimmäinen oma hevonen. Me kaksi olimme nyt kypsyneet siihen vaiheeseen, että oli aika debytoida oman tallin ulkopuolella. On hienoa, kun on kaveri, joka on valmennuksessa samassa kehitysvaiheessa.

Osallistuimme ristikkoluokkaan ja 60-70 cm:n, molemmissa Clear round -arvostelu. Tarkoitus oli vain saada kokemusta kisoista, nähdä miten oma poni toimii, ja niin edelleen. Kaikki puhtaan radan suorittaneet sijoittuvat samalle tilalle, eli käytännössä puhtaasta suorituksesta lätkäistiin ruusuke suorituksen päätteeksi - erillistä palkintojenjakoa ei ollut.

Ristikkoluokka, ekana lähtijänä. Eka este ei ehtinyt videoon.

Ehdottomasti suosittelen tällaista Clear round -luokkaa kaikille, jotka miettivät kilpailuihin osallistumista ensimmäisiä kertoja. On hyvä hankkia kokemusta ja itseluottamusta helpolla tasolla ilman paineita, ennenkuin ruvetaan ratsastamaan aikaa. Emme tällä hetkellä hyppäreilläkään vielä ratsasta uusintoja aikaa vastaan, vaan koitamme saada paremman perusradan toisella kerralla ja korjata ensimmäisessä radassa havaittuja vaikeita paikkoja. Turha lisätä kaasua kun perusradassakin on vielä tekemistä. Valmentaja oli meillä mukana kävelemässä radan ja seuraamassa suoritusta, niinkuin aina kaikkien valmennettaviensa kanssa.

Molemmille ratsastajille kisatilanne oli uusi, hevosille tuttua. Kaverin poni on kokenut kisakonkari, ja Ani nuorempana hevosena on kyllä kisannut, mutta ei se konkari ole. Tietää kyllä mistä kyse ja menee mielellään. Ani jotenkin tajusi että ollaan menossa kisoihin, ja paineli vauhdilla hevosautoon. Heti aluksi olisimme tehneet virheen ottamalla hepat ulos riimussa - eli kisapaikalla suitset päähän jo autossa.

Oma säpäkkä Anskuni käyttäytyi hienosti koko reissun. Sen kasvattaja sanoi sen keskittyvän kisoissa hyvin, käyttäytyy siellä paremmin kuin kotona. Todentotta, eipä juuri kyttäilty, ja "iik, näin tiikerin"-loikat poissa. Kotona on myös rymistelty aika kovaa, nyt oli ponilla malttia.

60-70 cm

Itse muistin radan ja koko homma meni kivasti. Hyppäämme pienemmässä maneesissa kotona, ja täällä tilaa riitti. Ristikkoluokasta Ani sai ruusukkeen... se varmaan ajatteli että jees, mä voitin, ja sitten rentoutui luokkien välissä niin, että melko laiskanletkeä oli toka rata, ja verkassa yksi puomi tuli alas. Rata kuitenkin Clear round. Ani vähän vierasti katsomoa, mutta ei kiikuttanut. Tosi hyvä fiilis, eikä ees jännittänyt. Mulla on ihan paras poni.

Read More

Hyppäri ensimmäistä kertaa ulkokentällä | Video

Meillä on nyt koko talven keskiviikkoisin ollut Lilo Kainulaisen estevalmennus eli toisin sanoen hyppäri. Lilo on muutenkin yleisvalkkuni kaikessa Aniin liittyvässä ja yleensä ratsastaa (=ratsuttaa) Anin kerran viikossa.

Olen aloittanut Anin kanssa hyppäämisen aivan nollasta marraskuussa, viimeksi olen hypännyt sitä ennen lapsena kesäleirillä. Ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa! Hyvin voi tälläinen keski-iän saavuttanutkin aloittaa.

Lilo selittää tehtävää

Tämä oli meidän eka ulkona pidetty hyppäri, joten vähän jännitti kuinka käy. Ani reagoi kuitenkin aika helposti kaikkeen epäilyttävään ympäristössä. Olen kyllä jo niin tottunut siihen, etten jaksa korviani lotkauttaa siitä. Mutta mietin, tuleeko hommasta mitään. Ulkona hyppääminen oli kyllä maneesia helpompaa, koska maneesissa tilaa on vähemmän.

Meidän tunnit alkaa aina jollain iisillä pienellä hypyllä. Tässä alta 50 cm ristikko ekana. Aloitetaan mahdollisimman helpolla - siinä rentoutuu ja innostuu. Menemme tulevaa rataa muutamassa palassa, ratsastamme esteelle sen tien, miten se hypätään radassa.

Reippaasti menossa, ensimmäinen verryttelyhyppy.

Alunperin stressasin radan muistamista, mutta kun oli aina mennyt siitä paloja, ei muistaminen ollutkaan niin vaikeaa. Lisäksi olen huomannut, että radan mieleen painaminen helpottuu, kun jäsentelee sitä mielessään. Ensin lasken esteet pari kertaa numeroiden ne mielessäni. Katse hakee reittiä niin, että hahmotan mistä suunnasta esteet tullaan. Sen jälkeen käyn läpi este esteeltä keskittyen, mihin olen siitä hypystä menossa. Koska hypyn aikana on jo oltava seuraava este mielessä. Samoin luettelen esteet mielessäni väreittäin.

Tässä pari lyhyttä klippiä harjoitushypyistä okserilla, n. 75 cm.

Ennen rataa raippa pois, se on ihan turha kun poni on muutenkin menossa ja vähän kuuma. Ani on hyppäreillä tosi innostunut.

Menemme joka hyppärillä aina pari rataa, jotta tulee rutiini. Ensin mennään perusrata. Itse saa valita, meneekö uusinnan vai saman perusradan uudelleen, ja/tai nostetaanko  korkeutta.

Tässä alla videolla meidän kakkosrata. Hevonen sätkyili, mutta se on rehellinen ja menee aina ja korjaa mun virheet, kun vaan näytän esteen ja pysyn kyydissä. Esimerkiksi jos hevonen ei vaihda laukkaa esteellä, se on täysin mun vika, koska se kyllä tekee sen jos vain kerron mihin suuntaan ollaan menossa. Se osaa ottaa pikkuaskeleen ja sovittaa, jos askel ei sovi - näin voi käydä jos laukka ei ole tarpeeksi rullaava. Jos se olisi possu, se olisi voinut painaa ohi kakkosesteellä, koska ajauduin vähän reunaan eikä ulkoavut olleet ihan kunnossa - mutta se hyppää kun vain kääntää turvan kohti estettä. Tämän kokoiset esteet on Anille tosi helppoja, niin oma kokemattomuuteni ei haittaa.

Pientä possuilua sen sijaan on tuo päädyssä tapahtunut keekoilu, koska siellä on paljon peikkoja, mutta ohjasin vaan esteelle ja taas jatkuu, vaikka laukka hyppyyn oli huono. Tai no en tiedä onko se nyt possuilua jos se oikeasti pelkää jotain, nuori hevonenhan se on, ja kiltisti kuitenkin menee ja suht nopeasti tottuu. Samanlaisia tilanteita varmasti tulee kisoissa, joten pitää vaan osata keskittyä jatkamaan. Mistään hötkyämisestä ei kannata tehdä numeroa, mun homma on viestiä että "no big deal".

Oon tosi tyytyväinen! Valmentajakin kehui kovasti.

Eka rata ulkona, 75 cm. Olen tyytyväinen! 

PS. Minulla on päälläni turvaliivi. Käytä sinäkin!

Read More

Oma, ihana, hassu persoonallinen pikku tammani

Mikä saa ihmisen raahaamaan persuuksensa tallille, 6-7 kertaa viikossa? Ratsastamaan joka ikinen päivä, ihan mielellään silloinkin, kun ei oikeasti niin huvittaisi, mutta kun se liikutus on hevosen ohjelman kannalta hoidettava? Se on oma hevonen, ei pelkkä ratsu vaan lemmikki, joka on ujuttautunut syvälle mieleesi ja sydämeesi. Minulla on onni omistaa tällainen maailman ihanin hevonen - ihanin siis omasta mielestäni, ja tässä asiassahan se on minun mielipiteeni, joka ratkaisee, koska minä kuittaan laskun ja tärvään aikani siihen.

Hirnahdus!

Hevoseni Ani on mainio pakkaus. Se on luonteeltaan niin moniulotteinen, että sitä on vaikea kuvailla. Se on hyvin tammamainen. Veikkaan, että moni ruunista pitävä menettäisi hermonsa sen kanssa. Itse olen aina ollut ns. "tammaratsastaja". Tamma voi olla välillä kimurantti eikä se aina ole niin tasainen suoritukseltaan, mutta tamma osaa arvostaa omaa ihmistään ja sen kanssa kehittyy erityinen suhde, joka on se juttu koko hommassa.

Ai miten niin kiima...?

Eilen sattui hassu juttu tallilla. Panikoin yllättävästä takatalvesta, ja hurautin kotiin hakemaan loimen. Asun kilometrin päässä tallilta, joten tähän meni viisi minuuttia. Hevoseni oli tarhassa tyytyväisen näköisenä, seisoskeli kaverinsa kanssa aurinkoisesta ilmasta nauttien. En ollut vielä käynyt moikkaamassa sitä. Palattuani kuulin, että Ani oli minun ajaessa pois tallilta alkanut vetämään pukkilaukkaa ympäri tarhaa ja riehunut, kunnes autoni ilmestyi taas tallitien päähän, jolloin se oli välittömästi rauhoittunut. Itse tietysti luulin, että se on rauhallisesti seisoskellut siellä koko ajan.

Kun käyn tallilla, minulla menee tyypillisesti 3 tuntia aikaa. Tästä yksi tunti on ratsastusta, ja kaksi tuntia kaikkea muuta hevosen ja tallirutiinien ympärillä tapahtuvaa. Siksi tällä on niin paljon merkitystä.

Ani on ollut minulla 9 kuukautta, ja vaikka olen oppinut tuntemaan sen jo oikein hyvin, havaitsen siitä uusia juttuja melkein päivittäin. Se ei pidä linimentin laittamisesta jalkoihin, jos linimentti tuntuu viileältä. Silloin se ilmaisee kiukkunsa polkemalla etujalkaa, mutta seisoo kuitenkin nätisti paikallaan karsinassa ja antaa tehdä hoitotoimenpiteet. Se arvostaa kun sitä hoidetaan, ja näyttää ymmärtävän että hoitohommien tarkoituksena on tehdä sen olo mukavammaksi. Se saattaa turvallaan näyttää minulle, mistä kohdasta olisi hyvä hieroa tai hoitaa. Eilen pesin sen naamaa shampoolla, ja huuhtelin letkuttamalla lämmintä vettä naamaan. Kaikkeahan voi koittaa kerran! Ei ollut tästä yllättävästä käänteestä moksiskaan, ja tykkäsi kovasti kun pöllytin pyyhkeellä kuivaksi, vaikkei sieltä pyyhkeen alta kunnolla nähnytkään. Se luottaa.

Parturointia.

Kun olemme yksin maneesissa, voin siivota ratsastuksen jälkeen kakat pois niin, että Ani kulkee perässäni irrallaan. Tai siis se kulkee aivan vierelläni, seuraa kuin koira. Tämä on ihastuttavaa, se voisi milloin tahansa karata pois, mutta se ei lähde. Kävelimme myös laittamaan radion kiinni, ja Ani nuuhki radiota kiinnostuneena. Se myös tietää, että ratsastuksen aluksi mennään sinne nurkkaan ja ihan kiinni laitaan, jotta minä yltän laittamaan radion päälle. Sen reaktioista päätellen se tykkää radiosta, tai siis varmaankin musiikista. Kai näin voi olla, vaikka hevosilla ei luonnossa olekaan musiikkia.

Itse asiassa erään kerran yritin päästää Anin maneesissa juoksemaan irrallaan, mutta se vaan tuli luokseni, eikä homma oikein sujunut ellen vähän hätistänyt sitä menemään. Ehkei ole hyvä lähtökohta treenille pelästyttää hevonen tiehensä? Toissaviikolla se jo ymmärsi nopeammin, että saa lähteä kaahottamaan. Kun se oli aikansa kaasutellut ja päästänyt höyryjä pukitellen, se tuli luokseni, ja alkoi mennä ravissa ympärilläni, aivan kuin olisi ollut liinassa. Siinä me sitten suoritimme ympyrällä vartin teenin: molempiin suuntiin ravit ja laukat ja käyntisiirtymisiä ja pysähdyksiä, hevonen irrallaan ja vain ääniapuja käyttäen. Eihän tuommoista hevosta voi kuin rakastaa.

Kevään ensimmäiset vihreät katettiin pöytään 16.4.2016.

Otin Anin kanssa riskin kun hankin sen, koska se ei ollut kunnossa ja tulevaisuus oli iso kysymysmerkki. Mutta tämä oli kortti joka piti katsoa, ja pala palalta on tehty hommia, ja se on kannattanut. Kuten ystäväni sanoo, tuo on niin minun hevonen.

Read More

Munkinpippuri ja muut yrtit kiimaoireiden hoidossa

Nuorella ja viriilillä tammallani on meneillään taas aivan järkky kiima taas. Kävin antamassa lisärehut sen vapaapäivänä, ja sen vajaan kymmenen minuutin aikana, jonka karsinassa touhusin, se pissasi kaksi kertaa näyttävästi ja pamautti takapäänsä karsinan seinään kiinni (kalterien toisella puolella kolmevuotias tamma).

Ensimmäisen kiiman tullessa laukka oli kuin kamelilla toisessa suunnassa, en oikein pystynyt istumaan siellä. Kasvattajan kanssa juteltuani selvisi että kysymyksessä oli tyypillinen kiimaoire, Ani pyöristää selän outoon asentoon ja pukittelee. Nyt keskiviikkona laukka oli taas oudon tuntuinen, mutta ei niin paha, torstaina ratsastaessa hevonen heittäytyi kohti kentällä ratsastavaa ruunaa, ja sitten perjantaina täysi kiima päällä pissaamisineen. Ani ei onneksi ole erityisen pahantuulinen tai mitenkään vaikeasti käsiteltävä kiimojensa aikana, mutta oireiden voimakkuus on sitä luokkaa, että ratsastettavuus kärsii ja selkeästi on kipuja, aristuksia ja epämukavuutta. Ja on se vähän "kuutamolla" henkisesti.

Munkinpippuria (lat. Vitex agnus-castus, engl. monk's pepper, chaste berry tree)

Munkinpippuri

Näin ollen olen päättänyt aloittaa nyt munkinpippurin (Vitex Agnus-Castus) syöttämisen. Munkinpippurin pitäisi loiventaa kiimakierron oireita. Ihmisellä sen on todettu tehoavan PMS-oireisiin liittyvään rintojen kipeytymiseen, joka osalla ihmisistä on hyvin voimakasta. Näin ollen siitä voisi hyvin olla apua noihin aristuksiin takaosassa, jotka ovat pahimmillaan juuri ennen kiiman alkua, niinkuin rintojen arkuus ihmiselläkin. Munkinpippuria on jonkin verran tutkittu ihmisellä, vähemmän hevosella. Sitä kuitenkin käytetään hevosilla paljon, ja sen pitäisi olla melko turvallista, kun annostus on sopiva. Koitan jossain vaiheessa kaivaa ja referoida näitä tutkimuksia omaan kirjoitukseensa tänne blogiin.

Munkinpippuria käytetään myös Cushing-oireisten hevosten hoidossa, ja sillä saadaan cushinghevonen pudottamaan talviturkkinsa. Sitä on myös käytetty oreille, jotka ovat muuttuneet keväällä vaikeiksi käsitellä. Ken tätä jalostuksessa käytettävälle hevoselleen syöttää, perehtyköön itse asiaan huolella. Tämä postaus on kirjoitettu harrastehevosen näkökulmasta, tammani ei ole jalostuskäytössä.

Munkinpippuri on myös luontainen hyönteiskarkoite. Ötökät eivät häiritse eläimiä, jotka saavat munkinpippuria. Luokki ja satula -blogista löytyy aiheesta postaus, jossa mielenkiintoiset kuvat.

Fortinutin munkinpippuri on edullista ja
yhdellä hevosella pussi kestää vaikka kuinka kauan.

Selvittelin netistä munkinpippurin annostusta. Informaatio on aika vaihtelevaa. Cushing-hevosille syötettiin jauhettua munkinpippuria monen ohjeen mukaan 1-2 teelusikkaa, esim. keskikokoiselle 1 tl aamuin illoin. Nämä ohjeet olivat ulkomaisilla sosiaalisen median sivuilla ja koskivat jauhettua munkinpippuria. Suomalaisissa keskusteluissa ja ohjeissa puhutaan ruokalusikallisista, ja ohjeistetaan syöttämään 1-3 rkl päivässä. Yksikään löytämäni keskustelu ei yksilöinyt, tarkoitettiinko jauhettua, rouhittua vai kokonaista munkinpippuria, joka on siis kuivattu pippurilta näyttävä marja. Kävin myös kotimaisten verkkokauppojen sivuilla, ja yksikään tuoteseloste ei maininnut, onko kysymyksessä jauhettu vai kokonainen yrtti. Tämän perusteella on siis mahdollista että 1) amerikkalainen teelusikan käsite ei mittatilavuudeltaan vastaa eurooppalaista, metrisen järjestelmän teelusikkaa; 2) kotimaisissa ohjeissa puhuttaisiin kokonaisesta ja ulkomaisissa jauhetusta munkinpippurista, mikä selittäisi määrällieen eron; 3) cushingiin ja kiimaoireisiin tulee syöttää eri määrä yrttiä; 4) suomalaiset syöttävät liian/tarpeettoman suuria annoksia. Koska löytämissäni nettisivuissa ei juuri esiintynyt lähteitä,  vaatii annostuksen määrittäminen lisää selvittelyä.

Laatuvastaava Pirkko Parkkonen toteaa Fortinutin munkinpippurit priimakuntoisiksi.

Hankin itse Tallitukun Fortinut Monk's Pepper -pussin. (Linkki kaupan etusivulle ja tuotteen sivulle.) Pussista löytyi kokonaista munkinpippuria. Yksi marja on kooltaan noin 3 mm.

Kenwoodin yleiskoneen yrttimylly kannellisine lasipurkkeineen on kätevä.

Jauhoin pippurit Kenwood Major -yleiskoneeni yrttimyllyllä, joka on kätevä tällaisissa hommissa. Minulla olisi myös espressoa jauhava kahvimylly, mutta en halua siihen sivumakua... ehkä nykyään löytyy edullisia kahvimyllyjä jo markkinoilta, jolloin voisi hommata yrttikäyttöön oman?

Yrtit karusellissa.

Jauheen sekaan jäi vähän isompia sattumia. Ravistamalla hieman purkkia ylös alas nämä erottuivat jauheesta ja heitin ne uudelleen myllyyn. Jauhoin kerralla pari desiä valmiiksi, yrtit kun säilyvät paremmin kokonaisina.

Vasemmalla kertaalleen jauhettu tavara, oikealla näkyy kuinka isommat sattumat erottuvat purkkia helistelemällä helposti hienomman jauheen pinnalle, ja ne voi jauhaa vielä uudelleen.

Annostelun kanssa päätin koittaa jotain edellämainittujen annosten välimaastosta. Eli aloitin kaksi ensimmäistä päivää täydellä ruokalusikalla jauhettua yrttiä ja pudotin sitten kahteen kolmasosaan. Hevoseni painaa n. 420 kg.

Annostelin kahdelle ensimmäiselle päivälle tasan ruokalusikallisen jauhettua munkinpippuria, sillä kiima on nyt tosi vasvasti päällä.

Seuraaville kuudelle päivälle annostelin 2/3 rkl.
Arvioin sitten olisiko tämä sopiva annos myös jatkossa.
Purkin muusta sisällöstä juttua joskus toiste.

Kanerva

Lisäksi olen jo aiemmin aloittanut kanervan. Minulla oli sitä kaapissa, ja ensimmäisen kiiman aikaan aloitin kanervan syöttämisen. Hevonen oli muuten aika pöhkö eli kevättä ja energiaa rinnassa, peikkoja kaikkialla. Hevonen rauhoittui mielestäni juuri sopivasti kanervan lisäämisen jälkeen. Kanervaa annostelen kourallisen eli reipas puoli desiä. Myös kanerva on Fortinutin.

Kanerva, Calluna vulgaris.
(This file is licensed under the Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license.)

Kamomilla

Fortinutilta neuvottiin kokeilemaan myös kamomillaa kiimojen aikaan. Kamomilla lievittää kramppeja ja helpottaa tulehduksia. Täytin tietenkin oman teepurkkini samasta pussista - kamomilla hellii reumaa. Kamomillaa ei pidä syöttää pitkiä aikoja, vaan pidetään välissä taukoa. Se siis sopii käytettäväksi niinä päivinä kun kiima on päällä, kun taas munkinpippuri voi olla jatkuvassa käytössä.

Kamomillaa.

Pirunkoura

Ani saa pirunkouraa muutenkin, mutta sitä suositellaan syötettäväksi munkinpippurin kanssa. Pirunkoura on tulehduskipulääkkeen kaltainen yrtti, joten se voi auttaa rentouttamaan lihaksia kipeillä alueilla.

Ani saa hienoksi jauhettua pirunkouraa 2 rkl päivässä. Jos käyttäisin sitä vain kiimaoireiden takia, antaisin ehkä vähemmän.

Kiimaa voimistavat yrtit

Etsiessäni tietoa kiimaoireita hillitsevistä yrteistä, törmäsin moneen yrttiin jota on perinteisesti käytetty lisäämään tai voimistamaan kiimaa. Näitä yrttejä siis ei kannata syöttää kevätkesällä voimakkaista kiimoista kärsivälle tammalle. Kasveissa saattaa olla voimakkaita fytoestrogeeneja.

Valitettavasti löytämäni lähteet eivät yksilöineet kovin tarkkaan, perustuuko tieto uudempaan tutkimukseen vai pelkästään kansanperinteeseen - arvaukseni on, että osa listan yrteistä todella tehostaa kiimoja, ja osa saattaisi liittyä enemmän yleiskunnon kohentamiseen? Eli onko vaikutus ensisijaisesti kevään ravinneköyhää ruokavaliota parantava ja siten kiiman kannalta välillinen?  Osasta yrttejä ja kasveja on tutkimustietoa, esimerkiksi puna-apila sisältää fytoestrogeeneja. Itse olen ainakin syöttänyt reippaasti nokkosta koko talven, myös nyt keväällä.

Kiiman tehostamiseen käytettyjä yrttejä:

• Liperi eli lipstikka
• Minttu
• Männynhavut
• Salvia
• Tilli
• Valkosipuli
• Väinönputki
• Ginseng
• Kynteli
• Jauhosavikka
• Lutukka
• Nokkonen
• Pihatähtimö
• Pohjanruusujuuri
• Puna-apila

Listaus on poimittu Anne Tuomivaaran kirjasta Eläintenhoitajan yrttiopas.

Read More

Kengityksessä säätöä

Nyt on ollut sellaista hulabaloota viime aikoina, ettei blogi ole pysynyt tahdissa mukana, mutta tämähän tarkoittaa, että monta mielenkiintoista postausta ja arvontaakin on luvassa lähiaikoina. Stay tuned! Nyt kannattaa rekiströityä seuraamaan blogia joko liittymällä jäseneksi Bloggerin kautta, tai tykkäämällä Facebookissa, ja blogi löytyy nyt myös Bloglovinin kautta.

Nyt ensimmäisenä vuorossa raporttia kengityksessä tehdystä muutoksesta ELL Kim Sellin klinikalla saatujen ohjeiden perusteella. Klinikkakäynnistä kirjoitin tässä postauksessa.

Jälkeen          -           ennen

Oikealla on kuva ennen kengitystä: jalkojen asento harottaa aavistuksen ulospäin. Kengityksessä oli jätetty kavion ulkoreuna hieman pidemmäksi, jotta tuossa asennossa on mahdollisimman tasainen tuki kavion pohjasta, eli kavion sisäreunaan ei tulisi painetta. Nyt asento ei ole ollut optimaalinen, sillä hankositeet säären ulkopuolilla reagoivat ylimääräiseen paineeseen ja rasitukseen. Pitkällä juoksulla tästä voisi kehittyä hankosidevamma, jos tilannetta ei saada korjattua.

Vasemmanpuolimmaisessa kuvassa kengitys on valmis, ja pieni muutos muuttaa asennon polvesta asti. (Kuva ei ole ihan suora, pahoittelut siitä.)

Kengitysseppämme selitti, että "oppikirjan mukaan" kengitettäessä ruununraja on horisontaalisti. Katso oikeanpuolimmaista kuvaa: ruununraja on vaakasuorassa. Kun sivureunoilta vähennettiin ohjeen mukaisesti, ruununraja laskee ulospäin (vasen kuva).

Ennen -kuva

Yllä olevassa lähikuvassa näkyy hyvin kavion pituus ulkoreunalla ennen kengitystä. Edellisestä kengityksestä on 4 viikkoa, joten kaviot ovat jo ehtineet hieman kasvaa. Kuvista myös näkee, kuinka Anilla on pienet ja sirot  "ponikaviot". (Anihan on hyvin pienikokoinen hevonen, sen isä on täysiverinen ja emä New Forest -esteponi.)

Kaviot vuoltu

Ylläolevassa kuvassa kaviot on vuoltu, ja asennon muutoksen havaitsee. (Hevonen siis seisoo suorassa, vaikka kuvaaja näyttää olevan vähän kallellaan oikealle. :) Viisto kuvakulma saa kieltämättä tuon vasemman jalan näyttämään hassulta kampuralta, tarkoitus on kuitenkin havainnollistaa miltä kavio näyttää ennen kenkien laittoa.)

Vuoltu kavio sivulta

Kuva on hieman varjoisa, mutta tästä näkee,
että kanta on aika olematon ja kuluu.

Seppä havainnollistaa ongelmaa kantaosan kanssa:
antura tulee hyvin alas ja tämän takia yhtään enempää kannasta ei voi ottaa pois.

Kantaosan alueelta on otettu alas se mikä voidaan; tällä hetkellä ei voi ottaa yhtään enempää, koska antura on jo muutenkin hyvin lähellä maata. Saa nähdä, muuttuuko tämä tilanne uuden kengityksen myötä kavion kasvaessa. Kavio on nyt jouduttu ottamaan muutenkin melko lyhyeksi, koska edelliseen kengitykseen ei ollut täyttä väliä. Ani kengitetään normaalisti 7 viikon välein.

Uusi kenkä paikoillaan

Uusi kengitys on muotoiltu niin, että kenkä tulee hieman yli ulkosyrjästä, antaen enemmän pinta-alaa ja tukea. Näin ollen kenkä asettuu symmetrisemmin kavion uraan nähden - kavio ei ollut täysin symmetrinen, ja kengän keskikohta ei ollut täysin linjassa. Kenkä jatkuu kannan yli taaksepäin, jotta paine jakautuu isommalle pinta-alalle, ja kenkä suojaa kantaa kulumiselta. Seppä arvioi että ulkosyrjistä on vuoltu pois ehkä 3 mm, eli aika iso muutos tulee jo pienellä säädöllä. Katsomme seuraavalla kerralla tilanteen ja säädetäänkö taas lisää, vai onko näin hyvä.

Korkkarit vai luistimet? :)

Kieltämättä  kengistä tuli vähän eksoottisen näköiset korkkarit! Ajattelin, että nuo on alttiimmat irtoamaan, ja aloin käyttää etujaloissa paksuja neopreeniputseja sekä tarhassa että ratsastaessa, jotta Ani ei vahinnossa astuisi takajalallaan etukenkää irti. Kengät ovat hyvin pysyneet nyt viikon verran. Hevosen liikkeet ovat tuntuneet hyviltä ja puhtailta nyt tämän viikon verran, mitä uusilla kengillä on ratsastettu.

Ani on kiltti kengitettävä. Kuvassa työntouhussa kengitysseppä Tomas Kronvall.

Enkä malta olla laittamatta tätä vähän epätarkkaa kuvaa, jossa Ani hoitaa takaisin!
Tämä kertoo niin paljon Anin luonteesta, se on ihmisystävällinen ja seurallinen, ja oppii arvostamaan hoitotoimenpiteitä pahemmin kiukuttelematta.

Ani on ollut kengitysmuutoksen ja sitä edeltäneen klinikkakäynnin jälkeen oikein hyvän tuntuinen ratsastaa ja selkeästi parempi kuin niitä ennen. Tomas on tehnyt hyvää jälkeä Anin kanssa, sillä vaikka kavio on tuommoinen pieni ja haastavan mallinen kengittää, on meillä kengät pysyneet erittäin hyvin paikoillaan. Anin kaviomateriaali on kuitenkin hyvä, eikä meillä ole ollut lohkeamisia tms. ongelmaa. Kengitysmuutoksesta on nyt vasta viikko, joten seuraillaan tietenkin miten tilanne kehittyy jatkossa. Toivotaan että positiivisesti!

Read More