Ongelmavyyhdin ytimessä

Ohjelmassa lähiaikoina satuloiden testausta...

Blogini lyhyen historian aikana olen käsitellyt ratsastukseen liittyviä haasteita monessa eri postauksessa. Kirjoitin turhautuneena, kuinka haluaisin olla parempi ratsastaja, mutta homma tuntuu vain jumittavan, vaikka ratsastan 6 kertaa viikossa. Kirjoitin päättäväisyydestä, että nyt hitsivieköön opin ratsastamaan sitkeydellä ja kovalla työllä, piste. Otin istuntatunteja, koska istunnassa oli tapahtunut kaikenlaista uutta ilmenevää ongelmaa.

En vaan saanut istuttua siellä rentona, olin jäykkä kuin mikä, kantapäät kääntyivät kohti kylkiä ja sporrat hankasivat kyljistä karvan pois,  kädet nousivat ylemmäs, siirtymisissä pompin jäykkänä enkä pystynyt istumaan kiinni hevoseen ja tekemään hallittuja siirtymisiä. Niin ja peffa kun ei meinannut pysyä satulassa, niin siirryin ostamaan kokopaikkaisia housuja, jossa lisäksi grippipainatus... muuten heiluin kun heinämies. Hevosta piti myös hieroa, koska sen lavat ja toinen puoli selästä menivät jumiin.

Ani varmaan tykkäisi hieronnasta vaikka joka viikko...

Hevonen jäykistyi ratsastaessa, jolloin se nosti päätään kuolaimen yläpuolelle. Tämän seurauksena se tuntui ohjan toisessa päässä tosi kovalta... itselle muuttui tosi vaikeaksi niinkin simppeli ja keskeinen asia kuin puolipidäte. Soimasin itseäni, että käteni on muuttunut kovaksi, ja ostin Micklem-suitset, joihin voi kiinnittää kuolaimen turpahihnaan niin, että ratsastajan käden vaikutus tasaantuu. Näitä en kyllä ehtinyt vielä hakea postista.

Erika katsoi satulaani ensimmäisen hieronnan yhteydessä, ja totesi, että se on siinä ja siinä lavoista, meneekö enää. Satulahan on hangannut selästä karvaa pois. Säädin karvaromaanin paloilla sitä hieman.

Hevoseni ei ole myöskään liikkunut eteenpäin erityisen reippaasti, ja erityisesti laukassa saattaa jäkittää.

Sitten valmentaja palasi lomalta ja ratsutti hevostani. Sain aika suoraa palautetta, hevoseni tuntui huonommalta kuin ennen, ja satula ei ole hyvä hevoselle eikä myöskään ratsastajalle. Valmentaja sanoi, että nostaa isosti hattua minulle, että pystyn ylipäätään ratsastamaan siellä.

Olen etsinyt niin ahkerasti vikaa itsestäni, etten ole osannut tunnistaa varusteongelmaa. Tällaiset ongelmathan tapahtuvat pikkuhiljaa, sopiva satula muuttuu epäsopivaksi vähä vähältä. En ole osannut hakea selitystä muualta kuin omasta osaamattomuudesta. Satulahan topattiin kaksi kuukautta sitten, mutta väliaikaiseksi ostamani satula ei ollut ihanteellinen alunperinkään. Toppauksen jälkeen satula oli hetken aikaa loistava, ja poni liikkui hienosti. Kahdessa kuukaudessa toipilas on kuitenkin saanut rakennettua lisää lihasta ja lisäksi muutenkin kerännyt hieman massaa.

Päätin, että oma satula on käyttökiellossa, ja ryhdyin etsimään uutta satulaa. Googlatessani välityssatuloita päädyin Horsewellin sivulle, joka on otsikoitu "Kun satula ei sovi". Sivun lista on kuin tiivistys meidän viimeaikaisista kokemuksista!

"Sopimattoman satulan seurauksia voivat olla mm.:
- liikkeen heikentyminen,
- käyttäytymisoireet (erityisesti satuloitaessa),
- askellajien tai jonkun askellajin heikentyminen,
- ongelmat voltilla tai kaarteissa,
- tahditus,
-lihaskunnon heikentyminen,
- lihaskivut (erityisesti selkä),
- pään viskominen,
- hankautumat ja hiertymät,
- ratsastajan istuntaongelmat tasapainossa."
(Horsewell)

Nyt kahta satulaa koeratsastettuani voin jo todeta, että vika on todellakin satulassa. Poni oli paremmin sopivalla satulalla aivan eri hevonen, liikkui rentona ja mielellään. Kadonneet pehmeät puolipidätteet löytyivät taas. Myös hieronta vaikutti asiaan; luulisin, että satulan vaihtamisen muutos ei tunnu yhtä selkeästi, jos hevonen on edelleen kestojumissa edellisen satulan jäljiltä.

Tällä kertaa olen valmis panostamaan satulaan enemmän. Valitettavasti satulan hankinta on edelleen vähän aikaista, lihaksia olisi ollut hyvä kasvatella kuukausi tai kaksi. Kun kokee syvemmän kautta eron huonon ja hyvän satulan välillä, kasvattaa se kummasti kiinnostusta hintavampiin satuloihin. Huonolla ja hyvällä tarkoitan kuitenkin ensisijaisesti sopivuutta, hyvä satula on sopiva sekä hevoselle että ratsastajalle. Sopivaa satulaa ei vielä ole löytynyt, joten blogi palaa satulanvaihtokuvioihin vielä.

ireet (erityisesti satuloitaessa),

• askellajien tai jonkun askellajin heikentyminen,
• ongelmat voltilla tai kaarteissa,
• tahditus,
• lihaskunnon heikentyminen,
• lihaskivut (erityisesti selkä),
• pään viskominen,
• hankautumat ja hiertymät,
• ratsastajan istuntaongelmat tasapainossa

Sopimattoman satulan seurauksia voivat olla mm.

• liikkeen heikentyminen,
• käyttäytymisoireet (erityisesti satuloitaessa),
• askellajien tai jonkun askellajin heikentyminen,
• ongelmat voltilla tai kaarteissa,
• tahditus,
• lihaskunnon heikentyminen,
• lihaskivut (erityisesti selkä),
• pään viskominen,
• hankautumat ja hier
• ratsastajan istuntaongelmat tas

Read More

Day spa eli ponin kuuraus

Pakkasten paukkuessa ei ole voinut ruveta pesemään hevosta, ja häpesin silmät päästäni kun hieroja sai melkolailla likaisen potilaan käsittelyyn. Kun pakkanen laski, niin ei kuin kuuraamaan.

Hevoseni ei ole klipattu, ja siksi on monta syytä miksi ei ole järkeä alkaa kovalla pakkasella pesemään. Tallissa on superpakkasella kylmä, kuuman veden saanti on epävarmaa, tai riittääkö se kaikkeen kriittisempään tekemiseen, varsinkin jos on muutenkin riskiä putkien jäätymisestä tai pysyykö tallin lämpötila nollassa tai sen yli. Ja kaikki systeemit muutenkin ylikuormituksella. Sitten hevosen kuivatus viileässä tallissa, miksi riskeerata kylmettymistä?

Melko paljon oli höyryä ilmassa!

Olen ollut tyytyväinen siihen, etten klipannut ponnya. Karva on ohutta kropassa loimitetulla alueella, kaulassa on vähän paksumpi karva. Karva on niin ohut, että mitä treenissä on hionnut, on tallissa hoitotoimenpiteiden kuluessa jo kerennyt kuivaa. Loimittaminen kylmillä ilmoilla on vähemmän stressaavaa kuin tallikavereilla,  jouden hevoset ovat nakuja. Klippaus voisi olla kiva silloin karva alkaa vaihtua, mutta luulen että talven yli päästään klippaamatta. Leuan alta, korvista ja jaloista olen siistinyt talvikarvaa saksilla.

Read More

Istuntaremonttia: osa 3

Eli tässä juttua kolmannesta istuntaremppayksäristä valmentaja Mia Kainulaisen käsittelyssä. Nämähän pidettiin kaksi viikkoa sitten, postaus on vaan jäänyt odottamaan vuoroaan.

Ihana Ani.

Kolmannella kerralla harjoittelimme aluksi pohjeapujen käyttöä, siis miten käytän pohjettani oikealla tavalla silloin kun sitä tarvitsee käyttää. Viljelen tässä nyt tuota sanaa pohje, vaikka tarkoitan ylipäätään koko jalkaa. Alapohjetta kun pitäisi käyttää silloin kun hevonen ei reagoi ensimmäiseen, pehmeämpään apuun. Vaikka sitä puhutaan sähköisestä pohkeesta ja impulsseista,  ei ole helppoa hahmottaa, milloin pohje jää vaikuttamaan avun jälkeen. Haukankatseella varustettu istuntaope on tässä must, ja aloin hahmottaa milloin pohje jää varmistelemaan vaikka alunperin itse kuvittelin sen olevan rento. Siis ihan oikeasti se pohje ei ollut rento silloin kun kuvittelin, etten tee pohkeella mitään.

Sitten harjoittelimme laukannostoja käynnistä, koska nämä eivät ole aina sujuneet niin tyylikkäästi. En ole löytänyt sitä oikeaa aikaikkunaa ja välillä tuntuu, että hevonen ei ymmärrä (vaikka osaa kyllä tasan tarkkaan). Hevonen on nuori ja ehkä vähän epävarma, se reagoi hieman viiveellä. Nyt haimme alkuun sitä oikeaa reaktiota, ja hioimme minun osaani laukannostossa.

Helposti sitä nojaa itse vähän eteen ja hidastamisen sijaan porskuttaa eteenpäin. Opin, että kun hitaasti ja rauhallisesti annan avut, se reagoi kyllä. Jo puolen tunnin yksärin aikana se reaktioaika alkoi nopeutua ja opin käyttämään istuntaani paremmin laukannostoissa. Homma menee kuitenkin jatkuvasti myös pipariksi, mutta sain "teknisiä" ahaaelämyksiä, joita nyt sitten pyrin harjoittelemaan itsenäisesti.

Harjoituksia oli tarkoitus jatkaa kahden viikon päästä valkun palattua lomalta, siihen asti piti treenailla tähän mennessä tehtyjä asioita, jotta ne pikkuhiljaa alkavat siirtyä lihasmuistiin. Alku olikin hyvä... mutta sitten tuli tämä pakkanen ja treenit muuttuivat selviytymistaisteluksi, eli tämän istunta-asian kanssa palataan nyt jonnekin lähtöruutuun taas, entistä raaempana..

Read More

Istuntaremonttia: osa 2

Istuntaremontin jatko-osat ovat odottaneet postausvuoroa. Eli ohjelmassa oli toinen Mia Kainulaisen pitämä teemayksäri, projektina siis tehdä jotain mun istunnalle. Toisen istuntatunnin alussa keskustelimme lyhyesti edellisen päivän ratsastuksesta ja hahmottelimme tunnin fokuksen. Yksäreiden välissä oli siis yksi päivä.

Mian yksärit muuten alkavat yleensä tällä tavalla... siinä tulee sellainen fiilis, että päätetään ja suunnitellaan yhdessä, vaikka oikeasti kuitenkin tehdään niin kuin valmentaja katsoo parhaaksi. Ainakaan en itse koe, että olisi pointtia olla eri mieltä siitä, mitä pitäisi tehdä, mutta ehkä juuri siksi tuntuu helpolta heittäytyä, kun valmentaja tunnin alussa hahmottaa minun kokemustani ja työstää siitä eteenpäin. Istuntaopetuksessa neuvot, teoria ja palaute ovat tärkeitä, joten tunnin alussa kävellään ja puhutaan niin kauan kuin on tarpeen, eikä vain lähdetä huiskimaan. Ensin on tärkeää hahmottaa, mitä ollaan tekemässä.

Edellisellä kerralla: muun muassa pidennettiin jalustimia, muutettiin lantion asentoa eli häpyluu pitää nostaa vähän ylemmäs (tämä on asia joka minulla löpsähtää ensimmäisenä, kun paketti lähtee hajoamaan), sekä käännettiin jalkaa ylhäältä reidestä asti, sillä minulla jalkaterä kääntyy usein sivulle, jolloin kannus kääntyy kylkeen päin. Edellisellä kerralla tehtiin harjoituksia tietysti myös.

Mutta asiaan eli tähän kertaan! Palasimme siihen teemaan, että jos hevoseni liikkuisi reippaammin, olisi minun helpompi lopulta ratsastaa siellä. Tämä tarkoittaa sitä, että hevonen pitää opettaa liikkumaan, kunnes sitä pyydetään hidastamaan tai siirtymään, sen sijaan että se liikkuu kuin jarru päällä, jolloin sitä on pyydettävä jatkuvasti aina liikkumaan lisää. Tästä seuraa se, että oma pohje jää jatkuvasti päälle varmistamaan eli pienesti puristamaan, koska muuten meno hyytyy. Tästä taas seuraa, että koko istunta ja ratsastaminen muuttuu jäykemmäksi, eikä hevonen hahmota pyydettyä apua, koska se turtuu siihen pohkeen tuntemiseen, ja niin edelleen.

Niinpä aloitimme siirtymisillä ja tsekkasimme, että se uusi asento taas löytyy sieltä. Siirtymisissä opettelimme käyttämään istuntaa ja pois pohkeen käytöstä ylipäätään.

Sitten teimme harjoitusta, jonka tarkoituksena oli opettaa hevostani liikkumaan ilman jatkuvaa varmistelua, ja toisaalta kouluttaa minun pohjettani päästämään irti kyljistä. Alkuun siirryin raviin ja ravasimme niin että pohje oli irti kyljistä. Apuja sai käyttää vain jos hevoseni oli oikeasti hidastamassa, ja silloin selkeästi ja nopeasti. Hevonen oppi kyllä nopeasti jatkamaan ja olemaan kyseenalaistamatta, mutta ravissa ongelmat eivät ole olleet niin isoja.

Siis näin: jalat ihan kokonaan irti hevosesta. 

Tämä kuva on otettu paikallaan, jotta asia hahmottuu, 

mutta harjoitusta tehdään ravissa ja laukassa.

Sitten panoksia kovennettiin ja Mia laittoi meidät laukkaamaan, ja minun piti nostaa jalat irti kyljistä, kokonaan pois. Polvet suuhun! Eli pyrin istumaan kyydissä pelkällä peffaosastolla. Jalkoja sai käyttää vain silloin, kun poni meinasi hidastaa tai siirtyä raviin, ja silloinkin viestiäkseni että laukka jatkuu. Yllättävää kyllä, tämä toimi ja poni alkoi liikkua. Se on fiksu ja koulutettu hevonen ja oppii nopeasti. (Kunhan vain tietäisin ja osaisin pyytää oikeita asioita...)

Jatkojen ilmaan kohottaminen laukassa oli aivan järkyttävän raskasta, huh huh! Jostain sitä voimaa kuitenkin löytyi ja sain hinattua kinttujani ylös. Yllättävää kyllä, pelkällä pepulla ratsastaminen ei ollutkaan niin vaikeaa ja istunta rauhoittui, vaikka jalat saattoi kyllä vispata ilmassa aika ilkeän näköisesti. Mutta kylläpä tuntui reisissä.

Read More

Valmentaja lomalla, kääk

Kolmen istuntatunnin anti jäi vähän keskeneräiseksi valmentajien lähdettyä matkalle. Viimeisellä yksärillä koin, että "pakka on revitty auki" ja hahmotan uuden istunnan pääpointit ja miten hevostani tulisi nyt kehittää. Lisäksi tunnin aikana tuli useita asioita, joita sain kotiläksyksi harjoitella valmentajieni loman ajan. Mutta seuraavana  päivänä ratsastaessani yksin olin kyllä hukassa! Oli helppoa huomata miten ei pidä istua ja mitä ei pitäisi tehdä, mitä taas kannattaisi... Mutta miten vaikeaa toteuttaa se! Ja seuraavaksi minulla on ohjelmassa kaksi viikkoa omatoimista harjoittelua - mitähän tästä tulee?

Niin... Kerrontaan jotenkin sopi muotoilla se noin kysymyksen muotoon, mutta eihän tämä oikeasti ole mikään jännitysromaani. Kyllä me kaikki tiedämme mitä tästä tulee, eli kuinka ojasta allikkoon kahdessa viikossa kerkeää.

Päivä 1

Istuntaa muokatessa jalkkareita pidennettiin kolmella reiällä, mikä oli iso muutos. On ollut haastavaa saada välillä toista jalkaa ylettymään, koska olen helposti jännittäjäkoipinen ja hieman vino lantiosta, niinkuin jokainen on. Jalustin ei sinänsä karkaa mutta oikea jalka nousee jalustimesta irti. Jännittymistä on toki tapahtunut lyhyemmilläkin jalkkareilla, mutta pidemmät jalkkarit tekivät tasapainosta varsin hauraan alkuun.

Tämä ekan istuntatunnin jälkeen seuraavalla ratsastuskerralla (ryhmätunti, joka ei ollut istuntateeman ympäriltä) otettu kuva kertoo tilanteesta hyvin.

Oikean jalan ja jalustimen välissä on pari senttiä ilmaa ja kärki osoittaa sivulle.

Muistan tämän hetken tuskan ja olen normitapaani jännittynyt yläkropasta,

vaikken niin kurtussa kuin aiemmin. Samalla kädet nousevat turhan ylös.
Huomaa myös tuskainen ilme, selkeesti hammasta purren suorittamassa (taas).

Päätin siksi lyhentää yhdellä reiällä hihnoja, ja opetella alkuun istumaan näin. Kun osaan ja kroppa on tottunut, voidaan pidentää taas se yksi reikä ja muutos on silloin varmasti pieni. (Jaksoin viikon verran ja vaihdoin takaisin pidempään, koska lyhentämisestä ei ollut mitään hyötyä. Jos mennään samaa hötkyämistä, niin kärsitään pidemmillä samoin tein.)

Ennen kuin laitoin jalat jalustimeen, kävelimme pitkillä ohjilla viisi minuuttia ja annoin jalkojen roikkua ja venyä. Kun sitten aloin työskennellä, tuntui jalka ylettävän hyvin ja jalustin antoi juuri sopivasti tukea. Taidan jatkossa aloittaa aina tällä paikkojen avauksella. "Hyvin riiputettu koipi" oli myöskin rento ja vähemmän altis jännittymään ratsastuksen aikana. Lyhennettyäni vähän jalkkareita pystyin ottamaan kunnollisen ohjastuntuman, mikä oli pidemmillä jalkkareilla ollut vaikeaa tasapainopuutteiden takia.

Seuraavaksi  panostin pitkään alkuverkkaan. Sitten väistöjä ja taivutuksia. Aina kun tuntui siltä, että poni ei oikein toimi haluamallani tavalla, tein muutaman askeleen ravi-käynti-ravi-siirtymisiä, ja sain palautettua ponin kuuntelemaan istuntaa. Tein peiliä vastaan olevan sivun esimerkiksi sulkua ja sitten pääty-ympyrät ja toisen sivun siirtymisiä. Tämä tuntui tehokkaalta tavalta ja aion jatkossa toistaa tätä rytmiä. Kun siirtymisillä keskityin istuntaan, ei pohje alkanut jännittyä.

Laukassa poni jäkitti, joten laitoin poniin ihan kunnolla ensin vauhtia. Eli kaasu pohjassa ympäri maneesia. Tämä oli hyvä tilaisuus tehdä Mian neuvomaa harjoitusta, pitää jalat irti kyljistä (tästä tulossa oma postaus). Samalla kiinnitin huomiota siihen, että kädet pysyisivät alhaalla ja tuntuma ohjissa. Tämän jälkeen poni liikkui hyvin ja teimme tavanomaiset peruslaukat, harjoitellen laukannostoja ja niiden välissä koottua ravia. Hevonen alkoi hakea muotoon.

Olin oikein tyytyväinen päivän ratsastukseen. Jos ratsastan joka kerta yksin tällä hartaudella, edistymistä ihan varmasti tapahtuu eikä poni ole täysin poispilattu valmentajien palatessa. Tavoitteena on, että siihen mennessä hanskaan yksäreillä käydyt harjoitteet ja asiat läpikotaisin.

Päivä 2

Pakkaset alkavat kiristyä. Ensin omatoimista sileän treeniä noudatellen ykköspäivän ajatuksia. Ihan ok, ei ehkä yhtä hartaasti ja homma hallussa, kuin edellinen, mutta ok. Ponilla vähän pakkaspirtsakkuutta.

Päivä 3

Seuraavana päivänä ilman satulaa villaloimen kanssa, kiva treeni ilman laukkoja. Keskityimme fiilistelemään kontaktia, rytmiä ja nautiskelin tasapainoharjoittelusta. Poni hahmotti pyytämäni eksoottisemmat väistöt... Tähän voisi kirjoittaa jotain kliseistä kontaktista, mutta olkoon. Onnittelin itseäni sporttihenkisyydestä. Kiristynyt pakkanen aiheuttaa haastetta tallilla, ja teimme talkoohommilla kaikenlaista ekstremeä, kuten availimme jäisiä paaleja. Hyvä että olin suunnitellut tämmöisen vähemmän vakavan treenin, koska muuhun en olisi varmaan kyennyt.

Päivä 4

Pakkasta -20 C, ja lähdimme maastoon. Siitä kirjoitin oman postauksen.

Päivä 5

Pakkasta humahtaa -27 C ja helvetti irrallaan. Talutimme hevosiamme maneesissa katsoen kellosta aikaa, juottelimme lämmintä vettä ja niin pois päin. Minulla oli kyllä hyvin vaatetta päällä, mutta on se aika eksoottista, kun silmäripsistä roikkuu jääpuikot. Talutin kaverinkin hevosen, koska hänellä autojen kanssa ongelmaa. Hevosiamme ei oikein voi taluttaa yhtäaikaa, joten tuli käveltyä 10 km. Jei. Omakin auto hajosi... Hevonen hieman latautunut, mutta käyttäytyi asiallisesti kunnes toinen poni lähti maneesista. Sitten pelästyi seuraavaa sisääntulijaa ja alkoi riukkua... Totesin että poukkoilu turhaa ja se oli siinä, puoli tuntia reipasta kävelyä saa riittää.

Päivä 6

Hieman vähemmän pakkasta, ehkä jotain 22? Juoksutin, koska ponilla näytti eilen menevän hieman pakkanen korvien väliin. Nyt lähtikin vähän vauhdikkaampaa menoa liinassa. Hepat on ulkoilleet lyhyemmissä vuoroissa.

Päivä 7

Totesin, että  jalustimien lyhentäminen yhdellä ei tuonut merkittävää parannusta tekemiseeni, ja pidensin takaisin. Lisäksi ilman jalustimia kävely tunnin alussa jalkoja riiputellen auttaa oikeasti. Ja ei kun selkään, ratsastin reilun tunnin reippaasti -15 asteessa. Ei ollut kylmä! -27C jälkeen kaikki tuntuu lämpöiseltä. Tähän treeniin olin tyytyväinen.

Päivä 8 jne.

Tällä linjalla jatkoin, suoritusten laadun laskiessa omaan vääjäämättömään tahtiinsa... Pyysin kaverilta apua, kun oma ratsastus ei sujunut, homma alkaa vähän lipsua. Jos ratsastin määrätietoisesti, koin että jouduin käyttämään kovempia otteita, että poni tekee mitä pyydän. Ja niin edelleen. Ani on ruvennut jännittymään, mikä ei ole yllätys. Koko homma alkaa vähän harmittamaan.

Yhtenä iltana kaverini Elina laittoin minulle ravipuomeja ja sparrasi (kiitos Elina!). Ajatus oli että jos keskittyminen erilaiseen tehtävään veisi huomion ja fiiliksen rennolle vaihteelle. Elina osasi todella hyvin neuvoa puolipidätteiden kanssa, koin hahmottavani jotain uutta. (Elina on opiskellut ratsastuksenohjaajaksi ja aiemmin toiminut opena.) Sitten taas juoksutin, kun pakkanen kiristyi.

Lähes kaikki kännykät olivat hyytyneet pakkaseen.

Maapuomitreenistä saatii  tämä yksi ainoa kuva,

jossa ratsukko näkyy puoliksi. :D

Päivä 12

Olin niin naatti ja alavireinen tehtyäni yömyöhälle töitä, etten "jaksanut mennä taas satulaan epäonnistumaan". Oma istunta ja jäykkänä heiluminen kummittelee  peikkona mielessä. Kaverini Satu ratsasti Ania, mutta he eivät Satun omaa kommenttia lainaten jotenkin natsanneet yhteen. Satu halusi saada Anin käyttämään etuosaansa aktiivisemmin ja teki paljon säätöä sen eteen, mutta tämä onnistui vain hetkittäin (ks. seuraava kohta). Opin silti paljon hänen kommenteistaan.

Päivä 13

Erika kävi hieromassa Anin, ja selitys ylläolevaan löytyi jumissa olevista lavoista. Tästä oma postaus.

Päivä 14
Edelleen kovat pakkaset, mutta ratsastamaan tarkenee. Olin varautunut "ratsastamaan askellajit läpi" lyhyesti, mutta juuri kun olin päässyt selkään, tallikaveri ajoi mönkkärillä maneesiin lanaamaan pohjan. Ratsastuksesta tuli vähän erilainen treeni. Menin kyllä kaikissa askellajeissa, mutta tässä harjoiteltiin vain ja ainoastaan mönkkärin kanssa olemista. Olen tosi ylpeä meistä molemmista, että hanskasimme tämän, alla todistusaineistoa.

Hevoseni tuntevat tietävät että tässäollaan saavutettu jotain...

Päivä 15

Perusratsastus, hevoseni on hieronnan jälkeen todella paljon parempi. Se taipuu ja liike on pehmeämmän tuntuista, ja ennen kaikkea minun on nyt helppo istua mukana. Jee! Valitettavasti hevonen tuntuu myös melko raa'alta, kun olemme kaksi viikkoa touhunneet kahdestaan mitä nyt näillä pakkasilla on pystynyt.

Päivä 16

The Valkku is back! Me selvittiin hengissä. Sileän tunti 14 asteen pakkasessa. Hevonen edelleen hieronnan jäljiltä mainion tuntuinen ja minun hyvä istua. Ravissa treeni sujui hyvin, laukannostoissa alkoi paketti taas hajota. Huomenna valkku ratsuttaa ponin ja we are back in business.

Kun valkku lähtee seuraavan kerran pitkälle lomalle, organisoin siihen jonkin kurssin jossain, ettei homma lähde lapasesta. Nyt pakkaset toivat kyllä oman lisämausteensa tähän, homma olisi voinut mennä ihan toisin, jos ei olisi tullut noita taluttelu- ja juoksutuspäiviä tuohon ja olisimme tosissaan päässeet treenaamaan. Toisaalta varmaan seuraavan loman koittaessa osaisin jo ratsastaa paremmin? Sounds like a plan.

Read More

Lapa jumissa

Hevoshieroja Erika Ruokamo kävi illalla hieromassa Anin. Mukava tunnelmavalaistus kuvassa johtuu solariumin lämpölampuista. Lämmintä oli, vaikka takana näkyy, kuinka ovenkarmit ovat jäässä.

Aloin epäillä että olisi tarvetta hoidolle, kun luin Anna Kilpeläisen sivuilta ratsun muodosta ja työskentelyasennon vaikutuksesta selän joustavuuteen. Kun hevosta ei ratsasta niin, että se käyttää selkäänsä oikein, aiheuttaa se pitemmällä tähtäimellä jäykistymistä ynnä muuta vaivaa, ja jäykkäselkäisen hevosen selässä ratsastajakin helposti alkaa heilua. Minullahan tämä heiluminen ja vaikeus istua hiljaa on tullut kuvioon nyt parin kuukauden aikana. Että kannattaisi varmaan katsoa, onko hevonen jäykkä selästään tai onko jotain muuta kremppaa.

Löydöksinä oli melko tiukka lavan alue molemmin puolin, ja myös oikea pitkä selkälihas oli jumissa. Erika kertoi hieroneensa Ania sen edellisen omistan kanssa säännöllisesti, mutta minun aikanani tämä oli siis ensimmäinen kerta.

Erikan kanssa juttelimme hyvin kokonaisvaltaisesti Anin tilanteesta, miten meillä sujuu, millainen viikkotreeniohjelma, ruokinta... oikeastaan koko kuva käytiin läpi. Sain Erikalta paljon hyödyllisiä neuvoja ja informaatiota.

Meillä on ratsastuksessa ollut ongelmaa eteenpäinpyrkimyksen puutteena, eli tamma jäkittelee, sekä taivuttaminen oikealle on vaikeampaa, ynnä muuta vastaavaa. Erika selitti, että jos lavan alue on tukossa ja kireä, rento eteenpäinsuuntautuva liike on hevoselle vaikea. Erityäin järkeenkäypää, mutta ei tuollainen itselle tule mieleen, koska etsin tietysti aina syytä omasta osaamattomuudesta. Erika myös sanoi, että Anilla on ennenkin ollut kaikenlaisia jumeja, että ihan kaikki ei nyt varmaan johdu minusta.

Erika myös katsoi satulan sopivuutta, ja otimme vasemmalta puolelta fyllipalan pois, koska lapa ei ole ihan symmetrinen ja satula hieman painoi ja liikkui ratsastaessa. Positiivisena huomiona oli että lihasta on pikkuhiljaa kehittymässä, sekä lapaan että taakse. Olen itsekjn huomannut että Ani jaksaa paremmin ja pidempään. Lihaksethan tipahtivat toipilasaikana (kirjoitan siitä joskus erikseen). Satulasta en alunperinkään ajatellut tulevan kovin pitkäkestoista, vaan piti saada jotain, jolla puoli vuotta rakennetaan kuntoa.

Lopuksi Erika näytti minulle oikeat venyttelyliikkeet, joilla pääsen venyttämään juuri niitä paikkoja, jotka Anilla olivat jumissa. Olin kyllä näitä tehnyt, mutta väärällä tekniikalla - tai siis ei näistä mitään haittaa ollut, mutta tekemäni liikkeet venyttivät eri paikkoja. Yllä olevassa kuvassa Erika tarjoaa porkkanaa siten, että Ani ottaa sen jalan takaa sivulta. (Olin aiemmin tarjonnut keskeltä.)

Hieronta olisi hyvä toistaa 1-3 viikon päästä. Erika on tulossa tallille viikon päästä ja silloin voidaan arvioida tehdäänkö hoito silloin vai vähän myöhemmin, riippuen siitä kuinka hyvin paikat tällä käsittelyllä aukeavat.

Read More

Trendikäs tekstiiliurheilupostaus loppiaispakkasilta (tirsk... so not!)

Kylmä keli iski oikein urakalla, mutta loppiaisena lähdimme urheasti vähän maastoilemaan. Pakkasta oli rapeat 20 astetta ja melkoinen tuulikin. Vaatetta oli mukavasti päällä, eikä palellut. Ajattelinkin tehdä tähän trendikkään tekstiiliurheilupostauksen varusteistani. Meillä oli oikein lämmin, vaikka paluumatkalla pakkastuuli tuntui menevän hevosen kaulakappaleesta suoraan sisään ja aika hyistä oli meininki. Kaksijalkaisella valokuvamallilla tämä tuiverrus sai terhakan punakkuuden poskille, itse asiassa koko lärviin, kuten kuvasta näkee.

Mutta tekstiileihin! Kuvan mallilla on päällään seuraavat varusteet:

• Samshield ratsastuskypärä (HippoSport)
• Equipage toppatakki 2014 mallistosta (HippoSport)
• Kingsland untuvaliivi (K-Maatalous)
• Covalliero ratsastustoppahame 2015 mallistoa (K-Maatalous)
• Harry's Horse talviratsastushousut 2015 mallistoa (Just Dressage)
• Casall aerobic-säärystimet 1990-luvun mallistoa (Piruetti)
• Columbia kengät jostain alennusmyynnistä kun vanhat Columbiat hajosivat 8 vuoden lähes päivittäisen käytön jälkeen (Top-Sport/InterSport, kuka niitä erottaa)
• Mountain Horse teddyfleece 2015 mallistoa (K-Maatalous)
• HV Polo neuletakki (HIHS Expo 2014)
• Helly Hansen tekninen kerrastopaita vuoden 2007 mallistosta, edelleen kuin uusi (Top-Sport/InterSport, kuka niitä erottaa)
• Kypärämyssy, joka litistää posket koomisen näköisiksi, mutta on kätevä (Hööks)
• Pitkät saumattomat aluspitkikset (Hööks)
• Sukkahousut rumaa väriä, 60 den (Lindex)
• Eripariset pitkävartiset ratsastussukat
• Villasukat  2013 mallistoa (omaa tuotantoa)
• Panache-urheiluliivit 2014 mallistoa (Lumikki)
• Paksut nahkaiset ratsastusrukkaset (Hööks)
• Angorapupuiset sormikkaat (sori äiti, ne meni nyt tallikäyttöön!)

Myös seurueen toinen ratsukko oli varustautunut asiaankuuluvin relein, jotta vastatuulipätkän jälkeenkin Satulta vielä irtoaa hymy:

Nelijalkaisella klippaamattomalla mutta ohutkarvaisella mallilla on päällään:

• Frank Baines Reflex koulusatula ja joku huopa
• Suitset EuroHunter (K-Maatalous)
• 300-grammainen Rambo highneck toppaloimi "vähän vanhempaa mallistoa" (second hand)
• 80-grammaisen sadeloimen kaulakappale (Hööks)

Kyllä kelpasi ratsastaa auringonlaskuun pakkassäpäköillä hevosilla, kun ei tullut kylmä!

Mitä sinä puet pakkasella päälle? Millainen pukeutumiskulttuuri tallillasi on? Hävettäisikö tällainen beduiinivarustus?

Read More

Listitty heinäpaali ja pakkaspäivän höntsäilyä

Hrr, 18 astetta pakkasta! Olosuhteiden pakosta vähän erilainen tallipäivä.

Tallille tullessa erehdyin poikkeamaan ylätalliin ensin. Siellä oli niin sanotusti tilanne päällä, eli 20 nälkäistä turpaa odottamassa iltaheiniä ja paali totaalisen jäässä. Ei kun apuun ja viiden naisen voimin listimään paalia. Aseina meillä oli vasara, saha, heinähanko ja lapio.

Aikamoinen treeni oli tuo paalin selätys, onneksi olin ajatellut ratsastuksen osalta höntsäillä kevyesti pakkasen takia.

Boksiin mennessä Ani sai sähköiskun toppaloimesta, kun riisuin ekaa kertaa päällä ollutta tallitoppista. Aika mojova näpsäys oli, sillä myös mun keskisormi sai osumaa, ja tuntui kyllä pitkän aikaa. Käänsi peffan ovea kohti, mutta kiltti on, antaa loukkaantuneenakin lähestyä eikä uhittele mitään.

Laitoin siis ponille villaloimen päälle ja suitset, ihan luomusti ilman suojia, raippoja, sporria tai mitään muitakaan releitä maneesiin. Tarkoituksenani oli vähän touhuta käynnissä ja hieman koittaa, miltä ravi tuntuu.

Hevosellani on ratsastettu äärimmäisen vähän ilman satulaa, koska se on ollut nuorena varsinainen pakkaus ja kaikenlaista on nähty. Itse kokeilin kerran juuri ponnyn tultua minulle ja eipä siinä kauheasti nauttinut menosta silloin erittäin säpsyn kanssa. Valmentaja ohjeisti aina jatkamaan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja niin olen tehnyt.

Nyt poni on ollut rauhallinen jo pidemmän aikaa ja muutenkin pyrin ratsastamaan sillä mielellä, että odotan siltä aina parasta käytöstä. Niimpä se onkin käyttäytynyt tosi hyvin eikä pelkää turhia, ja viimeaikoina reaktiot mahdollisiin uhkiin (esim. ilotulitusten pauke) ovat aivan minimaalisia (hidastaa yhden askeleen ja kääntää vähän päätä ehkä että mistähän tuo kuului). Jos olisin ratsastaja, joka kokoajan odottaa seuraavaa säpsyä, tarttuisi hermostuneisuus varmasti hevoseenkin. Ajattelen myös, että hevoseni kanssa voin kokeilla touhuta kaikenlaista välittämättä siitä, kuinka pösilö se on joskus ollut.

Ani antoi oikein nätisti mennä selkään, vaikka tsuumailin siinä toinen jalka sään päällä pienen hetken strategista siirtoa pöydältä selkään. Jos se olisi siinä höhhöillyt jotain, olisin iloisesti romahtanut sinne ponin ja pöydän väliin. Kun lähdimme kävelemään, se tuuppasi turvallaan polveani kummastuneena: "Etkö mamma nyt tajua, että jotain puuttuu?"

Oli tosi mukavaa käynnissä harjoitella kaikenlaista vaihteeksi, Teimme ensin helppoja pohkeenväistöjä uralta pois ja takaisin peiliä koti, ja tehtävien välissä toisella sivulla ravasimme rennosti, jolloin minä keskityin tasapainooni (se istuntaremontti). Sitten väistätin takaosaa etuosan ympäri pari kierrosta molenpiin suuntiin, ja harjoittelimme myös etuosakäännöksiä 90 asteen kulma kerrallaan (toivottavasti terminologia ei tässä mene kovin pahasti metsään). Sitten teimme vielä sulkuväistöjä uralta pois, mikä oli ollut tunnilla ravissa vähän vaikeaa. Anilla ei ehkä ollut ennen tehty sulkua tuolla tavalla. Ilman satulaa ratsastaessa Ani tunsi heti mitä pyydän ja liike sujui käynnissä mainiosti. Aiemmin satulan kanssa se oli käynnissäkin ollut vähän hämmentynyt. Tämän kun muistaisi jatkossa, jos tulee vastaava ongelma - voisi koittaa opettaa ilman satulaa ratsastaessa, mitä oikein pyytää.

Oli todella mukavaa pitää tällainen höntsäilypäivä paukupakkasilla, ponikin tykkäsi vaihtelusta ja oli rennon oloinen. Villaloimen kanssa peffan alle sai tarpeeksi pitoa, että meno oli ihan mukavaa. Suosittelen!

Istuntaremontin jatko-osia on tulossa, piti nyt vain laittaa tämmöinen ajankohtaispostaus väliin, kun varmaan moni muukin miettii mitä välillä keksisi kun kova pakkanen kiristyy. :)

Read More