SeaHorse Week: hieno 80cm ja epic fail ysikympissä | Video

80 cm rata, 2. este
Kuvasta kiitokset: Heikki K.

Olin sitten ekaa kertaa SeaHorse Weekillä hevosen kanssa, saldona nätti clear round 80 cm luokassa ja tippuminen 90 cm luokassa. :D

Alunperin olin ajatellut, että liian aikaista minulle, mutta yllytyshulluna sekaan vaan. Ja oikein mukavat kisathan nuo olivat, ilman muuta kannatti lähteä.

Ensin osallistuimme 80 cm avoimeen luokkaan, jossa clear round -arvostelu. Rata sujui oikein hyvin ja ainoa pieni tilanne oli tuomarilavan edessä kun poni oli menossa oikealle ja minä vasemmalle. Niin pari hassua pomppuaskelta siinä, tuomarikorokkeelta varmaan luulivat minun unohtaneen radan ja huusivat seuraavaa estettä. Mutta tosiaan paino hypyssä vähän oikealla, vaikka asetus oli vasemmalle, niin siitä tuo kommunikaatiokatkos. Tässä video:

90 cm rata ei sitten mennytkään ihan putkeen. Edellinen ratsukko ei ilmestynyt paikalle ja jouduin vähän yllätettynä liikkeelle kesken valmistautumisen. Olin huonossa kohtaa kenttää enkä sitten saanut tarpeeksi topakasti laukkaa käyntiin ennen ekaa estettä. Laukka näyttää kevyeltä ja siistiltä, mutta se turbovaihde jäi käynnistymättä. Tulimme huonosti esteelle, videolta näkyy kuinka askel liukuu. Pysyin tuossa loikassa mukana, mutta pasmat meni sekaisin. Seuraavalle esteelle laukka hyytyi ja kaarre meni vähän pitkäksi, joten lähestyin kakkosestettä hitaasti ja vinossa. Muistan vain ajatelleeni että no tuosta se nyt ei ainakaan varmaan mene yli, mutta niin vaan meni puhtaasti, ja minulla heilahti siitä sammakkoloikasta tasapaino ja jalat taaksepäin. Vasen jalustin lähti irti satulasta (mun estesatulassa on näköjään aika liipasinherkkä turvakannake jalkkarille) ja roikkui vaan siitä nahkalenksusta, johon se pää pujotetaan. Jalustimesta tietämättä olin tietenkin ihan, että tästä kaulalta kiivetään takasin selkään, mutta eihän se olisi mitenkään voinut onnistua. Joten komeasti laukkasin vatsallani kentän poikki vaappuen puolelta toiselle, ennen kuin tipahdin. Jalustin lensi kaaressa katsomon eteen kun poni porhalsi verkan portille, mistä sen noukin.

Tässä video:

Ja tässä sama hidastettuna, olkaa hyvät:

Tosiaan itse olin keikauksen jälkeen ihan ok, ilmeisesti lievä aivotärähdys, kun päätä särki muutaman päivän. Myös selkä otti vähän osumaa, mutta kiitos laadukkaan turvaliivin ja kypärän, en edes mustelmaa saanut.

Kisoissa putoamisesta en kyllä koe minkään sortin häpeää, näitä nyt sattuu ja tapahtuu. Olemme 90 cm tasolla tosi kokemattomia ja Hangossa esteet olivat tasan 90 cm eikä milliäkään vähemmän. Kun sitten huonon pompun saat siihen, niin kyllähän se loikka sitten tuntui, kun ratsastaa tuommoisella pikkuhepalla.

Päällimmäisenä fiiliksenä minulle jäi iso arvostus hevostani kohtaan. Vaikka nuo lähestymiset olivat noinkin pieleen ratsastettu, niin poni tsemppaa ja menee vaan. Super Ani! <3

Read More

Kerää itse yrttejä | Mesiangervon satokausi on nyt parhaimmillaan

Keräätkö itse yrttejä hevosellesi?

Minä kerään, ja luen paljon yrteistä, niiden ominaisuuksista ja käytöstä. Nyt haluankin vinkata teille, blogini lukijat, että mesiangervon poimintakausi on parhaimmillaan. Poiminta-aika on lyhyt, joten kannattaa rynnätä kohti kosteaa niittyä tai ojanpientareita nyt, jos meinaa tätä loistavaa yrttiä saada.

Mesiangervon kukinto.

Mesiangervon ominaisuudet ja käyttö

Mesiangervo (lat. Filipendula ulmaria, engl. meadowsweet) on luonnon oma tulehduskipulääke. Yrttiekspertti Henriette Kress kirjoittaa:

"Vuonna 1838 eräs italialainen löysi ensimmäistä kertaa mesiangervon kukkanupuista ja valkopajun (Salix alba) kuoresta salisyylihappoa. Vuonna 1899 lääketehdas Bayer kehitti lääkkeen (asetyylisalisyylihappon) ja nimitti sen asperiiniksi, joka pohjautuu vanhaan kasvitieteelliseen mesiangervon nimeen Spiraea ulmaria.

Kukissa on salisyylihapon lisäksi salisyylihapon johdannaisia (opireiini, salisiini, gaulteriini), tanniinia (10 %), limaa, flavonoideja, haihtuvaa öljyä, sitruunahappoa, C-vitamiinia ja sokereita. Tanniini tehoaa lasten ripuliin, salisyylihappo on antiseptinen, tulehduksia parantava, reumatismiä lieventävä ja virtsan sekä hien eritystä lisäävä. Kuuma keite hiostuttaa ja se sopii kuumelääkkeeksi, eräänlaiseksi kasviperäiseksi asperiiniksi. Keite lieventää myös kramppeja. Tanniini- ja lima-ainepitoisuus vaikuttanevat päin vastoin kuin isosalisylaatit, jotka voivat aiheuttaa mahaverenvuodon. Perinteisesti koko kasvia on käytetty hoitamaan happovaivoja."

Toisin kuin tyypillisten tulehduskipulääkkeiden, angervon sanotaan olevan vatsaystävällinen. Hilton Herbs markkinoikin mesiangervoa vaihtoehtona vatsalääkkeille. Se poistaa nestettä, joten se sopii erityisen hyvin silloin, kun särkyyn ja tulehdukseen liittyy tulehdusta.

Anne Tuomivaaran kirjoittamassa Eläintenhoitajan yrttioppaassa mesiangervon luokitus on "Melko vahva kasvi, jonka käyttöannoksien ja -aikojen on oltava kohtuullisia" (s. 60 ja 96). Se sopii siis käytettäväksi kuurina monenlaisten kiputilojen hoidossa (venähdykset, ontumiset, jne.). Mitään tarkkoja määriä ei kokonaisen yrtin annosteluun kirjassa anneta. Kroonikolle antaisin esimerkiksi pari ruokalusikallista päivässä, akuuteissa kiputiloissa arvaukseni olisi puolen desin ja desin väliltä hevosen koosta ja tilanteesta riippuen. Uusien yrttien kanssa kokeilen niiden sopivuutta aina ensin pienellä annoksella. Mielestäni angervoa kannattaa varovasti kokeilla, jos pirunkoura ei sovellu hevoselle vatsavaivojen takia. Jos taas hevonen on kroonikko, ja saa pirunkouraa jatkuvasti, voisi olla hyvä idea vuorotella mesiangervon kanssa.

Hilton Herbs myy kuivattua mesiangervoa vatsavaivojen hoitoon; sivujen mukaan päiväannos voi olla 20-30 g päivässä, mielellään jaettuna kahteen ruokintakertaan, ja ruokalusikallinen painaa 3,5 g. Desilitrassa olisi siten 23 g kuivattua yrttiä. Sivujen mukaan yrttiä pitäisi syöttää kolme viikkoa, jotta sen hyödyt tulevat esiin. Drugs.com -sivu ohjeistaa, että lehtiä voi käyttää hieman enemmän kuin kukintoja (ihmiselle annostus on 2,5-3,3 g kukkia tai 4-5 g kokonaista kasvia).

Integrative Veterinary Care -lehden artikkelissa käsitellään yrttien käyttöä kilpahevosilla. On huomattava, että monilla yrteillä on doping-varoaika ihan kuten lääkkeillä. Lisäksi jutussa huomautetaan, että salisiinia sisältävillä yrteillä, joihin mesiangervo kuuluu, voi olla yhteisvaikutuksia muiden lääkeaineiden kanssa. Jos hevosesi saa lääkevalmisteita tai yrttejä, tarkista niihin liittyvät mahdolliset varoitukset, ennen kuin annat mesiangervoa. Se ei myöskään sovellu asperiiniallergikoille.

Näpsäisin kuvat kännykällä, kun keräilin mesiangervoa omalta kotiniityltä.

Mesiangervon kerääminen

Mesiangervosta poimitaan kukintoja, joissa on eniten vaikuttavia aineita. Aikaisemmin keväällä voi kerätä myös versoja, mutta tässä vaiheessa lehdet ovat jo vähän rupsahtaneen näköisiä. Ylikypsät kukinnot pölisevät kovasti, joten valitse parhaimmillaan olevia kukkaterttuja, jotka ovat yläosastaan vielä nupulla. Joissain poimintaohjeissa kehotetaan riipimään tertut, mutta koska hevoselle voi syöttää kasvin kokonaisena, on helpompaa taittaa varsi kukinnon alta ja poimia koko latva. Varsi on murea ja katkeaa tästä helposti, joten et tarvitse poimintaan muita tarvikkeita kuin keruuämpärin.

Kerättäväksi sopivassa kehitysvaiheessa eli latvastaan nupullaan oleva kukinto.

Kukinnot kuivataan ohuina kerroksina joko kasvikuivurissa tai vaikka saunan lauteilla sanomalehden päällä. Itselläni on Evermat-kuivuri, sillä olen varsinainen puuhastelija yrttien kanssa. Kuivurissa kuivuvat myös sienet ja marjat. Joskus kuivaaminen on hauskempaa kuin tuotosten syöminen... esimerkiksi mysliä varten kuivatut mustikat ja puolukat jäivät minulta syömättä, joten Ani on saanut koko talven ruokalusikallisen jauhettua puolukkaa lisäreihinsä. Evermatin mukana tulee muistaakseni neljä kuivaustasoa, ja olen varaosina tilannut niitä lisää, niin että minulla on kymmenen tason "kuivaustorni".

Kukinta-aikaa kestää säistä riippuen viikon tai kaksi, joten ei kannata yhtään aikailla. Ykkösvyöhykkeellä keruuaikaa on luultavasti enää muutamia päiviä, koska kasvukausi on tänä vuonna etuajassa. Kasvi on monivuotinen, eli hyvän keruupaikan löydettyäsi voit korjata satoa samasta paikasta myös ensi vuonna. Jos mesiangervoa kasvaa laitumella, älä suotta poista sitä.

Mesiangervon tuoksu on imelä ja melko voimakas, ja kotona tuoksuu yrtille kun kuivuri käy. Mesiangervo vetää puoleensa kaikenlaisia kukkakärpäsiä ja koppakuoriaisia, joten poimittua materiaalia kannattaa vähän ravistella ja tarkistaa. Löysin mm. 2 cm kokoisen komean koppakuoriaisen saaliin joukosta. Eli näkyvät ötökät perataan pois... sitten laitan kuivurin alkuun 60°C, ja pienemmät öttiäiset heittävät henkensä.

Tiukkaan pakatusta 10 litran ämpärillisestä tuli 244 g kuivattua yrttiä.

Säilytän yrttejä isoissa muovirasioissa. Säilytä kuivatut yrtit tiiviisti suljetuissa rasioissa valolta suojattuna, huoneenlämmössä. Koska kerään yrttejä aika isoja määriä, tallilta löytyneet tyhjät lisäri-purkit ovat hyviä tarkoitukseen. Neliskulmaiset purkit vievät vähemmän tilaa kuin pyöreät elintarvikeämpärit, joita käytin aiemmin.

Lähteet ja lisätietoa

Suomenkielisiä sivuja

Henriette Kress / Henriette's herb: mesiangervo
Luontoportti: Mesiangervo
Yrttitarha: Mesiangervo
Frantsilla: Mesiangervo
Ravintolisäwiki: Mesiangervo

Englanninkielisiä sivuja ja artikkeleita

Hilton Herbs: Meadowsweet
Integrative Veterinary Care Journal: Herb use in sporting horses
Drugs.com: Meadowsweet
Plants for a future: Filipendula ulmaria
Anne McIntyre: Filipendula ulmaria, mesiangervo, myös ayurvedisessä hoidossa

Kirjallisuus

Anne Tuomivaara: Eläintenhoitajan yrttiopas
(Mesiangervo on eurooppalaista alkuperää, eikä sitä siksi löydy amerikkalaisista yrttioppaista.)

Read More

ER Hööks Summer Cup Hästbackassa | Video

Käytiin tänään hyppäämässä Kirkkonummen Hästbackan tallilla iltakisat, joista jäi hyvä mieli ja oltiin jopa sijoittuneiden joukossa. Ei ollut hevonen eikä ratsastaja parhaimmillaan (ratsastajalla taas isosti univajetta), mutta räpiköitiin nollilla läpi ensin 60 cm clear round -luokka. Hööks Summer Cup -osakilpailu on 80 cm luokka, ja siitä tulos 0-0. Osallistujia oli ilmoittautunut 36.

Lämpötila oli 22°C, ja Ani on lämpökeleillä aika rento tapaus (ei kyttäillyt mitään koko reissulla). Se oli vähän verkkainen verkan alussa, mutta alkoi kyllä reippaasti tehdä hommia. Emme ole yleensä kuvanneet verkkaa, mutta ihana kisahoitajamme Liina kokeili videointia verkan aikana, joten pikku pätkä siitä tuossa (kesto 1 min). Eipä tuossa mitään ihmettä ole, hypellään okseri ja koitetaan laukata muiden ratsukoiden joukossa. Valkku huutaa, että teen liikaa duunia kropalla - tuohon suuntaan askel on jotenkin semmoinen, että lähden kompensoimaan siellä jotain. Pitäisi istua hipihiljaa ja pistää poni liikkumaan reippaammin. Valkku komentaa myös jalkoja paremmin alas ja pää suoraan. Hypyissä voisin olla paremmin mukana. Kuten sanottu, olin katkiväsynyt ja siihen nähden ihan ok.

Video: pätkä verkasta (n. 1 min)

60 cm luokka alkoi jotenkin niin nopsaan, etten ihan saanut Ania sytytettyä siinä lähtiessä, ja se sai jonkun "tammakohtauksen" ja pudisteli päätään. Se ei ollut yhtä kuulolla kuin verkassa oli, ja olin itsekin vähän ulapalla. Se ei ole ikinä tehnyt noin ratsastaessa, veikkaan ötökkä korvassa tai jotain. Myös kesken radan pompittiin jotain vastaavaa kentän päädyssä. Se kuitenkin hyppää sydämellään, videosta näkee kuinka se korjailee kun askel ei sovi ja virtaa on hieman liian vähän.

Video: 60 cm clear round (1:35)

Toisen luokan alussa mietin kuinka mahdan selvitä, mutta sain jotenkin kerättyä itseni, muistin radan, ja ratsastin kaikki lyhyimmät tiet uusinnassa. Esteeltä numero 9 esteelle 10 oli aika tiukka, harva uskalsi vetää lyhintä reittiä 7/13:n edestä, koska 10 piti hypätä sitten todella kurvaten. Vielä kun saisi nuo käänmökset kentän päissä tiukemmiksi. Eli tässä 11 --> 12 ja 13 jälkeen. Siellä kun on tilaa ja Ani hyppää isosti niin minulla menee yksi laukka-askel hukkaan, kun koitan kerätä itseni tasapainoon. Jos askel ei sovi niin Ani hyppää joko ison hypyn kauempaa tai ottaa pikkuaskeleen ponnistaessa. Yleensä olen näissä ihan kuulolla mutta tänään piuhat ehkä hieman hitaalla. :D

Video: Hööks Summer Cup 80 cm (1:53)

Tammalla oli joku ihan outo päivä, se polki kiukkuisena jalkaa vesiboksissa jo lähtiessä, kun vesi oli liian lämmintä, ja kisapaikallakin laittaessamme varusteita. Heilutteli päätä tuossa radalla, yms. Kotona nautiskeli tyytyväisenä kaula ojossa, kun harjasin rivakasti magic brushilla, mutta näytti hampaita kun koskin yhtä kohtaa vatsassa. Se siis tykkää omasta ihmisestään, ei pure, mutta se näytti niitä suurieleisesti, että ymmärsin. Itse asiassa osa sen temppuilua oli, että se olisi halunnut rapsuttaa vatsaa. Hän on ollut vaihtelevien säiden takia pari päivää ilman ötökkälointa, kiristäähän se hermoja. Ei se usein mieltään osoita, joten antaa hänen olla. Intopiukeana oli kuitenkin kotipihassa kiire autoon, kun lähtöä tehtiin. Loimi tekee comebackin pesukoneen kautta. ;)

Valkun "pää suoraan!" -kommentti verkassa on tainnut jo radalla unohtua.

Hästbackassa oli lähtölistojen mukaan yli 130 starttia koko illan aikana. ER:n kisat ovat suosittuja, sillä ne on todella hyvin järjestetty: on kuulutukset maneesissa, pitävät kirjaa siitä millä lähtönumerolla milloinkin pääsee verkkaan, kun verkasta poistuu kirjaavat ylös ja tieto kulkee verkkapaikan ja kentän välillä. Kaikki on suunniteltu - pysäköintipaikat, missä hevosten kanssa ollaan ja odotetaan, ja niin edelleen. Pari vuotta sitten oli vielä kaoottisempi meininki ratsukkojen norkoillessa siellä täällä odottamassa vuoroaan, mutta nykyään kaikki tällaiset on mietitty todella hyvin. Ja hyppäämisen kannalta on olennaista, että kentän ja maneesin pohjat ovat hyvät. Myös radat ovat olleet hyvin suunniteltuja - loogisesti eteneviä, mutta aina jotain pientä muistettavaa kuitenkin.

Liina <3

Koko reissu oli tosi kiva, kisakaverilla meni hyvin ja meillä oli molemmilla kaksi ruusuketta kotiintuomisina. Meillä oli myös vallan mainio groomi Liina, joka on ollut nyt muutamia kertoja apuna ja äänestämme kiitollisina jatkoon kaikkiin tuleviin kisoihin.

Read More

Kuvausretki Laakspohjan Derbyyn | Equisara Photography -kuvasivusto avattu

Camilla Bäckström ja Calvados II 110cm aikaratsastusluokassa. Ratsastusseura Skaraa edustava ratsukko nappasi voiton hevosten 100cm ja 110cm luokissa.

Perjantaina ja lauantaina olin kuvaamassa Lohjan ratsastajien järjestämiä estekisoja Laakspohjan kartanon derbykentällä. Sain uuden järkkärin äitienpäivälahjaksi, ja olen sen myötä hurahtanut tähän kuvaamiseen. Tai siis nimenomaan estekilpailujen kuvaamiseen. Olen päässyt jutustelemaan muutaman muun hevoskuvaajan kanssa kentän laidalla, ja jokaisella taitaa olla vähän eri tulokulma siihen kuvaamiseen. Minua viehättää se vauhti ja meininki esteradalla.

Ajattelen kuvaavani ratsukkoa enemmän kuin hevosta (siis kun monesti näkee puhuttavan "hevoskuvauksesta") ja urheilusuoritusta enemmän kuin muotokuvaa. Vaikka onnistunut otos urheilusuorituksesta voi toimia muotokuvana myös.

Kimojen kuvaaminen auringossa vaaleaa taivasta vasten... eli kun säädöt ovat kohdillaan ruskeille hevosille, ovat ne pielessä kimojen kanssa, ja toisin päin. Jälkikäsittelyllä saa kuitenkin pieniä ihmeitä aikaan. Kuvassa Antti Kuosmanen ja Whizzer (Team Nissala).

Muotokuvissa kuvaajalla on (enemmän) aikaa luoda puitteet kuvalle ja työstää kuvaustilannetta rauhassa, jolloin kuvalle saadaan paras mahdollinen laatu. Estekilpailuja kuvatessa esteiden sijoittelu tulee kuvaajalle annettuna, ja siitä kokonaisuudesta täytyy etsiä sopivat kuvauskohteet. Valo saattaa tulla huonosta suunnasta, ja kiertää kisojen edetessä, jolloin paikkaa täytyy vaihtaa. Radalla saattaa olla jokin todella mielenkiintoisen näköinen este, mutta sen kuvaaminen ei olekaan mahdollista valotuksen takia. Tai sen mielenkiintoisen esteen edessä tai takana on jotakin, mikä ei sovi kuvaan.

Esteradan kuvauksessa kuvaajan on viritettävä itsensä laukaisemaan kamera juuri oikealla hetkellä. Järjestelmäkamera ottaa kyllä useamman kuvan sekunnissa "sarjatulella", mutta monien ratsukoiden vauhti on niin kova, että silloinkin on osattava ajoittaa laukaisu oikein. Hypyssä yleensä näyttävän näköisiä ovat ponnistusvaihe juuri kun takajalat ovat nousemassa tai ovat jo hieman ilmassa, liitovaihe, ja laskeutumisvaihe, kun etujalat ojentuvat maahan mutta takapää on vielä aivan ylhäällä. Tämä ei ole kiveen kirjoitettua, joku hevonen saattaa olla omituisessa asennossa em. vaiheissa, tai sen hyppy on kautta linjan hienon näköinen. Joka tapauksessa, sarjatulella kuvatessa osuu helposti näiden väliin, jos vain räiskii kuvia. Nopeasti sitä alkaa himoita enemmän - täydellistä kuvaa kertalaakista.

Tässä kuvaaja on nanosekunnin myöhässä liitovaiheen korkeimmasta kohdasta. Kuva on heti realistisemman oloinen, ja korvat töttöröllä kiitävä poni on aivan mahtava. Tämä vauhdikas poniratsukko jäi tunnistamatta.

Ratsukoiden vauhti ja hyppytekniikka vaihtelee, ja joku saattaa tehdä hassuja sammakkohyppyjä, jolloin sijoittelu menee pieleen. Hevonen voi tehdä pienellä esteellä valtavan loikan ylöspäin, ja ratsastajan pää jää pois kuvasta. Kun on kuvannut muutaman luokan muutamissa kisoissa, alkaa jo tunnistaa joidenkin ratsukoiden ominaispiirteitä. Kuten esimerkiksi ponit, joilla on taipumuksia kieltää, jolloin kuvaajan on paras olla tarkkana ja koittaa varmuuden vuoksi saada radan ensimmäisillä esteillä jokin hyvä otos.

Tuntematon ratsukko näyttää mallia vähän isommasta hypystä. Kuvaaminen on tasapainottelua rajaamisen suhteen - tiukemmalla rajauksella ratsastajan pää jää kuvasta odotettua isomman loikan kohdalla.

Koska itse pidän blogia ja harrastan esteiden hyppäämistä, ajattelen, että kuvaustyylini sopii tilanteisiin, jossa ratsastaja haluaisi kertoa tarinaa siitä, kuinka kilpailuissa meni, miltä tuntui, millainen hevonen oli, ja niin edelleen. Ajattelen kuvaavani enemmän someen kuin seinälle.

Yritän kuvata useamman kuin yhden esteen per ratsukko. Kuvaan myös yllättäviä tilanteita, kuten kieltoja ja selästä suistumisia. Nämä ovat tilanteita jotka kuuluvat tähän lajiin, ja jokainen kilpailuissa käynyt tietää, ettei se ole ruusuilla tanssia joka kerta. Kun kuvaan kiellon, kuvaan myös sen seuraavan hypyn, kun ratsukko selvittää ongelman. Silloin nämä kaksi kuvaa kertovat tarinaa sitkeydestä, jota hevosurheilussa tarvitaan.

Tuntemattoman ratsukon yllättävä hupsis -tilanne radalla. Hevosen ihmettelevä ilme on mainio, ratsastajan onneksi nosti päänsä pystyyn. Ratsastaja kerää itsensä hienosti parissa sekunnissa...

...ja ratsukko tekee tyylikkään loppuradan.

Olen avannut galleriasivuston https://equisara.smugmug.com/, josta kuviani voi katsella. Kuvaa klikkaamalla pääset galleriaan:

Kuvia voi myös ostaa digitaalisena, sekä leimalla että ilman. Kuvat ovat edullisia ja ostetut kuvat saa välittömästi ladattua palvelusta. Maksuvahvistuksessa sähköpostiin saapuu linkki, jota klikkaamalla kuva latautuu. Kuvia saa julkaista somessa (kuten Facebook tai blogi). Galleria toimii ulkomaisessa palvelualustassa, mutta minulla on toiminimi ja maksan verot Suomeen.

Tätä postausta kirjoittaessa valmiina ovat 80 cm ja 90 cm kuvat lauantailta, mutta jaksoin sitkeänä sissinä päivän loppuun eli lisää kuvia tulossa kun vaan valmistuu. Käsittelyn ja valikoinnin lisäksi kuvien lataaminen galleriaan vie todella paljon aikaa. Tämän takia kuvat päivittyvät galleriaan aina hieman viiveellä.

Kuvatarjontaa ja päivityksiä voit seurata gallerian Facebook-sivun kautta. Vinkkaan siellä aina kun uusia kansioita päivittyy, ja tykkäämällä sivusta saat tiedon omaan feediisi.

Read More

HRC Laakso 2.7. kisat | Video

Mietin jotain nasevaa otsikkoa tälle postaukselle, mutta ehhehe... tiivistettynä: tämähän meni siis niin, että poni oli hyvä ja ratsastin hyvin, kunnes uusinnan lopussa töppäilin, mistä 4 vp ja huono aika. Suorituksista olisi muuten jäänyt iso hymy naamalle pitkäksi aikaa, mutta sekunnin verran löi päässä ihan tyhjää ja reagoin epäröintiin höhlästi. Nyt ollaan vaikean äärellä, sillä en haluaisi yhtään ruveta psykologisoimaan tai selittelemään tätä - kysymyksessä oli siis niin sanottu aivopieru ja niitähän aina joskus sattuu.

Eli olimme siis lauantaina HRCn järjestämissä 1-tason kilpailuissa Laaksolla. Menimme 60 ja 80 cm luokat. 60 cm oli siis clear round ja se selvitettiin puhtaasti. Valmentajan mielestä oli hyvä ottaa tuo 60 cm alle, koska oltiin ensimmäistä kertaa Laaksolla, mutta pikkuhiljaa voidaan jättää nämä clear round luokat pois. Alkuun poni oli hieman löysä - reagoi helteeseen rentoutumalla. Hätäkin yllätti ekan esteen jälkeen, mutta sen jälkeen siis kone käyntiin. Tuntuu muuten hassulta, että nyt saan radalla ratsastaa ponia vähän eteen, kun aiemmin on pitänyt hillitä kuumenevaa hevosta. Kesä! <3

Video: 60 cm - clear round

Olin tyytyväinen 60 cm luokkaan ja päätin lähteä nälkäisenä ratsastamaan 80 cm uusintaa. Eli lisäsin kunnolla kaasua ja otin lyhyempiä teitä.

Video: 80 cm 0/4vp

Tässä urheiluselostus uusinnasta: Uusinta alkaa siis katsomon edessä olevan linjan jälkeen (suomenlipuin koristeltu este), punainen pystyeste ensimmäisenä. Keltaiselle tultaessa käännös menee vähän pitkäksi, mutta Ani ei ota herneitä sieraimeen tuollaisesta. Uusinnan kolmas este yli, ja kaasu pohjaan kohti linjaa. Kaartaessani määrätietoisesti kohti linjaa näin sen keltaisen esteen, ja kissankokoisin numeroin 10 siinä... hämmennyin koska en muistanut hypänneeni sitä! Käänsin sinne suuntaan ja sillä sekunnilla tajuan kuinka hölmöä oli kääntää. Samalla hetkellä kuulen kuinka valmentaja karjuu kentän laidalla. Eli ylimääräisen voltin tehtyäni suuntasin linjalle. Laukka oli vähän epätöinnistä hyytynyt ja lähestyin linjaa hassusti, joten linjan ensimmäisestä kopsahti puomi alas. En laittanut videoon mitään musiikkia, kun minusta nuo tallikavereiden äännähdykset ovat niin mainiot. :)

Nämähän on meidän kuudennet kisat. Kisoista jäi vähän ristiriitainen fiilis, valtaisasti enemmän kuitenkin positiivista kuin negatiivista. Olin tyytyväinen ratsastukseeni ja poniin molemmissa luokissa. Vertaan suoritustani tietenkin omiin aiempiin suorituksiini, ja siihen missä meillä ratsukkona on ollut kehitettävää. Kehitystä tapahtuu ja koko ajan, kuvio toimii ja pikku hiljaa edetään. Töppäyksestä huolimatta nämä radat sujuivat paljon varmemmin, kuin parit edelliset kilpailut. Muihin vertailu on turhaa, tuloslistasta näkee olennaisen.

Opittua ja opittavaa:

1. Olen selkeästi vähän varman päälle pelaaja ratsastaessani "ihmisten edessä". Esteradalla "teenkö väärin, seis" on täysin väärä reaktio. Ei saa jäädä arpomaan vaan pitää puskea eteenpäin, pilli ilmoittaa kyllä jos menee väärän radan.

2. Tietoisuus siitä mitä tekee. Nythän olin opetellut radan niin hyvin että osasin sen unissanikin. Siis kertakaikkiaan panostin siihen, että osaan radan. Ja mitä kävi? En unohtanut rataa vaan sen, missä kohtaa olin menossa. En tiedä millä tekniikalla tätä voisi vielä parantaa, mutta edellisen yön unet jäivät viiteen tuntiin ja varmaan pidemmistä yöunista voisi aloittaa.

3. Ponin kääntäminen tiukoissa käänteissä ei ole oikeasti kiinni sen ketteryydestä/kääntyvyydestä/vauhdista, vaan ihan ensinnä minun kantista yrittää, ja sitten ratsastaa 110%. Poni pystyy paljon tiukempiin teihin, kun vaan rohkeasti ja päättäväisesti ratsastaa sen niin.

Onkos blogin lukijoilla ollut vastaavia kömmähdyksiä kisatilanteissa? Otitteko sen kuinka raskaasti? Miltä kisoissa mokaaminen tuntuu? Laittakaa kommenttia alle! Mielenkiintoinen aihe - usein puhutaan kisajännityksestä, mutta entäs kun mokaa?

Read More

"Ihanan ylellistä!" Halpaa hupia :-)

Verkkokauppojen kätköstä löytyy varsinaisia helmiä, joita ei voi vakavalla naamalla lukea. Selailin verkkokauppojen jalustinvalikoimia selvittääkseni turvajalustinten hintoja. Sellaisten peruskumilenksujalkkareiden. Karvasatulan kanssa maastoiluun. Mutta mikä yllättävä viihteen maailma tässä piilikään... lue ja ihastu!

Source: Horze -verkkokauppa

Jin Stirrup Carat jalustimet, 24 karaatin kultaus ja Swarovski-kristallit

€ 800,00

"Carat on ylellisyystuote, joka on suunnattu jotain aivan erityistä vaativille ratsastajille.
Kokonaan kullattu 24 karaatin kullalla, paksuus 30 mikronia, ja koristeltu aidoilla SWAROVSKI® ELEMENTS -koristeilla, mahtavan vaikutuksen tekevä arvokas lahja. Tämä tuote myydään pareittain."

🌟🌟🌟🌟🌟 Perustuu 2 tuotearvioon:

"Tuote on todella ihanan näköinen ja soveltuu erityisesti huippuratsastajille. Minulle on ollut hyvä ostos. Käytän kisoissa ja olen saanut kehuja jalustimista. Ovat aika halvat, kun siinä on kultaus ja kristalleja."

"Upeat! Olen käyttänyt näitä jalustimia jo vähän aikaa, ja olen todella tyytyväinen. Saan paljon kehuja, varsinkin kun käyn kisoissa! Upean näköiset, ja hintakaan ei ollut kovin kallis. Minulle ja hevoselleni kelpaa vain paras! Kulta ja kristallit kimmeltävät upeasti ja häikäisevät kaikki. Luultavasti ostan pian myös kristalleilla koristellun satulahuovan ja suitset. Todella upeat jalustimet!"

Näin tuotetta myy Horze.

Prosessiratsastajan arvio: toivottavasti saan kisoissa kehuja jostain muusta kuin jalustimista. Huippuratsastaja, jolle tämä tuote soveltuu, on paradoksi. Nämä eivät ole cool.

Nämäkin voi hankkia Horzesta.

Horseware Rambo StirrUP jalustimet

€ 169,00

"Nämä jalustimet on kehitetty ensimmäisenä mekaanisena tuotteena ratsastajille ja ne antavat sinulle mahdollisuuden vaihtaa nykyinen ratsusi huomattavasti korkeampaan hevoseen. Jalustin itsessään on kevyt ja painaa ainoastaan 560 grammaa. Jalustimen drop down-mekanismi antaa sinulle 15 senttiä lisää pituutta."

"Materiaalit: Rungon kevyt ja laadukas Die Cast Alloy-rakenne ja iskuja vaimentava nailonmuovista valmistettu jalkatuki. Yksi koko. Pari."

Näin tuotetta myy Horze.

Prosessiratsastajan arvio: Nyt taidetaan luvata pikkaisen liikaa. Jalustimestahan se hevosen vaihto onkin kanittanut, kun tällainen lättäjalka olen. Ps. Die Cast Alloy tarkoittaa "muottiin valettua metalliseosta", tokihan se englanniksi kuulostaa tosi tekniseltä, vaikka tosiasiassa jokainen metallijalustin on Muottiin Valettua Metalliseosta. Tosin jos Rambolta tulee ratsastajaa 15 cm lyhentävät jalustimet, kaivan kuvettani. Ratsuttaja kun on 20 cm minua pidempi, ja hevonen minun mitoilla passeli. Olisi mukavampi valkun viritellä ponia.

Tämäkin Horzen käsialaa.

Jin Stirrup Evol jalustimet, pari

€ 99,95

"Evol jalustimet ovat monimutkaisten CAD-ohjelmistojen avulla ja perinpohjaisen suunnittelutyön tuloksena valmistettu tuote. Polyamidi-muovin avulla on saavutettu korkea laatu, jonka myötä jalustimet kuuluvat suosittuun "Jin stirrup" -sarjaan.
Tämän jokaisen ratsastajan tarpeisiin vastaavan tuotteen vahvat ominaisuudet ovat tyyli, keveys ja hyvä pito.
Täysin Italiassa valmistettu, sertifioidut ja täysin kierrätettävät raaka-aineet ovat takuu laatua ja ympäristöä ajattelevalle käyttäjälle.
Tämä tuote myydään pareittain."

Jalustimet voi ostaa Horzesta.

Prosessiratsastajan arvio: Hienoa, että perinpohjaiseen suunnitteluun on käytetty CAD-ohjelmaa, jota käytetään melkein kaikkeen tekniseen piirtelyyn... polyamidi on muuten samaa materiaalia kuin sukkahousut, mutta se on kyllä tekokuitujen joukossa helmi ominaisuuksiltaan, ja tosiasn lujaa tavaraa myös halustimiin.

Kuva: Horze

Lamicell ROYAL koulusatulahuopa

€ 54,95

"Kuninkaallinen koulusatulahuopa. Metallinhohtoinen polyesteri, 5 mm:n paksuinen vaahtomuovikerros ja 260 g:n synthermax kuitutäyte. Kuninkaallinen timanttilogo."

Asialla taas Horze.

Prosessiratsastajan arvio: Tämä satulahuopa on kyllä ihana. Meillähän on kisahuopana estemallin versio tästä, koska käytämme vain Kuninkaallisia Varusteita. Hevoseni on niin prinsessa, ettei sille kelpaa mikään muu. Olin myös kauan etsinyt meille sopivaa tunnusvaakunaa, ja Kuninkaallisessa Estesatulahuovassa oleva vaakuna on vastaus tähän ongelmaan. Anilla on kisavarusteena myös Kuninkaallinen Korvahuppu, jossa myös vaakuna. Vain kruunu puuttuu!

Read More

Hyppäri 29.6.2016 | Video

[Postauksen still-kuvat ovat kaappauksia videolta.]

Olen ollut kiireinen ja blogi ei ole ehtinyt raportoimaan havaintoja ja arkea siinä tahdissa, kuin asiat etenee ja mitä mielenkiintoisia havaintoja tulee tehtyä. Olisi paljon kirjoitettavaa, mutta mistä edes aloitan. Tai kun pitkään valmisteltuani postausta huomaan, että tilanne on jo muuttunut... Usein jos joku säännöllisesti päivittyvä blogi hiljenee, niin somepalstoilla alkaa höpötys, että hevonen on risa. No, meillä yksinkertaisesti on treenattu ja touhuttu, minulla oli työmatkaa ja niin edelleen. Lisäksi sain uuden järjestelmäkameran vanhan hajonneen tilalle, ja olen nyt alkanut uppoutumaan siihen. Ja pikku kuvailutreenin jälkeen I'm in laav!

Ennen kuin alan ruotimaan hyppäriä, haluaisin kiittää blogin lukijoita mielenkiinnosta ja positiivisesta palautteesta. Blogin lukijamäärät ovat nousseet kovasti. :) Lisäksi blogi huomioitiin Aikuisratsastajan muistin virkistykseksi -blogin suosikkiblogeja käsittelevässä postauksessa, mistä lämmin kiitos ja nöyrä kumarrus!

Tykkään näistä videolta löytyneistä silueteista kovasti. Tallirakennus heittää varjon kentälle.

Asiaan palatakseni, tällä kertaa nopsa analyysi päivän hyppäristä, silläkin uhalla, että blogi alkaa jo tuntua itseään toistavalta... Päässä muhii vaikka kuinka monta postausideaa, ja koneella kokoelma aihioita ja kuvia, mutta ennen lomaa pitäisi tehdä rästityöt pois ja samalla katsoa tenavan perään. Kuvausasioista varmasti postaan useammankin kerran myöhemmin, kun saan muuta sumaa purettua.

Ensin video:

Meillä hyppäri on yleensä keskiviikkoisin. Nyt olemme menossa kisoihin lauantaina, joten tänään mentiin säästeliäästi. Radassa oli ykkösvaiheessa puunvärinen pysty, viininpunainen pysty, sarja, peikonkuvilla koristeltu pysty ja oranssi okseri. Kaksi viimeistä ovat linjalla kentän pituussuuntaan. Meillä on jokaisella hyppärillä tällainen pitkä linja. Olen päätellyt, että sen tarkoitus on mm. opettaa meille askelten laskemista ja säätämistä.

Oranssilta okserilta alkoi uusinta, jossa vesimatto, peikot väärin päin ja puinen pysty. Kentällä oli myös muuri, mutta sitä en hypännyt, koska se oli 95 cm, ja me treenataan 80cm korkeutta tällä hetkellä. Meillä treenataan johdonmukaisesti, ja kyllä ne esteet meilläkin varmasti aikana nousevat. Mieleni olisi kyllä kovasti tehnyt koittaa muuria...

Huonon laukan takia ponnistus ihan liian läheltä.

Hyppäsimme 23°C lämpötilassa ja Ani oli aika lötkön oloinen, vaikka Ani tietysti juotettiin ennen tuntia. Meillä on harvemmin tätä ongelmaa, että Ani ei liikkuisi eteen esteillä, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ajauduin siksi ponnistamaan hieman liian läheltä toisella esteellä. Alun jälkeen menin topakammin, ja sain ponin liikkumaan. Meillä oli tosi vähän aikaa painaa mieleen rata, joten dementia iski kakkosesteen jälkeen. Sen jälkeen sain poniin tehoa ja ratakin muistui mieleen.

Muistinmenetyksen jälkeen laukka rullaa ja loppu radasta sujui tasaisen hyvin sarjalta eteenpäin.

Nyt harjoittelimme myös ekaa kertaa uusintaa. Olin miettiyt yhden esteen tien hieman hassusti, koska olin jotenkin alkuun hahmottanut, että vesiesteen jälkeen mentäisiin tiukasti sarjalle, jolloin olisi ollut hyvä hypätä este voltilta. Tietenkään vedeltä ei käännytä sarjalle, koska silloin olisi menty sarjaan väärästä suunnasta.

Peikkoeste takaa.

Meillä on kaverini Merjan kanssa leikkimielinen vertailu ja tsemppaus treeneissä toisiamme kohtaan, kun aloitimme hyppäämisen samaan aikaan ja etenemme samalla tasolla. Selvitin videoista piruuttani, kumpi oli nopeampi uusinnassa. Kaverini Merja voitti kolmella sekunnilla. Damn!

Laitoin kuitenkin itseäni likoon tuossa osuudessa enemmän, kun kisoissa olen valinnut sen turvallisimman vaihtoehdon. Huomasin että pitää vaan heittäytyä ja luottaa poniinkin vähän. Oikeasti sen reaktiokyky on nopeampi kuin minun, joten rohkeasti vaan yrityämään tiukempaa mutkaa ja kaasua lisää. Nyt selkeästi hyytyy tiukoissa käänteissä laukassa, mistä saamme hyvän inspiraation takaosan voimailutreeneihin. Puolen tunnin kävelyn päässä on noin 500m pitkä ylämäki hiekkatietä, saisiko sitä lähdettyä sinne laukkaamaan kerran viikossa? Kentällä taas pitäisi ottaa lisättyä laukkaa osana jokaista treeniä.

Read More

ER estekisat 15.6.2016 | Video

Postauksen still-kuvat Mikaela K. Kiitos!

Keskiviikkona kävimme Evitskogin Ratsastajien järjestämissä 1-tason kilpailuissa, jossa hyppäsimme 60 cm clear round -luokan sekä 80 cm Hööks Summer Cup -osakilpailuluokan.

Lippu heilahtaa...

Päivä helli 20°C lämmöllä ja auringonpaisteella, mutta ei ollut kuitenkaan liian kuuma. Kisat oli taas ER/Hästbackan tapaan oikein sujuvasti järjestetty. Verkka oli maneesissa, ja rata ulkokentällä. Topakat toimihenkilöt pitivät järjestystä yllä, esimerkiksi maneesin ovella oli nimenhuuto, eikä liian aikaisin päässyt maneesiin. Samalla järjestäjillä muodostui täsmällinen käsitys poisjääneistä. Kun ratsukkoja on liikkeellä paljon, voi kaikenlaisia vaaratilanteita syntyä hyvin helposti, joten tiukka kuri lisää kaikkien turvallisuutta.

Käännä, käännä, käännä!

Nämä oli meidän toinen kerta Hästbackassa, ja viidennet kisat ikinä. Nythän meillä on tarpeen hankkia kisarutiinia ja samalla tietenkin jäsentyy mihin kotona treeneissä pitäisi panostaa erityisesti. Etukäteen jännitti, miten ehdin laittaa hevosen valmiiksi ja niin edelleen, kun edellisellä kisareissulla aikataulu meni aivan puihin. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, Hästbackassa etäisyydet ovat lyhyet ja kentän kuulutukset siellä kuuluvat myös maneesissa.

Tämä oli myös toinen kerta kun osallistuimme 80 cm luokkaan ja tulos siitä jälleen 0-0. Sen sijaan 60 cm luokassa tuli yksi kielto. Minulla ei tavallaan ole mitään suorituspaineita menestymisen kannalta kisoista - haluan kehittyä ja parantaa suoritusta. Siitä huolimatta oma jännityksensä siinä kuitenkin on. Ehdinkö, muistanko kaikki tavarat, muistanko radan, toivottavasti en mokaa mitään totaalisesti niin että valkku saa hävetä silmät päästään. Toisaalta jos menee huonosti, niin sitä voi lohduttaa itseään, että hei, aikuisena aloitin koko touhun vasta puoli vuotta sitten, tässä vasta kartutetaan kokemusta ja kerätään rutiinia. Eniten jännitys tuntuu ennen kuin on päässyt aloittamaan verkkaa. Kun verkka lähtee etenemään, mennään valmentajan ohjeilla ja keskitytään. Omaa vuoroa odottaessa voi myös jännittää taas hieman, mutta se tunne on poissa kun pääsee valmistautumaan edellisen ratsukon suorituksen aikana. Keskityn siihen etten vain ole toisen ratsukon tiellä. Sitten oma vuoro ja vaan mennään.

Ihana, kaunis Ani. <3

Koska hommassa ryhtyy niin tsemppaamaan, herää siinä pakostakin kilpailuvietti. Sitten kuitenkin iskee realismi, kun huomaa, ettei vielä oma suoritus pysty menemään sitä oman superegon viitoittamaa linjaa. Kaivertamaan omaa egoa jää sitten ehkä se, ettei yllä superegon odotusten tasolle (=mielikuva siitä, kun GP-ratsastaja etenee hillityn hallitun tarkasti esteeltä toiselle), vaikka tsemppaa täysillä.

Tässä meidän radat videoina. Pahoittelen tärähdyksiä ym. (kuvaajaksi värvätty tallikaveri) mutta kyllä näistä kuitenkin selvää saa, jos joku on kiinnostunut. Itseäni varten mä tietysti ensisijaisesti haluan nämä videot, jotta voin niitä analysoida ja oppia. Mutta koska mun blogini teema on seurata miten keski-ikäiseksi juuri ja juuri tullut aikuisihminen oppii ja kehittyy ensimmäisen oman hevosen kanssa, ei minulla ole mitään tarvetta pitää jotain kulisseja ja peitellä pieleen menneitä juttujakaan. Sattuu sitä muillekin, ja aina pitää vaan koota itsensä ja uusi tsemppi + valkun ohjeet. On tietysti kurjaa, että mikä tahansa postaus tai suoritus voi joutua HT-netissä paskamyrskyyn, nyt viimeaikoina on siellä taas kirjoitettu kaikenlaista inhottavaa, mutta en nyt sen takia himmaile oman blogini kanssa. Ei nämä mun suoritukseni mitään huippua ole, mutta toiset tekee ja opettelee, toiset vaan huutelevat ilkeyksiä, tällä elämänkokemuksella tietää jo, kuka vetää pisimmän korren.

60 cm radalla tämä oli mukamas pelottava, koska toisella puolella shakkiruudut ja koristeita (ks. kuvan vasen laita).  Hyppy siis voltin jälkeen. Haha, ei näytä pelottavalta kuvassa!

60 cm radalla en ehtinyt valmistautumaan, koska pois jääntien takia lähtönumero oli muuttunut. Ani kielsi hämmentävällä shakkiesteellä, jonka mustavalkoinen väritys on sellainen migreeninaiheuttajatyyppinen, ja lisäksi eteen oli laitettu irtonaisia shakkinappuloita koristeeksi (=mörköjä). Videosta näkyy kuinka se lähtee jo pitkältä matkalta punkemaan oikealle, ja minulla on ylipäätään vaikea saada oikea pohje läpi (valkku sanoo, että pohje pitäisi olla edempänä). Raipan olin laittanut vasempaan, koska ennakoin että Ani voisi oudoksua rekkaa, jossa tuomari ja sihteeristö olivat, mutta se oli turha pelko se. Täytyy jatkossa laittaa raippa oikeaan käteen, jotta saan apua tuohon pohkeeseen. Tämä kielto oli samantapainen kuin Kynnarin tilanne, mutta nyt osasin pysyä kyydissä. Voltin jälkeen Ani hyppäsi esteen ja muuten rata sujui ongelmitta. Note to self: tähtää enemmän kentän laidanpuoleiseen reunaan tälläisissä, kuin keskelle estettä, jos este on rakennettu kentän reunaan kiinni.

80 cm radalla este oli muutettu okseriksi.

Jalustin on luiskahtanut liian syvälle jatkaan... huokaus.

60 cm

80 cm rata oli ihan siisti suoritus, mutta tässä Ani pääsi kyllä vähän kiikuttamaan. Näin ollen lähestyimme useampaa estettä melko pitkillä laukka-askelilla ja piti varautua isoon ja lennokkaaseen hyppyyn. Ota siinä sitten semmoisen loikan jälkeen poni kiinni ja käännä tiukka käänne... juu ei. Eli meidän tiukemmat tiet uusinnassa jäi vaan haaveeksi. Keskityin pysymään kyydissä, ja ohjata ja ottaa kiinni sopivasti. Ei muuta kuin harjottelemaan. Oli tuosta kaahailusta se hyöty, ettei nyt hitaimmille nollaradoille asti pudottu. Olin muistaakseni 21/36 tai jotain sen suuntaista. 10 ratsukkoa sijoittui, joukossa meidän kisarevohkan kaksi muuta seuran edustajaa.

80 cm

Read More

Bucket listejä ja muita outoja postaustyyppejä

Kuva netistä.

Varoitus: postaus sisältää sarkastista huumoria.

Mikä ihme villitys tämä nyt on, kun joka toinen (teini)blogi pukkaa ulos näitä "summer bucket list" -postauksia. (Ahaa, takapiru onkin Jalustin.netin teemahaaste...) Bucket tarkoittaa tietty ämpäriä, mutta ei näissä ole kyse ämpäreistä, vaan siitä, mitä kesän aikana vois tehdä. Niinkuin lista, ja siihen rasti ruutuun kun homma hoidettu. Vähän aikaahan sitten pyöri somessa Bucket challenge, mutta siinä kumottiin jääpaloja sangolla päähän. Ihan eri juttu siis!

Bucket list -bloggauksen konsepti on simppeli, kun ei keksi kirjoitettavaa, niin tehdään lista asioista, jotka loman aikana koetaan (tai suoritetaan). Jos ei keksi niitäkään, voi kopioida kaverin listalta kivat jutut. Tähän tyyliin:

1. Aion ratsastaa yksisarvisella Kuusamosta Perniöön.
2. Aion ratsastaa helteellä suu auki, kunnes sinne lentää paarma.
3. Pesen kärpäsloimen. Se on ihan kakkainen.
4. Käyn ratsastamassa maastossa, mutta tällä kertaa teenkin jotain superjännää, nimittäin... rumpujen pärinää... meenkin yöllä! Tai oikeestaan illalla ysiltä. Mut yömaasto se on, kuitenki.
5. Pesen hepan, ja paan sillon biksut päälle! Otan tietty kuvan tästä ja lataan sen instaan. Ehkä tehdään myös semmonen editoriaalityyppinen blogipostaus. :)
6. Meen leirille, mut en mihkään noloon paikkaan. Jos Ville valmentaa siellä, se on iha ok.
7. Otan tietty selfien Villen kaa. Duh.
8. Ostan jotain tosi kallista, mielellään Animoo.
9. Nyt loppu ideat, mut kymppi ei oo viel täynnä...
10. Nyt keksin! Syötän mun hepalle jäätelöä ja otan kuvia instaan! Koirakin käy kyllä, mut kissa ei, ku ne ei syö jätskiä.
11. Flixuu ja tsekkaan parit vlogit.

Sitten kesän jälkeen tehdään tietenkin follow-up postaus, eli mitä nyt tehtiinkään ja mitä jäi tekemättä.  Ja sillä välillä tietysti oma postaus jokaisesta suorituksesta.

Näiden Bucket listien lisäksi muutama muukin teinigenren postaustyyppi saa aikuisen tekemään facepalmit. Siis ekana on tää puhelinkuvapostaus. Ai mikä? No se, missä postauksen aihe on oksen... tyhjentää puhelimen koko kuvagalleria blogiin. Kuvista löytyy tietty lattemukia, poikaystävää, uusi hiusluukki, selfieitä, pieruverkkarit, koira, ja heppa.

Kysymyspostaus on taas sellainen, että koska ei ole oikein aihetta kirjoittaa, pyydetään blogin seuraajia lähettämään kysymyksiä. Näihin sitten vastataan postauksissa Vastauksia osa 1, Vastauksia osa 2 ja Vastauksia osa 3.

Kirsikkana kakun päällä ovat nämä "linkkaa blogisi, ja jos sulla käy tuuri, arvostelen sen" -postaukset. Eli sinne sitten joku nuori ja viaton ihmispoloinen linkittää bloginsa, ja seuraavassa postauksessa komeilee blogiarviointi, josta selviää kuinka tylsä ulkoasu on, ihan ok postauksia mutta voisi olla enemmän arvontoja, miinuksena melko harvoin päivittäminen, plussaa kuitenkin videoista, tuomiona "ihan kiva mutta ei niin kiva että viitsisin jäädä seurailemaan". Okei, no kiitti.

Read More

Kynnarin kisat | Video

Kuvakaappaus videosta.

Eilen hypättiin Siuntiossa Kynnarissa Finlayson-cup osakilpailu sekä muita seuratason luokkia. Osallistuimme 60 cm ja 80 cm luokkiin Anin kanssa, kisat oli meidän neljännet.

Tämä oli meillä ensimmäinen 80 cm rata kisoissa, kotona ehdittiin hypätä kerran treenit tällä korkeudella. Mehän ei olla siis ahnehdittu korkeutta, mutta Kynnarissa ei 70 luokkaa ollut. Näin ollen minulla oli tavoitteena ratsastaa puhdas perusrata ja puhdas uusinta valiten varmat tiet, että saan hyvän suorituksen tällä tasolla, ajasta viis. 80 cm radan osalta tavoite täyttyi, mutta 60 cm radalla napsahti hylsy, koska tipuin. Did not see that one coming!

Kisareissu oli täynnä eriskummallisia sattumuksia noin ylipäätään. Kynnarissa maneesi ja ulkokenttä ovat hyvin kaukana toisistaan, arvioisin että matkaa olisi noin 800 metriä. Maneesi toimi verkkapaikkana, mutta aikatauluissa 60 cm luokan kohdalla ollut huomioitu ollenkaan liikkumiseen tarvittavaa aikaa. Luokka alkoi hyvin pian radan kävelyn jälkeen. Hevoseni oli lastattu rekkaan ensimmäisenä, joten sain sen viimeisenä ulos, ja kun ponit oli satuloitu, en ehtinyt verkkaan mukaan, kun ponit olivat jo lähdössä kentälle. Oma verkkani jäi siis lyhyeksi omatoimiräpellykseksi, ja muillakin se oli kovin hätäinen.

Luokka oli tällä välin jo alkanut, ja osallistujia otettiin sisään sekalaisessa järjestyksessä, koska kovinkaan moni ei ollut ehtinyt ajoissa. Valmentaja ei myöskään voinut olla kahdessa paikassa yhtä aikaa - kentän reunalla ja maneesissa. Kentän vieressä oli nurmikenttä, jossa verryttelymahdollisuus. Kokeilin siinä yhden hypyn verran, mutta ruoho oli sateen jälkeen liukasta eikä meillä ollut hokkeja. Eli kisapaikan logistiikka Kynnarissa oli haastava. Jos tuon nurmikentän sijalla olisi ollut hiekkakenttä, olisi homma sujunut kuin rasvattu. Geopat-pohjainen kenttä oli tilava ja rata hyvä. Maneesissa hiekkaa ei ollut kasteltu, mikä oli hieman yllättävää, kun kotitallillamme nähdään niin paljon vaivaa kastelun suhteen.

Kun sitten pääsin radalle 60 cm luokassa, hevoseni oli hieman kuumennut jo häslingistä, eikä todellakaan ns. läpiratsastettu. Suoritus loppui lyhyeen, koska nelosesteellä poni jäi panikoimaan jotain ja vaikka ratsastin määrätietoisesti esteelle, se viime tingassa kielsi, ja minä tulin päistikkaa alas. Yleensä Ani on vähän arveluttavissa tilanteissakin mennyt kiltisti yli, kun olen tomerasti ratsastanut esteelle. Monella muullakin tuli kieltoja ja satulasta suistumisia tällä esteellä. 80 cm radan videosta selviää syy, nimittäin esteen takana kyyryssä häärivä kuvaaja. Tällaiset on just niitä juttuja, joiden kanssa vaan tarvitsee sitä rutiinia ihan pikkukisoista, että oppii itse huomaamaan riskitekijät ja ottaa tilanteen haltuun.

Ilmeisesti kuvaaja esteen takana oli epäilyttävä, koska kieltoja tuli juuri tällä esteellä, muutama muukin selästä suistuminen tapahtui. On kuitenkin todella kiva, että kisoihin on järjestetty kuvaaja, pitää vaan huomata tällaiset asiat jatkossa.

Sen verran koomiselta tuo kuperkeikka näyttää, että postaan sen tähän.

Putoamiseen päättyvä 60 cm (pahoittelut videon kuvanlaadusta)

Vaikka esteen maapuomi liikahti, en varsinaisesti pudonnut esteen päälle, eikä tuo tumpsahdus sattunut lainkaan. Jotain hyötyä siitä, että Ani on niin pieni - putoaa ainakin matalalta. :D

60 cm ja 80 cm luokkien välillä oli nyt riittävän pitkä tauko, ja koska ei tarvinnut enää kävellä rataa, ehdin takaisin maneesille verryttelemään kunnolla valmentajan silmien alla. Tein alkuun paljon mm. avotaivutuksia ravissa, jotta sain Anin keskittymään ja omat ajatukset koottua. Kun sitten palasimme maneesilta kentälle, sain valmentajalta ohjeet ravata nurmikentällä hieman kun edelliset ratsukot ovat radalla, ja nostaa kerran laukan. Tein nurmikentälläkin vähän siksak-väistöjä.

Radalla valmistautuessa ratsastin nelosesteen takaa ympäri, siis esteen jolla olin pudonnut. Lisäksi kiertelin vähän niiden esteiden lähellä joita emme hypänneet edellisellä radalla. Aloittaessani suorituksen ratsastin uudestaan vielä nelosen takaa koko kentän ympäri. Raipan laitoin oikeaan käteen, sillä Ani oli kieltänyt esteen oikealle. Rata sujui hyvin. Reunassa oli ratsastusseuran mainos lankussa odottamassa seuraavaa luokkaa, tämä aiheutti vähän ylimääräisiä loikkia. Rata sujui ihan nätisti. Uusintaan lähtiessä otin hyvin pitkän tien, jälkeenpäin katsottuna aivan turhaan - en ollut oikein miettinyt sitä jatkoa sarjalta eteenpäin. Tavoite oli kuitenkin siisti 0-0 ensimmäisestä 80 cm radasta, ja se onnistui. Jatkossa pikkuhiljaa alamme sitten niistämään sekunteja pois treenin kautta.

Video 80 cm radasta ja uusinnasta

80 cm radasta on toinenkin kännykällä kuvattu video, tämä ei ole kuvanlaadultaan kummoinen, mutta siinä kuulee valmentajan kommentit.

Jäimme odottamaan Finlayson Cup-luokan alkua ja kannustamaan siinä voiton napannutta tallikaveria, mutta niskaan ryöpsähti yllättäen kuuro 5 mm rakeita. Ani reagoi tuohon koomisesti, väänsi kaulansa rollkur -asentoon ja alkoi tepsuttaa itsekseen jotain väistöjä. Matka kentältä maneesille näytti siis melko hassulta. (Itse en todellakaan rollkuria harrasta.) Uusi ihana seuratakki toimi kätevästi satulan suojana, kun sadetta alkoi tulla. Maneesille päästyämme olimme kaikki aivan likomärkiä.

Uusi seuratakki toimii satulansuojuksena sateen sattuessa...

Seuran kannalta reissu meni hienosti, 80 cm luokassa kolme ensimmäistä edustivat meidän seuraa ja tallikaverini nappasi voiton sekä 80 cm luokassa että Finlayson Cupin osakilpailussa. Oma suoritus 80 cm luokassa oli 13/26, eli ihan keskivaiheilla. Olin oikein tyytyväinen, tästä on hyvä jatkaa.

Iloiset ilmeet 5 min ennen raekuuroa.

Read More